Sain saatesanoiksi: "Äiti, siitä paikasta Sinä varmastikin tykkäät!" - Tyttö tuntee näköjään hyvin äitinsä mieltymykset., sillä sellainen paikka se tosiaankin oli! :)
Luonnonjugurttia, China Rose -teetä ja luomuomenatuoremehua,
sekä maukasta mozzarella-salaattia marinoitujen paprikoiden,tomaattien ja artisokkien kera.
Tämän vuodenajan odottamisen voimalla jaksan talven yli. - Huomaan ammentavanikin aina keväästä ja kesästä kaiken mahdollisen ilon ja energian vuoden varrelle. :)
(Kuvassa olevan, tuntemattoman kirjoittajan tekstin kopioin netistä, ja heijastin sen valkokankaalle johdattamaan ajatukset illan teemaan.)
Tuleva ns. vanhuspalvelulaki puhututti Tuusulan kunnantalolla eilisiltana yhdistyksemme järjestämässä teemaillassa. Lain valmisteluprosessista oli kertomassa kansanedustaja Raija Vahasalo. Vahasalo iloitsi vanhuspalvelulain tulemisesta, vaikka sen tarkka sisältö ei ihan vielä olekaan tiedossa. Lain valmistelu on tällä hetkellä siinä vaiheessa, että ohjausryhmän raportti tuodaan tällä viikolla julkisuuteen, ja lakiesitys tulee eduskuntaan ensi syksynä. Kansalaisillakin on mahdollisuus kommentoida lakiluonnosta sen työstämisen aikana. Vanhuspalvelulaki tullee voimaan vuoden 2013 aikana.
Vahasalo kertoi, että tutustuminen Tanskan malliin, ja erityisesti muutama vuosi sitten tehty matka Tanskaan oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen. Tanskan vanhuslain tuloksena ikäihmiset siirrettiin pois laitoksista, joko kotiin tai kodinomaisiin palveluyksiköihin. Yksilöä kunnioittavalla asenteella luotu palvelukokonaisuus ei lisännyt kustannuksia, ja asiakastyytyväisyys sekä työntekijöiden tyytyväisyys lisääntyivät huomattavasti. Hoitoideologiassa asenne olikin se ratkaisevin tekijä. Tanskan vanhuslaki sisältää myös arvopykälän.Hyvä kohtelu, itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus elää arvokasta elämää kuuluvat myös ikäihmisille.
Tanskassa mallia kehitetään jatkuvasti palautteen pohjalta. Selvitystyöryhmä on kirjannut uusimpina vanhuspalveluiden toimenpide-ehdotuksina mm. vanhusten oikeuden ruoan tuoksuihin, raittiiseen ilmaan, lemmikkieläimiin, oman aikaisemman ammatin tuomien taitojen hyödyntämiseen, jne.
Vahasalon mielestä tanskalainen malli sopii myös suomalaiseen vanhustenhoitoon. Meillä laitoshoito on vielä yleistä, mutta yksilöä kunnioittava ja hänen toiveidensa mukainen vanhuusvuodet turvaava palvelutarjotin kotiin olisi mahdollista toteuttaa myös täällä meillä. Vireillä olevan vanhuspalvelulain tarkoituksena onkin uudistaa hoidon rakenteita ja sisältöä. Eri palvelut tuodaan kotiin tai kodinomaisiin asumisyksiköihin vanhusten luo, eikä heitä siirrellä paikasta toiseen hoidon ja palvelujen tarpeiden kasvaessa, kuten nyt ihan liian usein tapahtuu.
-----------------------------------
- Tähän ikäihmisiä arvostavaan suuntaukseen on helppo yhtyä. Raportti julkaistaan huomenaamulla klo 8.30. Suoraa lähetystä raportin luovutuksesta voi seurata täältä: http://www.videonet.fi/stm/20120419/
Eilinen pitkäperjantai oli täällä perinteisesti (tai jollaisena sen useimpina vuosina muistan olleen) harmaa ja räntäsateinen. Tälle lauantaipäivälle on sensijaan ennustettu aurinkoa.
Kevät tulee tänä vuonna todella keikkuen. Kovat yöpakkaset ja muutenkin vaihtelevat säät koettelevat kesänodottajien pinnaa. Toivon mukaan lämpimista maista palaavat muuttolinnut älyäisivät odotella jossakin kauempana, etteivät tule paleltumaan tänne. Meillä on ruokailemassa päivittäin satoja lintuja pihassamme, ja harmillista kyllä, linnunmuonavarastoni alkaa olla jo lähes tyhjillään. Lumien sulaminen ja kevään lämpö auttaisivat lintuja löytämään ateriansa luonnosta, mutta vielä ei näköjään ole sen aika.
Näin keväällä tulee kaipuu katsella kuvia kesän kukkasista, varsinkin kun säät ovat talvisia vielä näin huhtikuussakin. - Pitkä pääsiäispyhävapaa innostaa myös katselemaan siemenluetteloita ja suunnittelemaan kesän istutuksia. Sisällä en aio esikasvattaa tänä keväänä ainoatakaan kukkasta tai vihannesta, vaan suoritan kylvöt aikanaan suoraan pihalle kasvimaahan, kukkapenkkeihin tai ruukkuihin.
Kevään vihreitä värejä voileivälle tai salaattiin saa kasvattamalla herneen- tai auriingonkukanversoja. Se on helppoa ja hauskaa puuhaa. Tarjottimelle tai sopivaan kulhoon pieni multakerros ja siemenet siihen pinnalle. - Hyöty ja huvi yhdistyvät, sillä salaattiaineksen lisäksi versoruukusta saa tosi kauniin pöytäkoristeen.
Nyt on aika laittaa pensaiden ja puiden oksia maljakkoon, ja nauttia aukeavien silmujen hennonvihreistä sävyistä.
Mustikanvarvut, jasmikkeenoksat ja vaikkapa tuomenoksat aukaisevat tähän aikaan kevättä helposti myös kukkanuppunsa.
Kesänalkamistestissäni, jossa veteen laitettavasta koivunoksasta lasketaan päivät (yksi päivä on yksi viikko) hiirenkorvien ilmestymiseen sain tuloksen, että kesä tulee kolmen viikon päästä. - Kuka uskoisi?!
Tänään aamupäivällä yritin kuvata kameralla auringon ympärillä olevia haloilmiöitä. Kamerani automaattitoiminnolla en kylläkään saanut kovin hyviä kuvia, mutta laitanpa kuitenkin tähän esille yhden.
Kannatti huhuilla kevättä, sillä ensimmäinen muuttolintu kuuli kutsun, ja saapui pihallemme eilen iltapäivällä. :)
Edit. sunnuntai-iltana:
Lintunen osoittautui vaaleasta värityksestään huolimatta olevan naarasmustarastas. Pihallamme talven viihtyneet 15 mustarastasta ovat saaneet joukkoonsa uuden jäsenen, "blondin", ja nyt niitä on parillinen määrä. Viherpeippojen ja urpiaisten määrä on lisääntynyt päivän aikana myös.
Kiva nähdä, mitä lintuja lähipäivien lämpimät tuulet tullessaan tuovat. - Vai toteutuvatko ennustukset föhn-tuulista lainkaan?
- Lumien sulamisen toivossa kävin tänään ostamassa iloisen punaiset kumisaappaat. Vesi lorisee ränneistä, mutta lunta on katolla ja maassa vielä toivottomat määrät. Uuden lumen sanotaan olevan vanhan surman, mutta ei sitä silti tarvitsisi enää sataa.
Ensi viikolla laitan koivunoksan maljakkoon katsoakseni, milloin kesä tänä vuonna alkaa. Joka vuosi tämä vanhankansan testi on ollut pätevä.
Talvi on aikaa, jolloin mieluiten nukkuisin talviunta, karhujen lailla. Elämä soljuu hidastetulla vaihteella, ja keskityn vain pakollisiin puuhiin. Niinpä tämä blogikin elelee nyt säästöliekillä. Uskoisin, että kevätauringon lämpö herättelee elämää täälläkin. Olen kuvannut kameralla nyt talviaikaan paljonkin (sisätiloissa), mutta talvisia luontokuvia tulee otettua todella vähän. Valkoinen on kyllä lempivärini, mutta valkohanget jäävät minulta helposti kuvaamatta; kaipa juuri siksi, kun en pidä talvesta.
Pakkasen kuorruttamat huurrepuut ovat kauniita. - Katselen niitäkin mieluimmin ikkunan läpi. :)
Viime aikoina on ollut kylmää, liian kylmää. Siivekkäät ystäväni ovat tarvinneet ihmisten avustamana jokapäiväisen "leipänsä", ja meidän pihalla sitä on tarjottu kiitettävästi.
Onneksi pakkanen on lauhtunut, ainakin tilapäisesti. Päivä on kovaa vauhtia pitenemässä, ja kevät on tulossa. - Onneksi! :)
Eri puolella Suomenmaata puhutaan hyvin erilaisilla murteilla. Tulipa mieleen kokeilla, miltä kommenttiloota näyttää, jos jokainen kommentoija vastaa tähän postaukseen omalla murteellansa. Oma murrehan säilyy puheessa ainakin jonkinlaisena pohjana, vaikka puhuisimmekin kirjakieltä. Ja oman sielunkielensä löytää helposti uudestaan heti , kun pääsee tekemisiin "samankielisten" kanssa. Joten ei kun tuumasta toimeen!
Nyppä sitte kokkeilhaan, tulleeko tänne minkhäänlaisia vastauksia ja minkälaisilla murtheilla. Itte mie olen alkuujhan kotosin pohjosesta, ja meilläpäin puhuthaan H:n päältä. Mutta ei sitä H:ta senthään joka paikhaan panna.
Näin vanhemmiten minua ei ennää ujostuta raatia etelässäkhään omalla murtheella, ko joku sopiva paikka tullee. Mutta jotenki sitä vain nuorempana yritti peitellä ja vishiin ihan hävetäkki. - Olishaan se soma, jos met emmä antais murtheitten vaipua kokonhaan unholhaan, ko henkistä perintöä ja rikkauttahan nämäkki on. Tietenki murtheetki sekottuvat keskenhään ja muuttuvakki, mutta ei niitä kannatte kuitenkhaan kokonhaan unohtaakhan. Meijänki murtheesta on monekki sanat jo menheet eellisten polvien kans unohukshiin, ja siks ittekki olen monta kertaa harmitellu ko ei sillon nuorena tullu kirjotettua niitä sanoja ylös. Ko ainaski meijän suvun vanhemman polven praataajilla on ja oli tosi monipuolinen sanankäyttö. Ruottinkielestä net monet sanat oli selvästikki alunalkhuunsa peräsin.
Jostain syystä minua kiehtovat nyt vitsit, joten tässäpä pari. Nämä saavat ainakin meikäläisen nauramaan.
Mielisairaalassa vieraillessani kysyin johtavalta psykiatrilta,
miten voidaan päättää onko potilas sijoitettava laitoshoitoon vai ei ?
- Helposti, vastasi johtaja, täytämme kylpyammeen vedellä. Annamme sen jälkeen potilaalle teelusikan, kahvikupin ja ämpärin. Potilasta pyydetään tyhjentämään amme. ... - Ymmärrän, sanoin minä, normaali ihminen käyttäisi ämpäriä, koska se on suurempi kuin teelusikka tai ......kahvikuppi!
- Ei, sanoi johtaja, normaali ihminen vetäisi ammeen tulpan irti - haluatko ikkunapaikalla olevan sängyn ?
--------
Japanilainen ja lappalainen siemailivat tunturissa ystävyyden
maljoja.Sekaisin heiteltiin niin sakea kuin votkaakin. Vaikka
molemmat perusluonteeltaan rauhallisia ja kohteliaita ovatkin,
jossakin vaiheessa ryypiskelyä miesten välille sukeutui riita, joka
riistäytyi käsikähmäksi.
Japanilainen kumautti ensin. Lappalainen heräsi tunnin päästä ja kysyi:
- Mikä se oli?
- Se oli karatelyönti, se on sieltä meiltä päin, japanilainen kertoi.
Tappelu jatkui ja japanilainen kumautti uudestaan. Lappalainen heräsi
tunnin päästä ja kysyi.
- Mikä se oli?
- Se oli karatepotku, se on sieltä meiltä päin, japanilainen
kohteliaasti kertoi.
Kahina jatkui ja lappalaisenkin isku osui. Japsi heräsi kahden päivän
päästä teholla ja kysyi:
- Mikä se oli?
- Hiacen tunkki. Sekin on sieltä teiltä päin, Lapin äijä valisti.
Eilen oli joululahjojen paketointi-ilta. Emäntä innostui vallan niin, ettei meinannut muistaa mennä nukkumaankaan. Eipä hän juuri korttien ja pakettien kimpussa tänä jouluna ole ollutkaan. Mutta muistaaksemme jouluna pidetään lahjavalvojaisia, ja sellainen meillä nyt taisi olla. Vahdimme koko yön noita paketteja, jottei niitä kukaan vie. Aamulla suuri osa niistä lähti emäntämme työkassissa jonnekin, ja kuulemma illalla naapurit saavat omat pakettinsa.
Kortit syntyivät "jätemateriaalista" ja Tiimarin valmisteksteistä sekä nyöristä. Pakettipaperikin oli jotakin jämää.
Ovatkohan nuo pikkuisimmat paketit meille tonttusille? - Kylläpä onkin jännittävää!
Myöhässä tulee tämäkin luukku, mutta kuitenkin oikeana päivänä. :)
Pihalla ovat ruusut nupuilla, ja muuallakin on aivan vihreää.
Myskimalvassa ei näkynyt enää kukkia, mutta ... nuppuja siinäkin.
Vesisateita on ollut riittämiin, mutta talonväki on iloinen, että sade on ollut vettä eikä lunta - kuten viime vuonna. Verhot vaan kiinni ja sisälle tunnelmavalaistus; kyllä se joulu on joulu niinkin.
