Tänään seurasin pihamme lintuja tunnin ajan klo 15 - 16 Pihabongaustapahtuman merkeissä. Aamupäivisin linnut ruokailevat pitempään, joten huomenissa tarkkailen kymmenen maissa vielä toisen tunnin,  ja ilmoitan virallisesti sitten "paremman tunnin" lukemat.

Meillä on monipuolinen lintujen talviruokinta, joten lintulajeja riittää ja ruokailijoiden määräkin on valtava.

Tämän päivän lista on tällainen:

hömötiainen 1

kuusitiainen 2

sinitiainen 10

talitiainen 6

keltasirkku 110

mustarastas 15

laulurastas 1

närhi 3

pikkuvarpunen 32

varpunen 2

viherpeippo 2

käpytikka 2

Hyvän päivän alku. Auringonnousu oli niin kaunis, että oli pakko tallentaa se kamerallakin.

Hyvää talvista ja aurinkoista viikonloppua kaikille!  :)

Eri puolella  Suomenmaata puhutaan hyvin erilaisilla murteilla. Tulipa mieleen kokeilla, miltä kommenttiloota näyttää, jos jokainen kommentoija vastaa tähän postaukseen omalla murteellansa. Oma murrehan säilyy puheessa ainakin jonkinlaisena pohjana, vaikka puhuisimmekin kirjakieltä. Ja oman sielunkielensä löytää helposti uudestaan heti , kun pääsee tekemisiin "samankielisten" kanssa. Joten ei kun tuumasta toimeen!

Nyppä sitte kokkeilhaan, tulleeko tänne minkhäänlaisia vastauksia ja minkälaisilla murtheilla. Itte mie olen alkuujhan kotosin pohjosesta, ja meilläpäin puhuthaan H:n päältä. Mutta ei sitä H:ta senthään joka paikhaan panna.

Näin vanhemmiten minua ei ennää ujostuta raatia etelässäkhään omalla murtheella, ko joku sopiva paikka tullee. Mutta jotenki sitä vain nuorempana yritti peitellä ja vishiin ihan hävetäkki.  - Olishaan se soma, jos met emmä antais murtheitten vaipua kokonhaan unholhaan, ko henkistä perintöä ja rikkauttahan nämäkki on. Tietenki murtheetki sekottuvat keskenhään ja muuttuvakki, mutta ei niitä kannatte kuitenkhaan kokonhaan unohtaakhan. Meijänki murtheesta on monekki sanat jo menheet eellisten polvien kans unohukshiin, ja siks ittekki olen monta kertaa harmitellu ko ei sillon nuorena tullu kirjotettua niitä sanoja ylös. Ko ainaski meijän suvun vanhemman polven praataajilla on ja oli tosi monipuolinen sanankäyttö. Ruottinkielestä net monet sanat oli selvästikki alunalkhuunsa peräsin.

Olemme saaneet kesäisiä lintuvieraita pihamme ruokintapaikalle.

Peippo

Laulurastas

(Olen kuvannut  vain ikkunan läpi, ettei lintu häiriinny.)

Näin myöhään kuin tänä talvena, emme ole koskaan aikaisemmin aloittaneet talviruokintaa. - Aloitimme täyspainoisen lintujen talviruokinnan nimittäin nyt vasta joulun jälkeen. Pikkuerä auringonkukansiemeniä on kyllä ollut yhdellä automaatilla, joskus vähän pähkinää ja yksi rasvatanko joulukuun alkupäivistä alkaen. Joten kyse on muusta syystä kuin ruoan tarjonnasta viivyttelevistä lintusista. Alkutalvihan on kaiken kaikkiaan ollut poikkeuksellisen lämmin ja lumeton, joten ehkä kaikki muuttolinnut eivät ole huomanneet lähteä ajoissa..

Näköjään laulurastas pysyttelee tiiviisti tässä ruokintapaikan tuntumassa. Olen laittanut pienien omenan- ja kuivattujen hedelmienpalojen sekä seesaminsiemenien ja kuorittujen auringonkukansiemenien joukkoon öljyä, ja sitä mössöä se syö mielellään.

- Ilmeisesti nyt täytyy huolehtia läpi pakkaskauden erityisesti  tuon laulurastaan ruokkimisesta, jotta raukka pääsee talven yli mahdollisimman turvallisesti. Peippoja talvehti viime paukkupakkastalvena kaksikin, joten tiedän että ne kyllä pärjäävät.

Jostain syystä minua kiehtovat nyt vitsit, joten tässäpä pari. Nämä saavat ainakin meikäläisen nauramaan.

Mielisairaalassa vieraillessani kysyin johtavalta psykiatrilta,
miten voidaan päättää onko potilas sijoitettava laitoshoitoon vai ei ?
- Helposti, vastasi johtaja, täytämme kylpyammeen vedellä. Annamme sen jälkeen potilaalle teelusikan, kahvikupin ja ämpärin. Potilasta pyydetään tyhjentämään amme.
... - Ymmärrän, sanoin minä, normaali ihminen käyttäisi ämpäriä, koska se on suurempi kuin teelusikka tai ......kahvikuppi!
- Ei, sanoi johtaja, normaali ihminen vetäisi ammeen tulpan irti - haluatko ikkunapaikalla olevan sängyn ?

--------

Japanilainen ja lappalainen siemailivat tunturissa ystävyyden
maljoja.Sekaisin heiteltiin niin sakea kuin votkaakin. Vaikka
molemmat perusluonteeltaan rauhallisia ja kohteliaita ovatkin,
jossakin vaiheessa ryypiskelyä miesten välille sukeutui riita, joka
riistäytyi käsikähmäksi.

Japanilainen kumautti ensin. Lappalainen heräsi tunnin päästä ja kysyi:
- Mikä se oli?
- Se oli karatelyönti, se on sieltä meiltä päin, japanilainen kertoi.

Tappelu jatkui ja japanilainen kumautti uudestaan. Lappalainen heräsi
tunnin päästä ja kysyi.
- Mikä se oli?
- Se oli karatepotku, se on sieltä meiltä päin, japanilainen
kohteliaasti kertoi.

Kahina jatkui ja lappalaisenkin isku osui. Japsi heräsi kahden päivän
päästä teholla ja kysyi:
- Mikä se oli?
- Hiacen tunkki. Sekin on sieltä teiltä päin, Lapin äijä valisti.

:D

Aamusella Ninni ja Nelli arpoivat jouluarvontansa voittajan.

Isoäidin elämänviisauksia  -kirjan ja muuta pientä saa Anja.

Isot Onnittelut!

Kiitos kaikille joulunajan kommentoijille ja kurkkailijoille!  Ensi joulu tulee taas,  ja niin varmaan joulukalenterimmekin.

Hyvää loppuvuotta toivottavat  Ninni ja Nelli <): )

ja Ruiskaunokki,

joka on tästä lähtien täällä Aulikki, eli otan oman ristimänimeni käyttöön tässäkin blogissani.