Kipi haastoi julkaisemaan neljännestä kuvakansiostani neljännen kuvan ja selittämään sen.

Tuusulan Sarvikalliosta 26.2.2006

Muistan tuon kauniin kevättalvisen retken minulle rakkaaseen metsään. Kevään valo ja tuoksut olivat aistittavissa, linnut laulelivat jo kevätlaulujaan, tikat rummuttelivat reviirejään - ja mieli oli iloinen.

Kuvasin tuolla retkellä luonnollisestikin lintuja, mutta kansiosta löytyy paljon kuvia, joissa kamera "katsoo" ylöspäin; siis kohti puiden latvoja ja runkoja alhaalta ylöspäin. Ylläoleva kansion neljäs kuva tuli kuvatuksi , koska siinä näkyvät koivun, männyn ja kuusen latvat samassa kuvassa.

Kouluissa ja päiväkodeissa vietetään tällä viikolla Sanomalehtiviikkoa. Tämän  viikon ajaksi tilasin omat (maksuttomat) sanomalehdet jokaiselle eskarilaisellemme "luettavaksi" ja kotiin vietäväksi.

Itsellleni sanomalehti on ollut aikoinaan avain lukutaitoon. Kun tarpeeksi uutterasti kyselin aikuisilta, mikä kirjain tuo ja tuo on? ja mitä tässä lukee?, niin oli tullut halu saada selville itsekin. Lapsena huomasin, miten tärkeä asia päivän sanomalehti oli. (Kuten tietysti myös radiouutiset, jolloin lasten piti olla hiljaa, jotta vanhemmat kuulevat ne.) Vanhempamme lukivat uutisia sanomalehdistä ääneenkin, ja niinpä me lapsetkin pysyimme "ajan tasalla".

Noista ajoista perintönä on minulle tarttunut halu tietää ajantasaiset uutiset. Nykyaika tarjoaa ne lähes reaaliajassa, joten ei ole ihme, että ensimmäisenä tietokoneelle päästyäni tarkistan aina uutistarjonnan. Iltaisinkin ennen nukkumaanmenoa katson viimeiseksi, miten maa makaa.

Aamun lehti on osa aamupalaani. Paikallinen sanomalehti on se tärkein, ja Helsingin Sanomia vain selailen. Hesarin nettisivuiltahan saan lukea samat uutiset jo edellisenä iltana.

Koti, uskonto ja isänmaa -aihe viritti vastaamaan siihen tällä olohuoneemme ikkunan läpi ottamallani kesäkuvalla. - Ihanan sininen taivas ei mustavalkokuvassa näy, mutta on varmaan kuviteltavissa.

          Kiitos kodista,

                      kiitos isänmaasta!

Ruskistin kaalisuikaleet voissa ja kuullotin muut vihannekset (kaapista löytyi purjoa, vihreä paprika, porkkanaa ja sipuli) erikseen pannulla. Lisäsin pataan vielä pikkukauhallisen hapankaalia ja lopuksi savupororouhetta. Liemeksi hiukkasen vettä ja mausteeksi loraus soijakastiketta ja maustepippuria pari myllynpyöräytystä.

Nyt padassa muhii (toivottavasti) maukas sunnuntairuoka riisin tai perunoiden kanssa syötäväksi. Mahdolliset tuoreet yrtit lisäilen yleensä vasta lähes valmiiseen ruokaan, mutta tähän pataan niitä ei ole nyt pantavaksi. Puolukkasurvos kuuluu itseoikeutetusti asiaan, tämän ruoan lisukkeena.

Kuten olette huomanneet, kaikki ruoanlaittoni on aina vähän summittaista , siis mitä sattuu kulloinkin löytymään. Mutta kun olen tottunut lapsesta lähtien tekemään ruokaa, osaan jo mielessäni maistaa, millaista lopputuloksesta tulee.

- Hyvä mielikuvitus on hyödyksi kokillekin. :)

Edit.  Hyvää oli!

Marjaisen omenakiisselin kaveriksi leivoin sämpylöitä.

1½ dl mysliä ja 2½ dl kiehuvaa vettä annetaan turvota taikinakulhossa. Jäähdyttyään, taikinan ollessa noin 42 asteista (reilusti kädenlämpöistä), lisäsin kuivahiivaa 1½ pussillista sekoitettuna pieneen määrään vehnäjauhoja. Suolaa laitoin yhden teelusikallisen verran, lisäksi  lorautin joukkoon juoksevaa hunajaa pari ruokalusikallista.

Lisäsin reilun desilitran verran vettä, ja sekoitin joukkoon 2 dl ruissihtijauhoa. Alustin taikinan vehnäjauhoilla sopivan kiinteäksi. Lopuksi loraus öljyä, ja taikina kohoamaan. - Taikinasta tuli 12 sämpylää.

Edit. 8.2. Nostelen tätä postausta ajoittain

.

Hymynaama täällä taas!

Kiitos matkaseurasta! - Kävijälukemamittarissa lähenee jo luku 66666.

Sehän  tarkoittaa sitä, että on arvonnan paikka. Voittajalle on  luvassa kosmetiikkapaketti (voittaja saa sitten valita kolmesta vaihtoehdosta jalkahoito-, käsienhoito- tai kasvohoitopaketin). Arvonta suoritetaan, kun ko. välietappi on saavutettu. (Nykyistä vauhtia edeten se lienee helmikuun toisella viikolla.) -  Onnea matkaan kaikille!