Marleena Ansio on osannut runoilla saman asian näin kauniisti:
Jos jouluna ei lunta ois,
se oikea jouluko olla vois?
Jos jouluna tähdet taivaalta puuttuu,
silloinko juhla arjeksi muuttuu?
Jos kontissa ei ole lahjoja monta,
onko koko joulu silloin onnetonta?
Ei joulua voi panna pakettiin
eikä kehystää raameihin kauniisiin.
Se saapuu sydämeen hiljaiseen,
aitoon ja kiitolliseen.
Luukku aukeaa myöhässä, (toivottavasti) huomenna.
Emäntä petin pohjalla flunssaisena.
Ninni ja Nelli yrittävät hoitaa tonttusten hommiaan silti. :)
-------------
Edit. 20.12. klo 16.27
Taas hävisivät kaikki tähän kirjoittamani tekstit taivaan tuuliin. :(
- Eiku siis uudestaan vaan!
-------------
Kivaa tämä blogimaailma, kun välillä tupsahtelee pikkuisia paketteja sieltä täältä, ja lähteekin.
Nyt tuli paketillinen kaikkea kivaa Viivulta. On nyöriä, pitsiä, helminauhaa ja pikkuruiset bambulusikat. Näillä naruilla on kiva leikkiä ja nuo lusikat näyttävät olevan ihan meidän tonttujen kokoa, joten taidamme popsia joulupuuromme uusilla lusikoilla. - Kiitos Viivu! Tontutkin tykkäävät näistä! :)
Jokin aika sitten tuli paketillinen vanhoja esineitä. Siinä oli kiiltävä lusikkalapio, vanha tyynyliina ja kaunis kortti. Tuo lusikkalapio onkin vallan ihana peili meille tontuille. Täytyy yrittää pitää se esillä mahdollisimman kauan. Tiedämme kyllä, että ennen pitkää emäntä kätkee senkin piiloon johonkin lukuisista aarrelaatikoistaan. - Kiitokset Romulyylille hienosta palkinnosta!
Jouluna mekin järjestämme omat pikkuarpajaiset, joten olkaapa kuulolla!
Ninni osaa ottaa kaiken ilon irti isonsiskonsa tapaamisesta. Onhan se varmaan mukavaa, että saa olla pikkusisko isonsiskon hoivissa!
Löysimme kivan paikan olohuoneen pöydältä, jossa olemme nyt ihanien joulukukkien ympäröimänä. Joulukukat ovatkin mieluisia joulutervehdyksiä. Emännällämme on tapana säilyttää ne hengissä mahdollisimman pitkään. Siksi kukkapöydällä on jo monta joulua nähnyttä kasvia. Amaryllisten kasvatus kuulemma myöhästyi tänä vuonna, joten vasta tammikuussa saa ihailla niiden kukintaa. Onneksi kaupoista saa ajallaan kukkivia, ja yksi sellainen tässä pöydällä on.
Pihallakin on vielä aivan vihreää, ja tarkoilla silmillä jos kävisi katsomassa, saattaisi sieltä vielä löytää kukkiakin, vaikka onkin jo joulukuun loppupuoli. Piharuukussa ainakin on kukassa vielä joku lilanvärinen pienikukkainen syyskasvi, jonka nimeä ei kukaan täällä tiedä.
Tämäniltainen luukku ilmestyi myöhässä emäntämme töppäilyjen vuoksi. Me tontut olemme kyllä olleet ajoissa liikkeellä, mutta kun emme itse osaa käyttää tietokonetta.
--------
Joulu on herkuttelun aikaa. Siksi mekin varaudumme ja poimimme talonväen valikoimista mieleisemme varastoon odottamaan joulunpyhiä. Suklaan määrä ainakin on melkoinen, ja myös pähkinäisiä nameja löytyy. Löytyi sopivankokoisia tonttusuklaapatukoitakin. Yhdessä pussissa on mielenkiintoisia oranssinvärisiä tyynykarkkeja, ja siitä jemmasimme muutaman itsellemmekin. Jotain tyrnikarkkia ne kuulemma ovat.
- Ovat nämä kanssaihmisemme aikamoisia herkkusuita!
Olisi mukava kuulla, millaisia nameja muissa huusholleissa syödään.
Hupsista! Emännällä on ollut niin vauhdikasta menoa viime päivät, että hän unohti postittaa joulukortit ajoissa, jotta olisi saanut merkit halvemmalla. Mutta kekseliäs hän on, kun päättikin laittaa laatikon kätköissä olevat markkamerkit nyt liikenteeseen. Joulukortin vastaanottajat saattavat ehkä ensinäkemältä ihmetellä, kuinka "kalliilla" maksulla ne on postitettu. Mutta ei toki merkin hinta todellakaan ole 4,40 euroa, vaan markkaa.
Nyt onkin viimeiset päivät käyttää markkamerkkejä, sillä ensi vuoden puolella ne ovat käyttökelvottomia.
Markan rahojakin voi vielä myös vaihtaa, tai ne voi myös lahjoittaa, vaikkapa tänne:
"Suomen markkoja kerätään joulukuun alusta alkaen sotiemme veteraanien hyväksi.
Markkojen vaihtoaika euroiksi päättyy ensi vuoden helmikuussa. Hyvän mielen markkakeräys järjestetään 1.12.2011 - 29.2.2012 Sotiemme Veteraanien hyväksi yhteistyössä OP-Pohjola-ryhmän kanssa. Markkakeräys järjestetään lähes kaikissa Osuuspankin konttoreissa ja Helsingin OP Pankin konttoreissa lipaskeräyksenä, joten markat kannattaa tuoda pankkiin helposti avattavassa pussissa tai kuoressa."
Myös Finnairin plussapisteitä voi lahjoittaa. Lastenklinikan Kummit ry ottaa vastaan lahjoituksia. Lipuista n. 5 % käytetään Kummien toimiston ja sairaaloiden väliseen liikenteeseen, n. 5 % tunnettujen Kummien sairaalavierailuihin, ja kaikki loput potilaiden tai heidän perheidensä sairaalavierailuihin tai virkistysmatkoihin.
Erityisesti näin joulun alla on runsaasti tarjolla erilaisia vaihtoehtoja tehdä lahjoituksia, joten jokaiselle halukkaalle varmasti löytyy kanavia hyväntekeväisyyteen. Me tontut muistutamme myös siitä, että läheltäkin löytyy varmasti joku tai useampiakin, jotka ilahtuvat joulumuistamisesta. Rahaahan siihen ei välttämättä tarvita, vaan hyvää mieltä.
Me täällä muistamme nyt postimaksuista säästyneiden eurojen summalla erästä perhettä kaukana Afrikassa.
Olipa meillä touhukas päivä. Päiväunosetkin unohtuivat, kun oli niin paljon puuhaa. On niin kiva seurailla, kun paketit menevät kääröihin ja joululeivonnaisten herkulliset tuoksut täyttävät talon. Muistettiinpa meitä tonttujakin pikkuruisilla pipareilla.
Pöydillä on jo kaikenlaista joulutavaraa, joista tänään kyllä suuri osa lähtee ilahduttamaan päiväkodin lapsia. Nelli varsinkin on aivan ihastuksissaan nähtyään, kuinka paljon joulurekvisiittaa tästä talosta löytyy. Talon emäntä haki vintiltä kaksi isoa pahvilaatikollista joulukoristeita, ja järjesteli niitä. Hiiret olivat kuulemma taaskin mellastaneet vintillä, ja osa koristeista oli tuhottu. - Arvelemme, että hiiretkin tykkäävät joulusta. Täällä alakerrassa on tuo valkoinen karvaturri, ja siksi hiirilläkin on mukavammat oltavat ja turvapaikka vintillä. Vaikkakin alakerrassa olisi niille enemmän ruokaa.
Olohuoneen pöydällä on joulukortteja, jotka ovat kauneimpia, mitä koskaan olemme nähneet. Ihailimme niitä eilen.
Nämä kortit lähtevät viemään joulutervehdystä ympäri Suomenmaata ja pari lähtee ulkomaille asti.
Mekin kirjoitimme salaa omat puumerkkimme jokaiseen korttiin, ja onneksi ehdimme tehdä sen ennenkuin emäntä tuli kameroineen kuvaamaan meitä. Hmm, emme kai paljastuneet, kun tuo kynäkin sattui olemaan vielä Nellin kädessä. - Älkää ainakaan kertoko! ;)
Eiliset myyjäiset sujuivat paremmin kuin hyvin. Moni olisi halunnut ostaa meidät tontutkin. Ohjasimme heidät googlettamaan Tonttulaa, ja kerroimme terveisiä Kuusamosta. :)
Mahdottoman vesisateisesta lauantaisäästä huolimatta liikkeellä oli yllättävän paljon väkeä. Oli hauskaa nähdä iloisia ihmisiä; heillä oli selvästikin jo joulumieli. Meidän pöydästä ei kenenkään tarvinnut lähteä tyhjin käsin, ja siksipä arvat menivätkin hyvin kaupaksi.
Naapuripöydässä oli tarjolla kauniita koruja, ja ihanan pehmeitä tyynyjä. Meidän mukanamme lähti vihreäsävyinen, meistä juuri kahdelle tontulle sopiva lintutyyny.
Myös jouluinen havukranssi tarttui emäntämme ostoskassiin. Se pääsi heti koristamaan ulko-ovea.
Tämän päivän puuhana on avustaa piparinleivonnassa ja postipakettien pakkauksessa. Olisi hauskaa plärätä myös joulukortteja, kun ne ovat niin kauniita. Tänä vuonna täältä lähtee poikkeuksellisesti valmiita kortteja, kun nyt löytyi aivan erityisen kauniita. Kuvia niistä sitten huomenissa.
Hyvää kolmatta adventtia! - Joulu on jo ihan lähellä!
Minullapa olikin eilen oikea Onnenpäivä! Näkeehän sen jo ilmeestänikin.
Isosiskoni Nelli Tonttulasta muutti tänne meille. Voi että, meillä on nyt kivaa - yhdessä! Ja kuinka paljon meillä onkaan juteltavaa. Ehkä en enää uskalla olla niin vallaton kuin aikaisemmin, mutta eipä se mitään.
Koko eilisen illan vietimme arpajaislaatikoiden keskellä olohuoneen pöydällä innokkaasti jutellen. Ihailimme herkkukoreja ja muita arpajaispalkintoja, jotka tänä aamuna viemme Tuusulan yhteismyyjäisiin. Yökin sujui hyvin laatikossa. Nelli nojasi virkattuun hartiahuiviin ja minun päänalusena oli ihana valkoinen angorahuivi.
Minulla on kokemusta jo kahdesta myyjäistapahtumasta, joten enää minua ei jännitä, vaikka ympärillä onkin satoja ihmisiä. Mutta Nelliä taitaa kyllä hieman pelottaa. - Hyvin kaikki varmaan kuitenkin menee. Eihän meidän tarvitse olla ihan kahdestaan, kun emäntämme on paikalla ja huolehtii meistä. Ja jos meitä ujostuttaa, hän osaa kyllä hyvin puhua puolestamme. Meillähän ajatukset menevät niin yksiin.
Toivottavasti saamme houkuteltua arvanostajia ja kaikki arvat myytyä. Ja nyt luulisi houkuttelun olevan entistä helpompaa, kun kerran olemme saaneet vahvistuksena lisää tonttuvoimaa. Muistelen, että monet tulivat viime vuonnakin ostoksille ihan vain tavatakseen minut. :)
Kuuntelin tarkalla korvalla lasten lahjatoiveita. - Voi mahdoton, kun heillä olikin pitkiä toivelistoja. Yritin kertoa heille, etteivät he oikeasti tarvitse niin monia leikkikaluja, vaan vähemmälläkin pärjää. Johan he ovat ihan hukassa moisen tavaranpaljouden keskellä.
Tänään haluaisinkin muistuttaa, ettei ihminen (eikä muuten tonttukaan) tarvitse välttämättä aina uutta ja uutta. Korjaamalla tai tuunaamalla saa vanhastakin ikäänkuin uuden; niin vaatteista, huonekaluista kuin muistakin tavaroista. Olen tavannut monia ihmishenkilöitä, jotka kekseliäästi saavat jonkun tavaran jatkamaan elämäänsä uudessa muodossa tai ihan muussa käyttötarkoituksessa. Olen kuullut, että ennen vanhaan kuluneet vaatteet leikattiin matonkuteiksi, ja niistä kudottiin mattoja ja sänkypeittoja, jotka palvelivat vielä pitkään. Lumpuista ja puretun neuleen langoista saatiin tehtyä uusia neuleita ja kankaita.
Kirpputorit ovat nykyisin pullollaan vaatteita, joista voi luoda uutta. Tilkkutöitä ja poppanaa voi tehdä edullisesti ostamalla käytettyjä lakanoita, leveähelmaisia hameita yms. - Vain mielikuvitus on rajana, sanoo taitava Tonttumuorikin.
Kirpputoreilla näkyy olevan ihan hyvää tavaraa, joten kyllä sieltä saa hankittua joululahjojakin. Jotkut myyvät ihan uusia tavaroitaan, ja minusta tuntuu, että sellaisilla taitaa kyllä olla jo ihan liikaa kaikkea. On hyvä asia laittaa ylimääräiset tavaransa kiertämään sellaisille, joilla on nille oikeasti käyttöä. Tutut roskiskuskien kanssa jutelleet tontut ovat kertoneet itkevänsä, kun kaatopaikalle viedään paljon käyttökelpoista tavaraa, vaikka ihmisillä olisi monia muitakin mahdollisuuksia kierrättää.
Minun emäntäni on onneksi sellainen, että jos joku tavara menee roskiin, sillä ei todellakaan kukaan muukaan tekisi mitään. Olen huomannut, että hänelle jopa vähän naureskellaan siitä. - Taitaapa siis olla itsekin aika tonttu! Ymmärrän myös hyvin, ettei hän viihdy ostosparatiiseissa ja isoissa kaupoissa, vaan tarkkasilmäisenä etsiskelee löytöjä milloin mistäkin, vaikkapa tuttujensa nurkista. Käytetyllä esineellä on kuulemma tarina. No, tässä hushollissa saakin sitten kuulla monenlaisia tarinoita, koska huonekalut, astiat ja suuri osa vaatteistakin on elänyt "elämää" jossain muualla ennen tänne tuloaan.
Täytyykin kuunnella tarkalla korvalla, jos vaikka kuulisin jonkun tarinan.
Menin sinne jo ihan aamuhämärissä. Siellä on yksi ihana seinä, jossa kimmeltävät tähdet, kun valot sammutetaan. Lapsetkin haluavat sammutella valoja, jotta he näkisivät tähdet.
Ryhmään alkoi aamusella tulla paljon lapsia, ja minua pikkuisen huoletti, missä minun silloin olisi kaikkein turvallisinta olla. Siksipä kiipesinkin lapsilta salaa joulukalenteriin.
Sieltä minua ei kukaan huomannut, ennen kuin oli kalenterinavaushetki juuri ennen lounasta. Minulla olikin sitten ilo ja kunnia laskea lasten kanssa, kuinka monta päivää on jouluun, ja jakaa päivän kalenterisukka.
Oikeastaan olisin halunnut itsekin tuollaisen pikkuisen tikkutontun, kun se on juuri sopivan kokoinen tassuihini.
Ja nyt sitten minulle selvisi, miksi nuo joulusukat tuoksuvat niin hyviltä. - Tonttukarkkiahan ne tontut jakavat. Lapset vievät sukkansa kotiin, ja useimmat lapset saavat syödä karkkinsa vasta karkkipäivänään. Kuinkahan moni kuitenkaan jaksaa sitä odottaa? (Minä ainakin popsisin sen heti.)
Olisi kiva kuulla, mikä on Sinun joulusi lempikarkki?
Ensimmäisestä adventista alkaen Nuutinpäivään asti meillä saavat kyntteliköt valaista ikkunoilla. Näitä kullanvärisiä kynttelikköjä minulla on kolmella ikkunalla. Muuta jouluista meillä ei vielä olekaan laitettu esille, mutta pikkuhiljaa jotain varmaan tupsahtelee esiin. Ehkäpä kalenteritonttuni Ninni koristelee huusholliamme tänä jouluna kaikkein eniten, sillä perheessämme ei enää ole pikkulapsia; vain lapsenmielinen emäntä. :)
Tänä aamuna oli ihanaa aloittaa nettailu rauhallisen joulumusiikin soidessa. Laitoin nettiradion soimaan, eikä tarvinnutkaan kauaa odottaa kun adventin tärkein laulu Hoosianna! kajahti soimaan. Autoonikin olen virittänyt jouluradiokanavan, ja klassista musiikkia matkallani soittava Rondo saa nyt väistyä adventista loppiaiseen asti.
Iltapäivällä on koulullamme perinteiset Joululaulajaiset, jonne ajattelin mennä, vaikkakin ääneni on hieman painuksissa monta viikkoa kestäneen yskän jälkeen. Mutta eiköhän se tässä sitten virity sekin.
Vaikka välimatka onkin pitkä,
olet aina ajatuksissa, ja sydämessä.
Eipä parempaa isää meillä olla voiskaan,
siks isänpäiväonnittelut sinne tuulten mukana huiskaan.
mutta ei kyllä muuten elämässä. Siksipä en juuri ole ehtinytkään tänne. Hyvä kun itseni perässä ehdin mennä. :D - Odottelen, josko marraskuun loppupuoli olisi jo sitten rauhallisempaa aikaa, jotta ehtisin Ninnin kanssa ainakin perinteistä joulukalenteriani suunnittelemaan.
Tässä iltaruskokuva, jonka nappasin viideltä töistä lähtiessäni:
Toivottelen iloa ja valoa marraskuisiin askeleihisi!
Jäähyväiset kesälle - toin viimeiset pihakukkaset sisälle maljakkoon.
Säilöin osan yrteistä öljyyn.
Syksyn sato on herkullisimmillaan juuri nyt, joten kaali, sipulit, porkkanat ja suppilovahverot ovat kotikeittiömme vakioruoka-aineksia . Tässä niistä tekemäni wokki.
Kokoustelin ja herkuttelin kiinalaisessa ravintolassa teekupin äärellä ja
varsinkaan jälkiruokaa ei siellä voi jättää väliin.
Villiviini näytti kauneimman asunsa ennen kuin
tiputti lehtensä maahan.
Tänään juhlittiin. <3
Ja minua ilahdutettiin herkullisella brunssilla rakkaitten seurassa sekä ihanilla lahjoilla ja kukkasilla. Itsekin hankin itselleni jotakin:
Blogeissa kiertää viehättävä sanahaaste. Pyysin Marialta sanoja itselleni, ja tällaiset viisi sanaa häneltä sain:
1. aurinko
2. kivi
3. lämmin
4. poski
5. aamu
Aurinko- rakastan
Valo, jonka tiedän olevan olemassa, vaikka olisi pilvisin päivä tai pimein yö. Suloinen lämmittäjä, joka näillämain ei koskaan voi paistaa liian kuumasti.
Kivi - kerään
Kova ja vahva. Pitäessäni sitä kädessäni, se kertoo minulle voimastaan. Murentunut , usein rosoinen, joku joskus upeasti hiotunutkin. Veden kostuttamana kauneus vain korostuu, auringon lämmittämänä se hurmaa. Lisäksi paras matkatuliainen, mitä tiedän. - Kasvona en niistä pidä, ja kohtiheitettynä se satuttaa.
Lämmin - etsiydyn
Seurana läheiset ja hyvät ystävät - lähellä tai kaukana. Jo tieto heidän olemassaolostaan lämmittää, ja kuljettaa ajatusten voimin lämpöä sydämestä sydämeen.
Kevätaurinko, kesä, paljaat varpaat, kynttilänvalo, takkatuli, villapeitto, kaakao, juuri uunista otettu leipä; siinä aineksia lämpimään oloon ympäri vuoden. - Elän mieluummin helteessä kuin pakkasessa.
Poski- tunnen
Läheisyys ja lämpö. Yhteydentunne ja side hellän sipaisun vakuuttamana. Elämänkaarenaikaisten muutosten kertoja, vauvan suloisesta siloposkesta vanhuuden viisaaseen rypyttymiseen.
- Lyötynä - taivunko tarjoamaan toisenkin posken?
Aamu - ihannoin
Herkullinen alkupala päivälle. Teen kaikkeni, jotta se aina olisi rauhainen ja kiireetön - jopa yöunistani tinkien.
-------------------------
P.S. Mainitse kommentissasi, jos haluat minulta sanoja.
Nyt juuri tätä kirjoittaessani lukema on 99994, eli viis vaille
Tässä on tämä ihana hymynaamainen arvontojeni valvoja vielä alkuperäispakkauksessaan:
99999
Koska kävijälaskuri näyttää piakkoin hauskan numerosarjan, päätin juhlistaa sitä.
Palkinto tulee olemaan ylläri. Jos osallistujien määrä yllättää minut, on mahdollista että arvon toisenkin voittajan. - Vakoilen voittajan blogia tai jos ei ole omaa blogia kyselen voittajan mieltymyksistä, ja päätän palkinnoista lopullisesti vasta sitten. :)
Osallistukaa kommentoimalla tähän postaukseen! 100 000 -lukeman ylityttyä sekoitan osallistujien nimilaput, etsin virallisen epävirallisen arpojan sekä ilmoitan onnettaren suosikin / suosikit.
Sain Pirjolta Violettia ja villalankaa -blogista tällaisen kauniin ja ihanan yllätyksen. - Lämmin kiitokseni!
Tunnustukseen liittyen vastataan viiteen kysymykseen.
1. Lempiruoka: Kasvisruoat 2. Lempimakeiseni: Vaihtelee mielialan mukaan, mutta mahdollisimman tumma suklaa on aina hyvää, ja minttukarkit. 3. Lempiluettavani: Kaikki kauniita kuvia sisältävät sisustus-, puutarha- ja käsityölehdet. :) 4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Iltahämärissä keinutuolissa istuen kutoa bambupuikolla villalangasta sukkia. 5. Lempielokuva: En katsele tv:tä juuri ollenkaan, enkä elokuviakaan.
VIRUSTIEDOTE: Uutistoimistot kertovat, että äskettäin on löytynyt uusi virus, jonka yksikin ihminen voi tartuttaa lukemattomiin muihin. Virus leviää erittäin nopeasti yksilöstä toiseen, erityisesti positiivisuusviikolla. Se on nimetty HYMYKSI :-)
Hymyjä viikonloppuusi! :)
P.S. Kävijälukumittari näyttää, että hauska lukema 99999 lähestyy kovaa vauhtia, joten piakkoin on tulossa juhla-arvonta. :)
Ajattelin, että tänään voisin aivan hyvin viettää pitkästä aikaa "luolapäivän ". Jotkut nimittävät sitä pyjamapäiväksi. - Onkohan vielä muitakin nimityksiä?
Tänään ajattelen sinisiä ajatuksia, ja katselen rauhassa taivaan pilviä ikkunoiden läpi. - "Luolassani" kun ei todellakaan ole pimeää! :)
Kävin lauantaivohvelilla kylämme kahvilassa (Kahvila Kauriissa) ja samalla tuli hankittua ex tempore nämä kauniit nahkaiset kultakukkaset. Nahkaisten rintakorujen myyjä Minna sattui olemaan samassa paikassa, ja niinpä sain uudet kivat juhlakorut. Tarjolla oli erikokoisia, erilaisia ja erivärisiä kukkasia, joista olisi voinut valita korut asuun kuin asuun. - Ovat muuten oivia helposti kirjekuoressakin lähetettäviä lahjoja, joten täytyypä pitää mielessä joulua ajatellen.
Näiden kukkasten myötä nyt iloiset viikonlopuntoivotukset Teille jokaiselle!
Olen nyt ahertanut työni parissa reilut kolme viikkoa vuoden vuorotteluvapaavuoteni jälkeen. Työssäolo maistuu hyvin, ja varsinkin ensimmäistä palkkapäivääni odottelin enemmän kuin ikinä. :D
Kiireisessä ja hektisessä työympäristössä tuntuu vaikealta olla hyppäämättä sen yleiseen vauhtiin. Koska yritän välttää viimeiseen asti joutumasta taas oravanpyörään, ainoa keinoni on keskittyä olennaisimpaan. Silloin kyllä jää paljon asioita kenties tekemättä, mutta ... tärkeimmät tulevat kuitenkin tehtyä.
Valitettavasti siis on karsittava ylimääräisiä tai vähemmäntärkeitä osioita; ihminen kun ei voi venyä loputtomiin. Olen päättänyt, että työpanokseni hoidan työaikana, enkä ota enää tehtäviä kotiin, kuten aikaisemmin tein paljonkin. Toivon mukaan tämä päätökseni pitää. - Tiedän kyllä, että olen monessa asiassa liiankin tunnollinen, joten varmaan koen jonkinlaisia omantunnontuskia tekemättömistä töistä ja riittämättömyydestäni.
Elämänkoulu on opettanut, etteivät työt tekemällä lopu; eivät todellakaan. Työ on kuitenkin vain yksi osa elämääni, ja nyt haluan jakaa aikaani ja voimiani enemmän muillekin elämänsektoreille. Ehkäpä tämä asenteeni on myös valmistautumista jaksamiseen (jatkuvasti myöhemmäksi siirtyvään) eläkeikään asti.
Tämän elokuun päivät ovat olleet poikkeuksellisen lämpimiä. Olen nauttinutkin niistä täysin siemauksin.
Sääennustukset povaavat säätilan muuttuvan radikaalisti lähipäivinä. Siis tulossa on kuitenkin ilmeisesti vain normaaleja loppukesän säitä. Kesääpä se silti vielä on; minun mielestäni ainakin.
Eilen aloittelin pihan valmistelua syksyä varten, mutta pienet ystäväiseni sanoivat, että vielä on liian aikaista. :) - Uskon niin, sillä punarintapariskunta ja mustarastaat ilmoittivat selkeästi olevansa vielä pesimispuuhissa. Miksi siis paljastaisin vihollisille niiden salaiset pesäpaikat. Siksipä siirrän suosiolla pihan siistimishommat myöhemmäksi.
Marjat on kerätty, salaatit syöty (uusia on vielä varttumassa), sekä yrttejä kuivattu ja pakastettu. Auringonkukat ja syysasterit aloittelevat kukintaansa. - Perunoista ja sipuleista ei tullut satoa, sillä myyrät pitivät puolensa, omenat popsittiin oravien toimesta suoraan puusta, samoin kuin pähkinät.
Ajatuksissa on jo myös ensi kevät ja kesä. Siksipä suunnittelen syysistuksia. Kahtena talvena rusakot ovat syöneet syyshortensiani, ja tänä kesänä se ei enää edes yrittänyt versoa. Ostanpa taas uuden taimen , sillä todellakin haluaisin sen kasvavan pihassamme. Mietin vain kuumeisesti, millä suojaisin sen myyrien ja pupujen hampailta.
Me ajattelemme usein "Sit ku olen eläkkeellä, niin..." , "Sit ku mulla on rahaa, niin ..." tms. niin elämä on ihanaa. Se samainen sitku -hetki jää usein tulematta tai mahdollisuus saattaa vilahtaa ohi huomaamatta. Alkaakin "mut ku" -vaihe. "Mut ku on sitä tai tätä, joka estää." Silloin löytyy tukullinen syitä ja tekosyitä.
Tavoitteet ja unelmat ovat jokaiselle tarpeellisia, mutta meillähän oikeasti on kulloinkin käsillä vain tämä hetki. Elämistä ei siksi kannattaisi säästää tulevaisuuteen. Hyvä hetki on nyt. Carpe diem!
Jos ja kun haluan elää "tässä ja nyt " -elämääni, on hyvä ajatella "Nyt ku minulla on tämä päivä ja mahdollisuus, niin ...". Samalla voin olla kiitollinen tästä hetkestä. - Kurjat hetketkin kuuluvat elämään, luonnollisesti; ja silloin voin ajatella, että tämä hetki tuntuu nyt tältä, mitähän kivaa voisin siitä huolimatta nyt tehdä, jotta voisin vaikka piristää itseäni ja / tai muita.
Lempiajatelmia on tämä seuraava:
"Katso tätä päivää,sillä se on elämä!
Sen lyhyessä hetkessä on koko totuus.
Siinä on koko olemassaolosi todellisuus,
kasvun riemu,
toiminnan loisto,
kauneuden kirkkaus.
Eilinen on vain unta, huominen on vain näky.
Mutta jos elät tämän hetken hyvin,
on eilinen uni onnesta,
ja jokainen huominen toivenäky.
Piipahdin hieman sivuun metsäpolulta, ja löysin kaksi herkkutattia ja muutaman haperon. Yleensä nautiskelen ensimmäiset tatit voileivän päällä, mutta tällä kertaa laitoin ne lettutaikinan sekaan. Seuraksi kuullotin voissa vielä sipulia ja lisäsin sipulinvarsisilppua. Tulikin tosi herkullisia lettuja!
Viime aikoina on satanut sen verran paljon, että luulisi metsän nyt täyttyvän sienistä. Siksipä vapaa-aikana kannattaakin piipahdella useamminkin syksyntuoksuisissa metsiköissä - ilmaisia herkkuja poimimassa.
Keittelin juuri muutamat pikkupurkilliset tätä herkkua ohjeen mukaisesti, mutta raakasokerilla. Tuli niin hyvää, että muutama lusikallinen meni samantien omaan suuhunkin. - Ajattelin, että näin juoksevampana olisi hyvää lettujen ja pannarin kanssa.
Lapissa on meneillään runsas myyrä- ja sopulivuosi, joka ennakoi valtavaa sopulivaellusta.
Tunturisopuleita vilistikin siellä vaikka kuinka paljon, kaikilla on tarkasti sama tietty kulkusuunta - pohjoista kohti. Aamuisin ja iltaisin niitä näki eniten; yöllähän en seurannut, kun valoisisista öistä huolimatta oli nukuttava. Rantapoluilla (ja autoteillä) paljon kuolleitakin sopuleita. - Pöllöjä, haukkoja, kärppiä ja kettuja näkyi myös tavallista runsaammin, ja nythän niillekin riittää reilusti syötävää.
Viidessä minuutissa saman viinimarjapensaan alta piipersi vuorotellen kolme sopulia. Tämä veitikka suorastaan juoksi vastaleikatun nurmikentän yli.
Toinen vähän empi lähtöään, kun juttelin sille ikkunasta. Mutta jatkoipa kuitenkin matkaansa.
Kolmas lähti määrätietoisesti samaa reittiä muiden perään.
Minne lie pikkuisten matka? Mikä määränpäässä odottaa? Kukapa sen tietäisi?! :)
Blogiuran alkutaipaleella luulin, etten millään löydä tarpeeksi postausaiheita, mutta kyllä olin kuvitelmissani totaalisen väärässä. Samaankin aiheeseen kun saa useampia näkökulmia vain vaikkapa "värilinssejä" vaihtamalla, ja elämä itsessään on niin moniulotteinen, että se näköjään tarjoaa roppakaupalla aiheita. :)
Kiitokset Teille kaikille ihanaisille kanssamatkaajilleni tähänastisesta seurasta!
Matka jatkuu... Kävijälukeman 99999 lähestyessä järjestän juhla-arvonnan, mutta siihen on vielä vähän matkaa ja aikaa.
Nyt kuitenkin on parin päivän ajan vielä mahdollisuus osallistua pikkuiseen yllätysarvontaan, joka löytyy selaamalla muutaman postauksen verran taaksepäin.
Tämänkesäinen paras mustikkapaikkani löytyi erään paikkakuntamme marketin edustalla olevalta "torilta". - "Oma oikea mustikkametsäni" oli jo tarkoin putsattu sillä aikaa kun olin viikkokaupalla aivan muissa maisemissa. Löysin paikalta vain kolme pientä mustikkaa.
Mustikkamaito saa minutkin (puheliaan ihmisen) aivan sanattomaksi; niin ihanaa se on! :)
Tänä iltana pääsin kuvaamaan ne ikkunan läpi. Kaksi emolintua ja yksitoista poikasta nyt. Kolme poikasta neljästätoista puuttuu; onkohan naapuripellolla pesivä viisilapsinen kettuperhe asialla, vaiko pöllöt, joita niitäkin riittää?
Äitini ripottelee tottuneesti höyheniä vanhasta höyhentyynystä.
- Kierrätystä parhaimmillaan. :)
----------
edit. 9.7. klo 19.00
Räystäspääskyt keräilevät höyheniä pesiinsä lämmikkeiksi munille ja myöhemmin pikkupoikasilleen. Lapissa on kylmiä öitä keskikesälläkin, joten lämmin peitto on elintärkeä poikasten selviämiseksi. Lapsuudenkodissani pääskysiä on kesäisin avitettu vuosikymmenien ajan tarjoamalla höyheniä vanhoista tyynyistä tai pumpulituppoja.
P.S.
Tähän postaukseen kommentoineiden kesken arvon pienen palkinnon heinäkuun aikana. :)
Tulipa mieleeni tehdä postauksia asioista ja palveluista, jotka ovat mielestäni sarjansa parhaita. Otsikoksi näihin kaikkiin laitan Saako kehua?
Kulinaristina aloitan ruoasta. Hampurilaiset eivät kuulu ollenkaan vakioruokiini, mutta jos kuulen luottohenkilöiltä jossain olevan herkullisia hampurilaisia, voin kyllä testata.
Puskaradion kertomana kuulin jo vuosia vuosia sitten Poliisi -hampurilaisesta, joka päihittää kaikki muut hampurilaiset. Maistaminen kannatti, ja voittajaansa tuo ei makutesteissäni ole löytänyt. Tiedän, että monet muutkin ovat samaa mieltä. :)
Kaksi pihviä, paistettu kananmuna, rapeaa salaattia, suolakurkkua ja "salaisen-reseptin-kastike" - siinä se on! - Slurps!
Poliisi -hampurilaista saa onneksi täältä kotikulmilta: Hyrylästä Tuusulan Urheilukeskuksen lähistöltä Road Star -kioskilta.
Tänä vuonna sata vuotta täyttävä Helsingin kaupunginmuseo ja Palmian kokous- ja juhlapalvelut pitävät jälleen historiallista kahvilaa Sederholmin talossa 4.–12.6.2011 klo 11–18.
Tämän kesän nostalginen makumatka ulottuu 1800–1900
Entisaikoihin, kun vieraat kulkivat ajallaan ja talo eli silti tavallaan, kodeissa oli varauduttu kahvivieraisiin. Vierasvarana pidettiin kaapissa pikkuleipiä, kuivakakkuja, pullia tai korppuja. Nykyisin ei juuri missään enää harrasteta yllätysvierailuita, joten jos kutsutaan kahvivieraita, tarjottavat ehtii itse hyvin leipoa tai piipahtaa ostamassa valmiina.
Kahvipöydän tarjottavatkin ovat muuttuneet aikojen myötä. Aikaisemmin oli tärkeää, että juhlapöydästä löytyy pullaa, kuivakakkua tai useampiakin, täytekakkua tai leivoksia sekä sen seitsemää sorttia pikkuleipiä. Tarjonta oli siis makeapainotteinen ja runsas. Emännän taidot testattiin ja arvotettiin sen mukaan, miten monenlaisia tarjottavia pöydästä löytyi. - Nyt kahvipöydässä suositaan suolaisia suupaloja ja pakkopullakin on jäämässä pois. Määrän sijaan satsataan laatuun; eli ehkä vähän, mutta sitäkin parempaa.
Tänään ylioppilaiden ja valmistujaisten juhlapäivänä moneissa perheissä juhlitaan kahvipöydän äärellä. Trendinä on nyt antaa tilaisuuden järjestäminen pitopalvelun hoidettavaksi, ja näin talon väki voi rauhassa juhlia mukana. Pitopalvelut osaavat suunnitella toiveiden mukaiset juhlat ja tietävät menekin. Tarvikkeetkin, vaikka astioita ja liinoja myöten hoituvat heidän kauttaan, joten juhlat voidaan ”taikoa” minne vain.
Tänään minulla on ilo olla kutsuttuna lukuisiin lakkiaisiin, ja pääsen siis kiertelemään useammassakin kahvipöydässä. Siksipä täytyykin jo ennakolta varoittaa itseään ja rajoittaa maistamisia, jottei tarvitse illalla pyöriä pallon lailla kotiin.
Juon kahvia monta kertaa päivässä, sillä koen, että arkioloissakin kahvinjuonti on juhlahetki. Kiireessä hörpittynä, tai sitten kylmettyneenä kupissaan, kahvi on hyvää. Kotioloissa keitän aamulla pannullisen kahvia, ja päivän mittaan sitä nautiskelen.
"Kylmä kahvi kaunistaa" -juttuihin minulla on usko mennyt aikoja sitten, mutta jäähtynyt kahvi on todellista herkkuani. Niin kiirettä ei saa olla koskaan, ettenkö ehtisi kaataa kahvia kuppiin, vaikka en sitä sitten saman tien voi juodaankaan. En karsasta myöskään edellisestä päivästä jäänyttä kahvia, ellei ole suodatinkahvi ole seisonut keittimessä pitkään ennen jäähtymistään.
Työkavereillani on riittänyt ihmettelemistä omituisten tapojeni suhteen. Muutaman kerran sentään joku on osannut ihanasti yllättää, ja kahvihuoneessa on ollut minua odottamassa kupillinen valmiiksi jäähtynyttä kahvia. Tällaiset yllätykset, jos mitkä, saavat arjenauringon loistamaan.
Osallistuin taannoin Pauligin järjestämään blogikilpailuun. Sitä silmälläpitäen kirjoittelin silloin jo valmiiksi muutaman blogikirjoituksenkin. En tullut valituksi, mutta voinhan jakaa muisteloitani - ja ajatuksia kahvista muutoinkin - täällä ikiomassa blogissani. :)
----------
Kahvihetki - arjen pieni juhlahetki
Lapsuuteni lämpöisiin kahvimuistoihin liittyvät isäni joka-aamuiset touhut. Ensimmäisenä tulen sytyttäminen hellaan, veden keittämisen äänet, papujen rapina käsikäyttöisessä kahvimyllyssä ja lopuksi nenään tunkeva, koko kodin täyttävä ihana kahvintuoksu. Tuoksusta tiesin, että on aika nousta ylös sängystä, vaikkemme me lapset saaneet kahvia juodakaan.
Kahvi oli siihen aikaan hyvin arvostettu ja vain aikuisille sallittu juoma, siksipä odottelinkin innolla sitä 15 v iän merkkipaalua, että sain itse aloittaa kahvinjuonnin. - Meille lapsille kahvia annettiin vain maistiaisiksi, sokeripalaan imeytettynä tai kahvissa uitetussa (leipä)juuston palasessa. Kotiseudullani juustokahvi oli arvostetuinta juhlakahvia.
Vanhempien ihmisten kahvinjuontitapoja muistan ihmetelleeni. Monet kaatoivat kahvia kupista aluslautaselle, ja hörppivät äänekkäästi lautaselta. Sokeripaloja kului paljon, pullaa kastettiin kahviin, ja muistaakseni joku mummo laittoi aina suolaakin kahviinsa. Yhteistä kaikille oli, että kahvihetki koettiin juhlahetkenä, rankimmankin arjen keskellä.
Viime aikoina olen alkanut entistä enemmän arvostaa kahvihetken kokonaisuutta. Herkullisin tunnelma kahvin kera syntyykin mielestäni juuri silloin, kun malttaa järjestää rauhallisen "seremonian", vaikka papujen jauhamisesta alkaen. Silloin kaikki aistit saavat osansa, ja kahvin keittämisestä tulee melkeinpä meditaatioon verrattavaa. - Aamukiireessä töihin lähtiessähän ei sellaiseen ole aikaa, mutta onneksi on viikonloppuja ja rauhallisia iltoja, jolloin voi järjestää kaikkien-aistien-kahvinautinnon, mieluiten hyvässä seurassa.
En juurikaan julkaise kiertoviestejä, mutta kun joku "kolahtaa", niin se saa jatkaa matkaansa kauttani. Tämä on seuraava on sellainen.
------------------ Tällä tavalla asiat pitäisi hoitaa:
Pannaan VANHUKSET vankilaan ja RIKOLLISET vanhainkotiin.
Sen avulla me hoitaisimme pari asiaa kuntoon: Vanhuksilla olisi mahdollisuus päästä suihkuun, osallistua harrastuksiin ja päästä ulkoilemaan. Heidän terveydestään huolehdittaisiin, heidän hampaistaan huolehdittaisiin, heidän apuvälineistään huolehdittaisiin. He saisivat rahaa sen sijaan, että heidän olisi maksettava hoidostaan ja asumisestaan. He olisivat jatkuvan videovalvonnan alaisia niin, että he saisivat välittömästi apua, jos he kaatuisivat tai tarvitsivat muuta avustamista.Vuodevaatteet pestäisiin kahdesti viikossa ja kaikki vaatteet silitettäisiin ja toimitettaisiin heille. Valvoja tarkistaisi heidän tilanteensa kahdenkymmenen minuutin välein. Kaikki ateriat ja välipalat tuotaisiin heille huoneisiin. He voisivat ottaa vierailevia perheenjäseniä vastaan sitä varten varatuissa tiloissa. Heillä olisi mahdollisuus käyttää kirjastoa, kuntosalia, hengellistä neuvontaa, uimahallia ja koulutustyöpajoja, ja heillä olisi vapaa pääsy konsertteihin, joita järjestävät kansallisesti kuuluisat artistit.Yksinkertainen vaatetus: kengät, aamutossut, yöpuku ja lakipalvelut olisivat ilmaisia ja niitä saisi pyytämällä. Kaikilla olisi turvalliset yksityishuoneet ja mahdollisuus ulkoilla pihamaalla ja puutarhassa. Jokaisella olisi tietokone, väritelevisio, puhelin ja radio omassa huoneessaan ilman mitään erityiskorvausta. Heille voisi soittaa päivittäin. Olisi johtokunta, jolle voisi toimittaa valitukset ja ihmisoikeusjärjestöt, jotka taistelisivat heidän oikeuksiensa puolesta. Valvojat noudattaisivat tiukkoja sääntöjä, ja asukkailla olisi käytettävänään lakimiehiä turvaamaan heidät väärinkäytöksiltä ja laiminlyönneiltä aivan ilmaiseksi.
RIKOLLISTEN tilanne olisi seuraava: He saisivat kylmää ruokaa. Heidät pidettäisiin yksin huoneissaan.He pääsisivät kerran viikossa suihkuun. He asuisivat pienissä huoneissa, joista heidän pitäisi maksaa pari kolme tuhatta euroa kuukaudessa. Heillä ei olisi mitään toivoa päästä koskaan ulos.
Eikö tunnukin oikeudenmukaiselta! ? ! Mikäli tunnet, että tässä on järjen hiven, niin välitä asiaa eteenpäin ja huolehdi, että olet talkoissa mukana hoitamassa vanhustemme asiat kuntoon!
"Vanhan tarun mukaan Jumala lähetti enkelinsä maan päälle, ja pyysi tuomaan mukanaan kolme kauneinta asiaa.
Enkeli valitsi kauneimman kukan, ihanimman tuoksun ja äidinrakkauden.
Matka takaisin oli pitkä. Niinpä kukkanen kuihtui, tuoksu haihtui, mutta äidinrakkaus kesti ja sen enkeli ojensi Jumalalle kauneimpana asiana maanpäältä."
Pari viime kuukauden aikana onni on ollut puolellani blogiarpajaisissa. Koska minulla on tullut bloggailtua vain harvakseltaan, laitan nyt kimppapostauksen voitoistani suurin piirtein saapumisjärjestyksessä.
Italiasta sain mahtavan hienot pulloessut ja neulegraffitit. En olekaan aikaisemmin ollut minkäänlaisissa graffitipuuhissa, mutta nyt yritän keksiä kesämatkakohteen, johon nämä liput sopisivat. Neulan ja lankaa pakkaan mukaan valmiiksi käsilaukkuun myös.
Tämä ihastuttava aamiaiskorisetti oli palkintonaResteam -liikkeen nimikilpailussa. Minulla oli onni olla voittajien joukossa.
Tässä korissa on kiva kuljettaa eväät sekä pihalle että piknikille.
Suuret kiitokset! :)
------------
Lämpöistä lankaa sain palkinnoksi Nivalan tilanFacebook -kilpailussa, kun sai keksiä nimiä syntyville pikkukaritsoille. Pidän luonnonvärisistä villalangoista, ja näistä onkin jo tulossa neuleliivi ihan itselleni.
Reilun viikon verran ovat pikkuiset pihan tuhisijat nyt vierailleet ruokakupeilla. Ainakin kolme siiliämme näyttää selvinneen talven yli hengissä.
Eniten pelotti, että koko talven pihapiirissä pyörineet kärppä ja lumikko olisivat saalistaneet siilejäkin. Muutama myyrä ja hiirikin vilahtelee pihalla, ja mikä erikoisinta, niin koko talven (lumen allakin) toiminut äänellä varustettu myyränkarkotin ei ole estänyt myyriä kaivamasta koloaan 10 cm:n päähän hälyttimestä. :D
Myyrän tekemiä koloja ja käytäviä näkyy nyt erityisen paljon. - Myyrienpyydystäjät toivotan tervetulleiksi pihaamme edelleen. Köynnösten alaosat on nakerreltu silpuksi ja pensaita kuorittu. Rusakkokin on narskutellut oksistosta aikamoiset palat toisesta omenapuustamme, mutta onneksi runko on ehjä.
----------
Edit. 2.5. klo 23.15
Juuri äsken joku vaalea kisuli oli istuskelemassa pää kallellaan siilien ruokakuppien vierellä odotellen vuoroaan, kun kolme siiliä oli syömässä. :D - Tarjoilen siileille nyt kissan kuivamuonaa veteen liotettuna, ja olen lisännyt vielä vähän öljyäkin joukkoon.
Eduskuntavaalityö ja sen myötä vaalikiireet ovat osaltani tällä erää nyt ohi. Yllättävän paljon aikaa saa vaalityöhön kulumaan, vaikkei itse ole ehdokkaanakaan. Työ on kuitenkin hyvin palkitsevaa.
On leivottu, kasvatettu pääsiäisruohoja, paistettu makkaraa, jaettu kosmetiikkaa ja mainoksia. Kunto on kohentunut kotiseutukävelyjen merkeissä, ja paljon ihmisiä jututettu. Postiljoonien työn kunnioitus on kasvanut myös. Huomasin, että joka tönön kohdalla on oma postilaatikko (jopa 10-15 metrin välein ja vielä kahta puolta tietä), joten on autolla jakavilla aikamoinen urakka siirtyä laatikolta toiselle. Iloitsin pitkistä postilaatikkoriveistä jo pelkästään postiljoonien puolesta.
Vaalien tuloksista kommentoin vaan sen verran, että tässä on nyt kortit ja niiden kanssa on pelattava. Siksipä toivotankin paljon voimia, hyvää tahtoa ja rakentavaa yhteistyömieltä uusille kansamme edustajille!
Harmi vaan, että se ei hyväksy kaikkia suomenkielisiä sanoja! Eniten harmittaa , jos on hahmottanut pitkän, paljon pisteitä kartuttavan sanan, eikä se kelpaakaan.
Sellaisia minulla on ollut esim. HYTTYNEN, TAPUTTAA, RIUTUA, jne. Ja tänä iltana se ei antanut pisteitä sanasta SEITIKKI -kään. :(
Maaliskuu suorastaan vilahti, vaikka siinä olikin 31 päivää. Valitettavasti tämä blogini on ollut sivuroolissa koko kuukauden, sillä niin paljon on ollut muuta tekemistä, ja iltaisin en enää ole jaksanut tähän paneutua.
Yhtenä maanantai-iltana talomme täyttyi iloisesta naisjoukosta kauneusiltaan. Saimme superannoksen tietoa ihonhoidosta ja meikkauksesta, ja tutustuimme ihaniin Oriflame -tuoksuihin.
Saimme myös ihailla (ja ostaa)Tiina Viitasen tekemiä kauniita koruja. Itselleni tilasin valkoisen helmiäisen kaulakorun.
Yhtenä torstaiaamuna matkustin Helsinkiin nauttimaan (joululahjaksi saamani lahjakortin mukaisen) aamiaisen Kluuvin Fazerilla. Kylläpä siellä olikin kivaa viettää aamupäivä ja syödä tosi maittavat herkut!
Istutuspuuhia on myös tehty urakalla. Saunan lauteilla on versomassa parisataa pääsiäisruohopurkkia (kauraa).
Kylmiössä odottelee vaalikahvien seuraksi muutama sata kampanisua.
Niin, vaalit ovat tulossa, ja nuo ruohot ja nisut jaetaan turuilla ja torilla nyt parin viikon sisällä. Mainoskassien pakkaaminen ja jakaminen on vienyt paljon aikaa myös. Mutta on kiva tavata ihmisiä, ja tuoda heille iloa! Olemme saaneet paljon postiivista palautetta erilaisesta tavasta mainostaa.
Yksi maaliskuinen viikko kului koiramummittelussa. Nuuskamuikkusta ja omaa koiruliamme ei voinut jättää kahdestaan kotiin, joten olin viikon verran "kotiarestissa". Innokas lenkkeilijä lenkitti hoitajaansakin niin, että taisivatpa minultakin kilot karista; vaa´assa en tosin ole käynyt.
Monta kivaa voittopalkintoakin on posti tänne kuljettanut, mutta niistä myöhemmin. Tämän tuoksukynttilän voitin Divaanin Facebook -kyselystä, kun pääsin testaajien joukkoon. - Ihana tuoksu, vallan upea ulkoasu ja pakkauskin tällä!
Facebookissa tulee nykyisin oltua paljon; ja tuntuu, että "koko maailma" pyörii nyt siellä. - Kivaa siellä onkin! :)
Otin koivunoksia metsästä ja laitoin ne maljakkoon. Nyt sitten jään seuraamaan, montako päivää kestää ennenkuin silmut aukevat hiirenkorville. Päivä vastaa viikkoa. - Huomaatteko, että viheriäistä on jo näkyvissä valmiina? :)
EDiT 25.3. klo 20.45:
Vasta toissapäivänä oksat olivat hiirenkorvilla, joten ...
kesää saamme odottaa vielä ..
13 viikkoa :(
Huh! - Pitääköhän paikkansa, että oikea kesä alkaisi vasta kesäkuun puolivälissä ???
Tämä oman blogin pitäminen on mielenkiintoista ja antoisaa. Myös kiertely toisten blogeissa on kuin virtuaalista kylässäkäyntiä. Nettikierroksilla tulee vastaan monia uusia tuttavuuksia, joiden kanssa syntyy mukavaa vuorovaikutusta. Olen suorastaan viehättynyt tästä uudesta ulottuvuudesta, joka ei ole sidoksissa aikaan eikä paikkaan.
Netin kautta löytyy myös erilaisia mahdollisuuksia käydä kauppaa. Tuotteisiin voi tutustua rauhassa itselleen sopivimpaan aikaan, sillä nämä kaupat ovat auki 24 h vuorokaudessa. Ostokset voi hankkia sujuvasti verkkokaupasta, sillä maksaminenkin hoituu muutamalla klikkauksella.
Minusta on erityisen ilahduttavaa löytää yksilöllisiä käsintehtyjä tuotteita. Haluan panostaa laatuun ja kotimaisuuteen. Naisyrittäjien tukeminen on myös yksi omista ostoskriteereistäni. - Nettikierroksillani tulikin vastaan tällainen löytöpaikka http://www.taitaentehty.fi/, joka tuo ihanat käsityöläismarkkinat kotiin. :)
Nettikaupasta löytyy vaihtuva valikoima taitavien käsintekijöiden yksilöllisiä tuotteita.
Vinkki: Nyt saat 10%:n alennuksen tilauksen loppusummasta mainitessasi tilauksesi yhteydessä alennuskoodin 'ruiskukka' - Kampanja on voimassa 31.3. asti. Kannattaapa siis käydä kurkkaamassa!
Onni potkaisi minua toistamiseen, kun voitin kirjan Leena Lumi -blogin arpajaisissa. Mukana oli myös kevättä pursuava kortti.
Palkintokirjakaan ei ole mikä tahansa kirja, vaan ihastuttava Minun Venetsiani - matkakirja. Olen nyt hieman raottanut kirjaa, sillä haluan perehtyä siihen, pikkuhiljaa. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei tämä kirja aiheuta minulle matkakuumetta. Toiveissani on matkustaa Italiaan, ja seuraavan kohteen olen ajatellut olevan Firenze, mutta ... ehkäpä se onkin Venetsia.
Lupasin olla valittamatta minkäänlaisia säitä tänä talvena. :P - Mutta... nyt meinaa kyllä mitta olla täysi! :-|
Juuri kun sain kolattua pihaliittymän ja osan autotiestäkin, tuli traktori ja työnsi kaikki katulumet liittymään järkyttävän isoksi valliksi. Ja eiku taas kolaamaan!
----------------
Postiljooni toi onneksi äsken lohdutusta!
Sain Mamman uunista -blogiarvonnassa olleen voittokirjan.Lämmin kiitos, Maria! <3
Usko heräsi - taitaa se kevät sieltä sittenkin tulla! Sitä odotellessa perehdyn puutarha-asioihin.
Täällä blogissani on nyt ollut hengähdystaukoilua; liekö kukaan kaipallutkaan? Lomailu tietokoneen äärestä olisi kyllä terveellistä, mutta tunnustan, että olen viihtynyt koneen äärellä tavallistakin tiiviimmin. "On taottava silloin, kun rauta on kuumaa." - Kirjoituksia on syntynyt viime päivinä paljonkin, sillä inspiraatio on iskenyt, mutta viimeaikaiset juttuni eivät kuitenkaan päädy tänne. :)
Viikko sitten oli Pihabongaus -viikonloppu. Osallistuin siihen lauantaina. Koko aamupäivän isolepinkäinen piti huolen, etteivät pikkulinnut päässeet ruokailemaan rauhassa. - Menin pihalle puoli yhdeltätoista istuskelemaan tuulensuojaiselle terassillemme. Ihmettelin, mikseivät pikkulinnut tule esiin, vaikka yleensä ne ilmestyvät heti, kun menen ulos (tulevat katsomaan, mitä ruokaa tulee tarjolle). Osa kökötti jähmettyneenä puiden oksistoissa. Arvasin, että joku vaara vaanii ja jäin odottamaan. Puolen tunnin päästä räpisteli "peto" esiin männystä. Isolepinkäinen vaihtoi jahtauspaikkaansa monta kertaa, ja vasta kahden aikaan linnut uskalsivat tulla ruokailemaan.
Normaalisti meidän pihassa on välillä jopa kolmesataa lintua yhtäaikaa, mutta silloin joukko oli huomattavasti pienempi koko loppupäivänkin. Lauantain klo 14-15 lajilista oli 17.
Joka aamu tarkistan ruokinnalta, ovatko kaksi peippoa ja yksi järripeippomme selvinneet kylmästä yöstä ja muista vaaroista. Tähän asti ovat onneksi selvinneet! Ja on niin IHANAA, kun lintujen kevätlaulukin selvästi alkaa virittyä! Talitintti laulaa jo tityytään ja kuusitiaiset olivat äänessä myös; viherpeippojenkin ryystämistä kuuluu.
Kommentoimalla tähän postaukseen olet mukana 88888 -arvonnassa.
Arvonta-aika päättyy, kun kävijämittarin 88888-luku täyttyy.
Palkintona on tällä kertaa ruoka-aiheinen yllätys.
Edit. 27.1.
Arvonta-aika päättynyt! Kiitos osallistujille!
Kaupassakäyntini jälkeen odottaa tämännäköinen palkinto voittajaansa:
Illalla sitten selviää kenelle se matkaa.
Edit. 27.1. klo 18.40
Arvonta on suoritettu!
Laitoin kommentoijille numerojärjestyksen mukaiset numerot ja pyysin puhelimitse Onnettaren sanomaan jonkun numeron 1-16 väliltä (ko. numerot mukaan lukien). Onnetar ei osaa itse vielä lukea, mutta tuntee jo kirjaimet ja numerot.
(kuva otettu keittiömme ikkunasta viime tiistaisen auringonpimennyksen aikaan)
Joulun jälkeen en ole päässyt oikein kirjoitusvireeseen, joten täällä on ollut ja on hyvin hiljaista. Kaikenlainen muu puuhailu sen sijaan on houkutellut. Viime kesäkuun jälkeen ei ole tehnyt mieli kajota työpapereihin, mutta jos olisin tiennyt kuinka "terapeuttista" on silputa niitä, olisin varmasti tehnyt sen jo aikaisemmin. :D
Työpöytä näyttääkin nyt paljon siistimmältä, joskin vielä askartelutarvikkeet vaatisivat oman sessionsa. Senkin aika tulee kyllä vielä. - Monenlaiset unelmat ovat alkaneet elää omaa elämäänsä, ja itseni tuntien tiedän osan niistä toteuttavanikin. Ihanaa! (Askarteluhuoneen järjestäminen toisen tytön huoneeseen on vielä ajatuksen asteella, mutta kevään tullen alan tehdä ajatuksen eteen muutakin).
Vuoden alussa oli ihana kirjata kalenteriin pääasiassa vain syntymäpäiviä ja muita tärkeitä merkkipäiviä, sekä muutama kokouspäivä. Vasta 1.8. on merkintä "TYÖT ALKAA". Sen jälkeen kalenteria saakin sitten täyttää taas enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi sitä aikaa ei tarvitse sen enempää vielä ajatella.
Nettimaailmassa olen seikkaillut viime aikoina runsaasti, ja sattumalta (tuskin kuitenkaan!) olen löytänyt monia sellaisia blogeja, jotka liippaavat elämääni, läheltä. Unelmieni siivet ovat näiden uusien tuttavuuksien kautta saaneet lisää kantavuutta. :) Mielenkiintoista onkin nähdä, mitä kaikkea se tuo tullessaan.
Amarylliksessani ovat nyt ensimmäiset kukat avautumassa.
Toinen ja kolmaskin kukkavana odottelevat vuoroaan sipulin tyvellä, joten kukintaa taitaa hyvinkin riittää jouluun saakka. Yritin etsiä valkoisen amarylliksen sipulia lokakuussa, mutta sellaista ei osunut matkalleni. Kaunis on tämä punainenkin!
Löysin jostain joskus tällaisen hauskan, ehkä miehiä raastavan, hyvin totuudenmukaisen (?) tarinan:
Äiti ja isä istuivat katselemassa televisiota. Äiti sanoi: "Minua väsyttää ja alkaa olla myöhä. Taidan lähteä nukkumaan". Hän käveli keittiöön, heitti ohimennen pari tuolille jätettyä vaatetta pesukoneeseen, silitti yhden paidan ja ompeli irronneen napin. Hän teki muutaman voileivän valmiiksi aamua varten, otti pakastimesta sulamaan lihaa seuraavan päivän päivälliseen, tarkisti onko aamiaismuroja riittävästi ja täytti sokeriastian. Hän keräsi pöydälle jätetyn pelin palat laatikkoon, kattoi pöytään lusikat ja mukit aamiaista varten ja latasi kahvinkeittimen valmiiksi. Sitten hän laittoi keittiön puhelimen lataukseen ja pani puhelinmuistion oikealle paikalleen. Hän kasteli kukat, tyhjensi roskakorin ja ripusti pari pyyhettä kuivumaan. Hän haukotteli, venytteli ja suuntasi makuuhuoneeseen päin pysähtyen eteisen pöydän ääreen, jossa hän kirjoitti lapun opettajalle ja jätti rahaa retkeä varten sekä nosti tuolin alle pudonneen tehtäväkirjan pöydälle. Hän kirjoitti syntymäpäiväonnittelut perhetutulle, liimasi postimerkin ja sulki kuoren, kirjoitti kauppalapun ja laittoi molemmat käsilaukkuunsa. Kylpyhuoneessa hän puhdisti kasvonsa 3-in-1-puhdistusmaidolla, levitti yövoidetta ja harjasi hampaansa ja viilasi kyntensä.
Isä huusi olohuoneesta: "Eikö sinun pitänyt mennä nukkumaan?" -"Olen menossa", hän vastasi, vaihtoi veden koirankuppiin, nosti kissan ulos, tarkasti että ovet olivat lukossa ja pihavalo syttyi. Hän kurkisti lasten huoneisiin, sammutti yölamput, stereot, cd-soittimen ja television, ripusti lattialta nostamansa paidan naulakkoon ja keräsi likaiset sukat, sekä kävi lyhyen keskustelun yhden lapsen kanssa, joka vielä valvoi koulutehtäviään tehden. Makuuhuoneessa hän laittoi herätyskellon soimaan, otti esiin seuraavan päivän vaatteensa, oikaisi kenkätelineen ja lisäsi kuuden tärkeimmän tehtävän luetteloonsa kolme asiaa. Hän kävi makuulle ja lausui iltarukouksensa.
Samoihin aikoihin isä sammutti television, sanoi - ei erityisesti kenellekään sanojaan osoittaen - menevänsä nukkumaan. Ja meni.
Päivät tuntuvat vilisevän vauhdilla, siitäkin huolimatta, että saan olla vapaalla työelämäni oravanpyörästä. Marraskuu tosin on kiivasta syyskokousten aikaa, joten siksi puuhaa riittää kyllä omiksi tarpeiksi.
Tälle viikolle osuu kolme syyskokousta ja mahdollisesti muitakin kokouksia. Välillä mietin, miksi ihmeessä en osaa sanoa "ei" edes joskus, kun kysytään hoitamaan yhteisiä asioita. Mutta jos minut katsotaan olevan luottamuksen arvoinen ja tehtävään oikea ihminen, niin uskon, että minun on silloin leiviskäni hoidettava.
Tänä iltana selviävät seurakuntavaalien tulokset, ja täällä jännitän, saanko uusia haasteita. Huomisiltaisessa kokouksessa valitaan yhdistyksemme puheenjohtaja, ja minulle ei ole ilmaantunut vastaehdokkaita, joten ensi vuodeksikin on tiedossa päävastuuta. Tuota pestiä hoidan nyt varsin innolla, sillä tiedän saavani olla mukana edesauttamassa monia asioita ihan valtakunnantasollakin.
Ihmisillä on monia harrastuksia, ja minulla se on politiikka ja yhdistysmaailma. Arkielämän ja tavallisen kansalaisen äänen kuuluminen on tärkeää kaikilla vaikuttamisen tasoilla. Jotta tuo ääni kuuluisi ylimmälle päättäjätasolle, tarvitaan välittäjiä. Tuollaisena äänitorvena tahdon minäkin osaltani toimia, ja siihen taitoa ja voimaa pyytää.
Lopuksi lainaan erästä vanhaa tarinaa, joka kertoo kolmesta muurarista samalla työmaalla.
Ensimmäiseltä kysyttiin: - Mitä sinä teet?
Hän vastasi. – Minä muuraan, olen muurari. Ladon tiiliä päällekkäin, ja asettelen laastia väliin. Se vaatii ammattitaitoa.
Toiselta kysyttiin. – Mitä sinä teet?
Hän vastasi: - Minä teen seinää, suoraa tiiliseinää.
Ostin viime viikonloppua varten paperipäällystettyjä karamelleja. Ajattelin, ettei tänä vuonna kukaan pääse tekemään kepposia ainakaan meille. Yhtään Halloween -tyyppiä ei onneksi näkynyt, joten pussi sai olla avaamattomana tähän päivään asti.
Tämä karkkipussi tuo mieleen paljon lapsuusmuistoja. - Äitimme herkku oli Tosca, minä halusin jääkarhukarkit ja yksi nuoremmista sisaruksista valitsi Kiss-Kissit, velipoika keräsi Rexit, muiden herkkuja en muistakaan. Saimme karkkituliaispussin hyvin harvoin, ja siksi sen sisältö onkin jäänyt mieleen. Muistan, että imeskelin pitkään ja hartaasti omaa jääkarhukarkkiani.
Tuntuu, että pussi sisältää nykyisin enemmän makeisia kuin silloin joskus vuonna yks ja kaks, ja noita jääkarhu-ja kissakarkkeja oli pussissa aikoinaan vain yksi tai kaksi kappaletta. Nyt pussi oli ainakin puolillaan juuri noita pitempiä karkkipötköjä. - Ja onkohan kaikkia lajeja, joita silloin oli? Ainakin tuo Suometar on ihan outo minulle.
ja minulla alkoi varsinainen joulunodotusaika. Puikot suihkivat, enkä meinannut malttaa käsitöiltäni nukkumaankaan mennä. Kiitos kuitenkin "ylimääräisestä" tunnista, ehdin nukkuakin tarpeeksi.
Nyt olen kerännyt joululehteni pinoon selattavaksi. Postissa on tulossa vielä yksi uusi, mutta kaikki vanhatkin olen säästänyt. Nehän ovat ajattomia vuosiluvusta riippumatta. :)
Tämä viikolla saamani palkintolehteni on niin ihana, että sen jokaista sivua pysähtyy katselemaan pitkiksi ajoiksi. Jokainen kuva vie ajatukset omia teitään. Ihana lehti!
Oma joulunodotukseni käynnistyi toissailtana. - Aikaistako? No ei!
Leivoin ensimmäisen taatelikakun, ja sitä kynttilänvalossa napostellessa ja neuletyö kädessä, alkoi oikeasti tuntua siltä, että on aika aloittaa tunnelmointi. Sääkin on viime päivinä ollut sen verran suttuinen, että tekee mieli käpertyä luolaan. - Paitsi tänään, kun aurinko on paistanut kirkkaasti muistuttaen olemassaolostaan.
Aamusella kävin järjestelemässä kirpputoripöytää, ja huomasin myös jonkun varkaan löytäneen tiensä sinne. Ikävä juttu! Toivottavasti iso kynttilä, jonka ko. tyyppi varasti, muistuttaa liekillään epärehellisyydestä ja kolkuttelee hänen omaatuntoaan.
------------------------
Tullessani kotiin hain samalla postista paketin, jonka tiesin sisältävän kaikkea ihanaa. Jo eilen pakettikortin tipahdettua postilaatikkoon, tunsin, että joulutontut ovat liikkeellä. Ja avasin ison pahvilaatikon jännityksellä. Se oli palkinto Sateenkaarentaa -puodinFacebook -arvonnasta.
Kaksi koiraa lenkitetty, aamupäiväkahvi kupissa ja aurinko paistaa; mikäs siis ollessa.
Päivän aikana tiedossa leipomista, alpakkalangasta kutomieni lapasten viimeistely ja keväällä kesken jääneen hupputuubin jatkaminen. Illalla kynttilätunnelmaa, läheisten seuraa, hyvää musiikkia ja ruokaa, sekä käsitöitä. - Niistä on hyvä lauantaipäivä tänään tehty.
Hyvää ja levollista viikonloppua Teille muillekin!
Miten ihmeessä nyt on voinut kulua jo kaksi kuukautta vuorotteluvapaavuodestani!
Joka päivälle on riittänyt yllin kyllin tekemistä, eikä aika tule ollenkaan pitkäksi, päinvastoin. Kaikki nämä touhuni olen tehnyt yleensä työpäivien jatkona, joten tämä ylellisyys saada puuhailla rauhassa omaan tahtiin, tuo toivottavasti myös tasoa. Yhdistysasioiden hoitaminen vaatii paljon, mutta antaakin paljon, ja nyt olen voinut keskittyä niihinkin enemmän. Kotityöt voi ajoittaa myös omaan aikatauluunsa sujuvasti, eikä enää tarvitse suorittaa sunnuntaisin, kuten aiemmin olen tehnyt (kun lauantaisin olin viikon töistä liian väsynyt). Iltakokouksissakin jaksaa nyt skarpata.
Levolle ja omille harrastuksillekin on jäänyt riittävästi aikaa. Ja mikä ihaninta, nyt on aikaa tavata myös ystäviä aikaisempaa useammin, joskin siihen pitäisi uhrata vieläkin enemmän aikaa.
Olin ajatellut Lapin reissua tähän loka-marraskuun vaihteeseen, mutta aina joku "rotta" täyttää kokouskalenteriani niin, ettei matkaan jäänytkään tilaa. Siksi varasin kahdeksi viikoksi kirppispöydän, joten ainakin jotain tavaroita saan pois nurkista pyörimästä. Edistystä sekin!
Jouluntulo on myös lähellä. Ettei vain tulisi kiire? - Valmiina ei ole vielä kortin korttia, vaikka niin suunnittelin niitä tekeväni, myyntiinkin. No, onhan tässä vielä muutama ilta aikaa. :D
Ajatukset ovat eilisen, ja vielä tämänkin päivän, viipyilleet Chilen kaivospelastusoperaatiossa.
Olemme nähneet ihmeen! Kiitos pelastajille, he ovat taitavia, todellisia sankareita!
Nykyajan tekniikka mahdollisti meidän toisella puolen maapalloa olevienkin "osallistumisen" tapahtumien reaaliaikaiseen seuraamiseen. Ilonkyyneleet virtasivat myös ruudun tällä puolella. Pelastuminen on suuri ilon aihe. Tämä ilouutinen naulitsi minutkin tietokoneruudun ääreen tuntikausiksi; ihan väkipakolla piti itsensä vääntää nukkumaan molempina öinä. Niin mielellään sitä olisi seurannut jokaisen kaivosmiehen ja heidän läheistensä riemua.
Tämä operaatio oli tähän asti valtava voimanponnistus, mutta se ei ole ohi. Henkinen jälkihoito kestää vielä pitkään.
Ystäväpiiristäni jo kolme on joutunut lompakkovarkauden uhriksi tämän kesän ja syksyn aikana. Kaikki eivät suinkaan ole iäkkäitä, kuten poliisit aiemmin ovat ilmoittaneet. Lompakko on hävinnyt sutjakasti ohikiitävässä hetkessä, kun joku tönäisee ja jää muka pyytelemään anteeksi ruuhkassa tai kauppojen hyllyjen välissä. Samalla toinen nappaa lompakon jopa vetoketjullisesta laukusta. Tilannetta on edeltänyt mahdollisesti pankkiautomaatilla käynti, jossa varkaat ovat urkkineet tunnusluvun, ja sen jälkeen vuorossa siis lompakon varastaminen ja pikainen tilin tyhjennys. Ystäväni tili ja luotto-osuuskin ehdittiin tyhjentää, ennen kuin hän ehti köpötellä poliisiasemalle asti. Tuhansien eurojen tappio tälle pienen eläkkeensä varassa elävälle oli järkyttävän suuri menetys.
Seurataanpas tarkemmin, mitä ympärillä arjessa tapahtuu! Yhteistoimin tähän asiaan olisi aihetta puuttua, sillä valppaus kannattaa. Poliiseille voi vihjaista, jos vähänkin epäilee rikosta. Kaikki vihjeet otetaan siellä kiitollisuudella vastaan. - Ikävä kyllä, vanhukset ja huonosti liikkuvat ovat kaikkein eniten vaarassa joutua näiden pitkäkyntisten uhreiksi. Ei vie varmaankaan liikaa aikaa, jos pankkiautomaatilla jää "vahtimaan", että lähimmäinen saa sieltä nostaa rauhassa käteistä, tai nähdessään jonkun epämääräisen joukon lähistöllä, jääkin seuraamaan heidän puuhiaan.
Vieläkään ei ilmeisesti ole kaikille päivänselvä asia, että tunnuslukua näppäillessä jokaisen kannattaa peittää näppäimistö kädellä tai vaikka lompakolla (siltikin, vaikkei ketään näkyisi mailla halmeilla). Ja käsilaukkua ei kannata laittaa ostoskärryyn tai lastenrattaisiin, puhumattakaan, että kuljettaisi lompakkoaan selkärepussa.
Tämä kiireettömyys ja pysähtyminen antavat tilaa ja aikaa perheen lisäksi myös ystävyyssuhteiden ylläpidolle. Olenkin nyt viime aikoina viettänyt paljon aikaa ystävieni kanssa. Ihanaa on huomata, että hyvien ystävien kanssa pitkäkään ajallinen jakso edellisestä tapaamisesta ei ole etäännyttänyt, vaan tuntuu, että kaikki jatkuu sujuvasti siitä, mihin aikoinaan jäätiin.
Tänään minulla oli ilo kutsua kylään eräs aivan mahdottoman elämänmyönteinen ystäväni, oikea sisupakkaus. Hän jaksaa ammentaa päiviinsä voimaa, vaikka elämä murjoo monin eri tavoin. Hänen kanssaan jutustellessa monet pikkumurheet tuntuvat mitättömiltä ja vähäpätöisiltä. Päällimmäiseksi jää aina iloinen ja kiitollinen olo; siitäkin huolimatta, että tapaamisemme saattaa olla viimeinen.
Nyt riittää aikaa myös tuntemattomille ystäville. Vapaaehtoistyön tekemisen paikkoja riittää yllin kyllin, ja ainakin pari päivää kuukaudesta yritän antaa omaa panostani siihen.
Lupasin ihanan superkesän aikana (ja ansiosta), etten valita enää minkäänlaatuisista ilmoista. Testaan voiko asennettaan tietoisesti muuttamalla suhtautua todellakin uudella tavalla asioihin. Toistaiseksi lupaukseni on pitänyt, mutta arvaan (ja tiedän), että talven paukkupakkasissa asennettani sitten vasta todella tullaan koettelemaan. :D
Tänään on ollut sadeilma, ja sade on rummuttanut peltikattoon aamusta iltaan. On ollut hyvä olla sisällä, ja sateenvarjo on suojannut enimmältä kastumiselta ulkoillessa. Onneksi sisäpuuhia on riittänyt. :) - Nyt on sata arpajaispalkintoa pakattu ja numeroitu tulevan sunnuntain markkinoille. Uunissa valmistui maukas kasvispaistos (porkkanaa, kukkakaalia, sipulia, punajuurta ja perunoita lohkoina, seassa kylmäsavulohituorejuustoa ja kermaa, mausteena tuoretta tilliä, persiljaa ja lipstikkaa). Kirjankin otin tässä iltasella käteeni; mutta minunpa ei kannattaisi lukea makuuasennossa, sillä nukahdin kesken kaiken.
Nyt riittää sieniä metsissä! Lähiruokaa, ja kaiken lisäksi ilmaista. Harmi, että paljon erilaisia ruokasieniä jää metsään mätänemään.
Joka päivä parin viikon ajan olen käynyt poimimassa tatteja ja rouskuja, ja uusia putkahtelee voimalla. Sammalkin tuoksuu ihanasti sateen jälkeen, ja syksyn tuntua on muutenkin ilmassa, joten metsässä kulkeminen on mukavaa. Suppilovahveroita odottelen pian näkeväni, ja kantarellejä en ole nyt löytänyt ainuttakaan. Lampaankääpiä tai orakkaita olisi kiva löytää myös.
Metsissä on nyt hyvin paljon valkoisia ja punaisia kärpässieniä. Punaisia tietää jokainen varoa, mutta toivottavasti valkoisetkin saavat jäädä metsään, sillä niiden erottaminen herkkusienestä on todella vaikeaa.
Aika tosiaan kiitää, sillä jälleen on uusi viikko edessä. Minulla on nyt kuukauden verran vuorotteluvapaa-aikaa takana, ja koko ajan on ollut tekemistä, paljonkin. Enpä yhtään ihmettele, että eläkeläiset sanovat heillä olevan aina kiire. Onneksi lepäsin loma-aikani seitsemän viikon hellejakson ajan. :D
Kyllä tekevälle töitä löytyy, ja hupiakin. Nyt olenkin vauhdilla viipottanut monissa sellaisissa jutuissa, joille on ennen täytynyt sanoa, ettei niihin ole aikaa. - Vielä minulla on reilut 10 kuukautta aikaa toteuttaa haaveitani ja aikomuksiani.
Keittiön tiskipöydän ympärillä parveilee taas satoja pikkukärpäsiä. Enää minulla ei ole kotikaljaa eikä vanhaa viiniä, joten mietin seuraavaa siirtoa kärpästen hätistämiseksi. Joskus jostain marketista olemme ostaneet rullan leveää kärpäspaperia, ja laitoin siitä kaistaleen viime yöksi tiskipöydälle. Yön aikana liimapaperi oli houkutellut aikamoisen joukon surman suuhun, joten toistan pyydystämisen ensi yönäkin. - Nuo isot kärpäshahmot ovat paperissa valmiina olevia kuvioita.
Iltaisin alkaa olla jo niin hämärää, että tekee mieli sytyttää tuikkuja valaisemaan ja tuomaan tunnelmaa. Pidän tuoksukynttilöistä, ja minulla onkin paljon erilaisia tuoksuvia, joita voi sitten poltella mielihalujensa mukaan. Nämä vihreäsävyiset tuoksuvat ihanasti omenalta.
- Kävin tänään Ikeassa kartuttamassa kynttilävarastoani niin, ettei ennen joulua tarvitse varmaankaan enää niitä hankkia. Joulun jälkeen ei sitten kynttilöitä tule juurikaan polteltua.
Löysinpä nettiseikkailullani taas uutta! Näin sitä vanha koirakin oppii.
Täällä Hymiö -sanakirjassa nimittäin on valtava määrä erilaisia hymiöitä, joten netin kuvakielikin voi olla monipuolista. Ajattelin opetella muutaman uuden hymiön. Toivottavasti vain vastaanottajat ymmärtävät ja osaavat tulkita ne sitten oikein, ettei tule väärinymmärryksiä.
Muistelen häpeillen , kun tietokoneen käytön alkuaikoina laitoin Skype -keskusteluuni erään hymiön, joka tarkoittikin aivan muuta kuin luulin. Onni onnettomuudessa oli, että keskustelin ja hymiöin netissä vain oman tyttäreni kanssa, joka ystävällisesti ohjasi katsomaan kuvia huomattavasti tarkemmin kuin olin huonolla näkökyvylläni tehnyt. Aina silloin tällöin tosin joku muistaa muistuttaa kömmähdyksestäni.
Eilen teimme ystävättäreni kanssa ex tempore -reissun Lahteen, ja Kärkkäiselle. En ollut aikaisemmin kuullut valtaisan suuresta myymälästä, sillä kuvittelin sen olevan vain nettikauppa. Nytpä on sitten sivistysaukko korjattu siltä osin. Liiketila olikin todella valtava, ja kahdessa kerroksessa. - Onneksi en ottanut ovelta mukaan ostoskärryä, sillä ties mitä heräteostoja siihen olisi päässyt kertymään. :D
Kodin osastot ovat minulle tuskaisimpia ohitettavia. Keräilin koriin kuitenkin pääasiassa vain kevyitä pieniä joululahjajuttuja. Mutta ... sitten näin nuo kuvan valurautalintuset (ovistopparit). Niitä lähti mukaan monta, ja korin paino moninkertaistui saman tien. Valurautaesineitä olisi ollut tarjolla mitä moninaisimpia, ja kyllä oli vaikeaa jättää sinne mm. eräs valkoinen naulakko. Valkoisia isoja peltilaatikoita etsin pyykinpesuaineelle ja koiranruoalle, mutta niitä ei löytynyt; sen sijaan edullinen valkoinen peltinen roskatynnyri pääsi mukaan.
Nyt on käyty taas viikon ruokaostoksilla. Tapanani on ostaa viikon ostokset kerrallaan, jottei tarvitse jatkuvasti juosta kaupassa. Suosin lähikauppaamme, jotta saisimme pitää sen. Hyvin harvoin käyn keskustassa, enkä ainakaan ellei ole muutakin asiaa sinnepäin. Joskin esim. maito maksaa tässä lähellä ehkä pari senttiä enemmän kuin kylillä, mutta taas vastaavasti bensakuluja säästyy.
Ruokakassini täyttyy pääosin hyvistä kotimaisista peruselintarvikkeista, sillä pidän yksinkertaisesta itsetehdystä ruoasta. Pakastimesta löytyy sitten täydennystä marjojen, sienten ja vihannesten muodossa. Yrttejä kasvatan itse ja kuivatan ne. - Jos lähellä olisi tori, aivan varmasti olisin siellä vakioasiakas.
Olin eilen Helsingissä Puhdasta ruokaa Suomesta -seminaarissa, ja tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että pitääksemme tuotannon työpaikat ja omavaraisuusasteemme, meidän kaikkien tulisi ostaa enemmän kotimaista ruokaa.
Kotimaisuus ei saa olla kilpailutuskriteerinä julkisissa hankinnoissa (koulut, armeija, ym. laitokset), mutta EU-direktiivi ei estä jättämästä osaa hankinnoista kilpailutuksen ulkopuolelle, ja hankkia ne sitten lähituottajilta. - Erityisen hämmästynyt olin siitä, että kotimaisen kalan kulutus laitoksissa (ja kodeissakin) on niin pientä. Yli 80 % tarjotusta kalasta on ulkomaista pakastekalaa, osin jopa uhanalaista tai muuten ympäristömittareilla mitattuna epäekologista.
Kasvavat lapset tarvitsevat täysipainoista ja terveellistä ruokaa. Raha kuitenkin ratkaisee useimmiten sen, mitä heille tarjotaan. Koulu- ja päiväkotiruokailun kilpailutuksessa voittaa useimmin pelkästään halvin hinta. Isot keskuskeittiöt ostavat isoja eriä, usein vielä ulkomaisia tuotteita, sillä lähituottaja ei pysty tarjoamaan pysyvästi niin suuria eriä. Järvenrantakoulun ruokatarjontaan ei siis kuulu järvikala, vaan halvimpana, kaukana tuotettu pakastekala. - Tehostetuista hygieniavaatimuksista mainittiin esimerkkinä porkkanaraasteet, jotka tarjolle tuotaessa ovat kuivia mauttomia kuituraasteita, sillä raaste joudutaan pesemään kolmeen kertaan ja säilytyskin voi kestää päiväkausia.
Illan seminaarin jälkeen ajatukseni muotoutuivat kysymysten muotoon. - Kuinka laitosruokailuihin saataisiin kilpailutuksen kriteeriksi hinnan rinnalle myös tuoreus ja maku? Ja onko keskitetty ruoanvalmistus loppujen lopuksi kuitenkaan halvin ja laadukkain vaihtoehto? Noudatetaanko Suomessa jo liiankin tarkasti hygieniavaatimuksia, jonka seurauksena ruoka menettää luonnollisen arominsa ja ravintosisältönsä, ja lisäksi pientuottajien mahdollisuudet tarjota kotimaista ruokaa loppuu? Miten maukkaat kuoriperunat saataisiin takaisin laitosruokailuun? jne. jne.
Päättäjille faktatietoa hankintakilpailuihin, sillä onneksi kelkan suunnan voi kääntää, vaikka prosessi onkin hidas! Kotioloissa taas jokainen perhe voi ratkaista itse suuntansa, helposti ja ilman byrokratiaa. - Kotona valmistettu ruoka ja yhdessä syöty perheateria on vain nykyisin valitettavan harvinaista; perheateria -käsitekin mielletään hampurilaispaikkoihin liittyväksi.
Nämä vahverot näyttävät niin herkullisilta, mutta ...
eivät ole syötäviä. Joku saattaa luulla näitä kantarelleiksi. Viime kesänä eräs nainen tuli metsästä, jonka tunnen kuin taskuni (koska käyn siellä vähintään kerran päivässä), ja sanoi löytäneensä sieltä kantarelleja. Ihmettelin sitä ääneen, mutta nainen väitti löytäneensä sieltä niitä. Itse en ole löytänyt siitä metsästä ainuttakaan kantarelliä, koskaan.
Tänään otin mukaani ison muovipussin ja lähdin keräilemään näitä vahveroita. Joku oli aamupäivän aikana löytänyt saman apajan, ja saaliini jäi nyt murto-osaan aiotusta. Toivon mukaan kerääjä on tunnistanut sienen. - Minulla on kuivumassa nyt näitä värjäyssieniä saunan lauteilla, ja lähetänkin ne eräälle tuttavalle niiden kuivuttua.
Oikeaa kantarellipaikkaa en ole vielä valitettavasti löytänyt, mutta tänään sain jo ensimmäiset rouskut ryöpättyä. Huomenna taas tattimetsään, sillä joka toinen päivä "metsästäni" löytyy ihania pikkutatteja. - Ah, näitä metsän monipuolisia anteja!
Iltaisin alkaa hämäryys jo yllättävän aikaisin, siispä on aika sytyttää pihavalot.
Pihamme kaipaa valaistusta. Hankimme kesän alussa sisäpihalle aurinkokennolla toimivat pikkuiset valopylväät. Niistä saikin mukavasti pientä valoa kesäiltayön hämärään. - Suomessa päivä lyhenee vauhdilla talvea kohti mentäessä, ja juuri siksi tarvittaisiin enemmän valoa. Nyt syyspimeällä nuo pikkuiset valopylväämme hädintuskin edes kiiluvat pihalla. Talvella niistä ei taida olla sitten mitään iloa, sillä auringonvaloa ei päivisin ole riittävästi lataamaan niitä.
Ranualla Hillakadulla oli hauska ja "herkullinen" valaistus. Tuollaiset matalat valopylväät voisin omalle pihallekin hankkia. Hilla on toiselta nimeltään lakka, suomuurain tai valokki; sopivasti siis valokki valoa tuomaan. Taitavatpa vain nuo hillavalaisimet olla uniikkikappaleita, joten minun täytynee miettiä muita vaihtoehtoja. - Sellaiset, joiden johtoja ei tarvitsisi kaivaa maahan, olisivat kätevimmät. Vai onko sellaisia olemassakaan? Pitänee lähteä kauppoja kiertelemään.
Ihanan lämpöisen kesän jälkeen on saapunut syksy. Pidän syksyssä erityisesti sen kuulaudesta ja luonnon värityksestä. Tihkusade ja kosteus ovat miellyttäviä, mutta syystuulen kanssa vaakatasossa vihmova sade saa minut käpertymään sisätiloihin jos suinkin mahdollista.
Olen jo etsinyt esiin villahuovat ja kynttilät. Sukkapuikot ja villalangat odottelevat vielä kopassaan, sillä en ole edes kokeillut, onnistuisiko kutominen (neulominen) jo. Käden kuntouttaminen on kuitenkin hyvällä mallilla, joten uskoisin, että uskallan testata ja yrittää ainakin.
Pihan linnut käyvät koputtelemassa ikkunalaudoilla, josko antaisimme jo niille ruokaa. Ehkä nyt voisi ihan pikkuisen tarjota, ja totuttaa ne ruokailemaan pihassamme, mutta kyllä ne löytävät vielä pitkän aikaa (lumentuloon asti) riittävästi syötävää luonnosta.
Siilejä ei ole näkynyt muutamaan päivään; ovat tainneet etsiytyä talvipesiinsä. Muutama oksakasa on tältä kesältä jäänyt pihalle, kun laiska emäntä ei ole helteen takia viitsinyt tehdä pihatöitä. Nyt taitaakin olla viisainta antaa kasojen olla vaan paikallaan, sillä muuten saattaisin hajottaa jonkun kodin samalla.
Sienten kutsu kaikuu metsästä, ja varmaankin joka päivä tulee haettua sieltä jonkunlainen saalis. Juuri nyt on tattien ja haperoiden aika, rouskuja en ole vielä nähnyt. - Metsän ruoka-aitta tarjoaa pian myös puolukoita, joskaan minulle ei ole tiedossa täällä kuin muutama pieni puolukkamätäs, ja niihinkin yleensä joku muu ehtii ennen minua. Saa nähdä, ehdinkö tänä vuonna ensimmäisenä!
Syksyn tunnelmasta ja sadosta on aika nauttia nyt.
Naamakirja on tullut tutuksi jo aika monelle meistä. Tietokone mahdollistaa reaaliaikaisen yhteydenpidon netin kautta, ja maailmakin tuntuu pienenevän entisestään. Nettimaailmassa aika vierähtää huomaamatta, ja näyttää siltä, että moni taitaa elää netissä koko päivän. Naamakirjan kirjoitukset saattaavat alkaa hyvänhuomenen toivotuksista ja kertoa päivän mittaan lähes kaiken loppuen hyvänyöntoivotukseen.
Itsekin olen naamakirjassa, ja kurkkaan sivuille muutaman kerran päivässä. Olen siellä oikealla nimelläni, sillä minusta siellä ei ole mitään järkeä olla anonyyminä. Varovainen haluan kuitenkin olla, enkä paljonkaan itsestäni paljasta. Profiiliani pääsevät katselemaan vain hyväksymäni "naamakirjaystävät". - Ystäväkutsuja satelee useampia päivässä, mutta olen tarkkana, sillä en halua tuntemattomia piiriini. Hassua kyllä, mutta joskus tuntuu pahalta ohittaa tuntemattoman kutsu, vaikka eihän siinä oikeasti pitäisi mitään väärää olla.
Verkostoituminen on nykypäivää, ja naamakirja on yksi kiva tapa pitää yhteyttä ja vaihtaa ajatuksia. Olen iloinen myös mahdollisuudesta pitää tätä blogia ja tutustua ihmisiin tätäkin kautta. Rikkautta tämä nettimaailmakin! :)
Tällä kertaa onnisti Marilee leivoskelee -blogin 44444 bongauksessa. - Posti oli tuonut matkani aikana pulleroisen kirjekuoren, jossa oli kaikenlaista ihanaa leivontaan. Käärö, joka näkyy tuossa taustalla, sisältää suklaamuffinsien ohjeita. Ne täytyy testata, samoin kuin monet muutkin reseptit, joita Marileen blogissa on runsaasti.
Vaaleammansiniset reilunkokoiset muffinssivuoat täyttyvät perjantai-illaksi, kun leivon niihin suolaisia muffinsseja naisteniltaan tarjottavaksi teen kanssa.
Tällainen seesteinen maisema on edessäni, kun ajattelen itseäni ja tulevaa vuorotteluvapaavuottani. Takana on hyvin levollinen kesäloma ja edessä vapaa tie. Ensimmäisten viikkojen päivät ovat jo täynnä ihania omia suunnitelmia. - Voiko tämä olla tottakaan! Eihän tässä töihin nyt joutaisikaan! :D
Minulla on nyt aikaa toteuttaa haaveitani ja tehdä itselle mieluisia puuhia. Tällä viikolla ehdin olla aamuisin turvaamassa pienten koululaisten koulumatkaa suojatiepäivystäjänä. Vapaaehtoistyölle on paljon tarvetta, ja sillekin aion aikaani antaa - nyt kun en tekosyilläkään voisi sanoa, ettei olisi aikaa. - Tänään kävin hankkimassa myös matkalipun pohjoisen suuntaan. Nyt on aikaa myös matkustaa.
Sunnuntaiaamupäivät houkuttelevat leipomaan. Tänään tein reilun satsin (kaksi isoa uunipellillistä ja yhden ison piirakkavuoallisen) omenapiirakkaa pullataikinapohjalle.
Omenoita alkaa olla jo niin paljon, että kekseliäisyys niiden käyttöön alkaa loppua. Olen pakastanut omenasosetta ja maustettua hilloketta, käyttänyt kiisseleihin ja puuroihin, ja niitä popsitaan sellaisenaan. Tämän kesän kesäomenat ovat kuivasta kesästä johtuen pieniä ja ruman rupisia. Siksi niitä ei ole kiva antaa eteenpäin, vaikka sato onkin runsas. Talviomenat ovat vielä kasvamassa puussa, ja sade onkin onneksi antanut niille kasvuvauhtia. Ainakin toistaiseksi ne näyttävät olevan hyvännäköisiä ja terveitä.
Eilen minulla oli Helsingissä aivan ihana tapaaminen Kluuvikadun Fazer -konditoriakahvilassa. Paikka on oikea herkkusuiden paratiisi, mutta itse päätin nauttia makoisista antimista pääasiassa vain silmilläni ja nenälläni, ja söinkin vain katkarapuvoileivän.
Ikkunan takana valmistui näytösluontoisesti toinen toistaan herkullisempia leivoksia ja kakkuja, jotka kannettiin vitriineihin odottelemaan ostajiaan. Kuvassa olevat taikinaklöntit levitettiin pellille, ja ilmeisesti niistä oli tulossa kääretorttuja tai suklaaleivoksia. En jäänyt enää katsomaan loppusilausta niiden uunista tulon jälkeen. - Unelmatorttu on yksi lempiherkuistani, ja jos olisin viipynyt paikassa kauemmin, aivan varmasti sitä olisi ollut pakko ostaa mukaan.
Eilinen vaikutti minuun viiveellä, sillä tänään kaupassa käydessäni kävelin alitajuisesti suklaahyllylle. Sieltä lähtikin mukaan suklaalevy, jota nyt tässä koneella istuessani mussutan. Nam! - Olkoon tänään siis suklaapäivä! Mutta unelmatorttua en ainakaan tänään vielä leivo.
Tässä kuitenkin mielestäni parhaan unelmatortun resepti:
UNELMAINEN KÄÄRETORTTU
6 munaa
2 ¼ dl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
3 rkl perunajauhoja
2 ¼ rkl kaakaojauhoa
2 ¼ tl leivinjauhetta
Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Keskenään sekoitetut kuivat aineet lisätään varovasti sekoittaen vaahtoon. Paistetaan n. 225 C asteessa 10 - 14 min. Kääretorttupohja kumotaan jäähtymään sokeroidulle leivinpaperille.
TÄYTE:
1 muna
1 dl sokeria
1 dl vettä
1 rkl perunajauhoja
Riko kattilassa munan rakenne ja lisää siihen sokeri, vesi, johon on sekoitettu perunajauho. Kiehauta seos koko ajan sekoittaen, mutta älä keitä. Jäähdytä seos.
100 g voita
1 tl vaniljasokeria
Hiero huoneenlämpöinen voi vaahdoksi, ja lisää se täysin jäähtyneeseen kiisseliin. Mausta seos vaniljasokerilla.
Täytä kääretorttu seoksella ja pakasta. - Kääretorttu on parasta suoraan pakastimesta otettuna.
(gluteenittomaan versioon käytetään vehnäjauhon sijasta vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta)
Onpa tässä saatukin (kuka mitenkin) nauttia/tuskailla monta viikkoa. - Itse kiitän kesän voimaa antavasta lämmöstä ja virkistävästä auringonpaisteesta.
Nämä blogiarpajaisvoitot ovat saapuneet perille jo monta vikkoa sitten, mutta nyt vasta muistin tehdä niistä oman postauksensa.
Eräänä helteisenä päivänä loikki tänne tämä ihana puputyttönen. Ehdotin sille joko keittiötä tai takkahuonetta sijoituspaikakseen, mutta se päättikin jäädä makuuhuoneeseemme. Tällä hetkellä se siis istuskelee ison rautalankasydämen päällä valokuvien keskellä. - Pidän hyvää huolta pupusesta, Mannukka! Ja kiitän ihanasta palkinnosta!
------------------
Muutamaa päivää myöhemmin posti toi kauniin paketin. Voitin Polkadot -blogin arpajaisissa vallan tyylikkään tötterön pikkusaippuan kera. Tötterö pääsee jouluna takan reunalle, ja muun ajan vuodesta se saa seikkailla eri paikoissa kodissamme. - Lämmin kiitos, Hanni !
-------------------
Tässä omassa blogissanikin on juuri nyt meneillään arpajaiset kävijälaskurin 77777 lukeman täyttymiseen saakka. - Vielä ehtii osallistua!
Kiitän suurella ilolla Teitä kaikkia lukijoitani!:)
Viime viikon helteillä pikkukärpäset valloittivat keittiömme. Mitkään suihkutettavat hyönteismyrkyt eivät saaneet niitä häipymään. Muistin sitten omenaviinietikan auttavan ja sekoitin sitä kotikaljan kanssa läpinäkyvään muoviastiaan ja laitoin muovikelmun tiukasti päälle. Sitten vain pistelin neulalla pieniä reikiä muovin keskelle, ja ansa oli valmis. Kolmessa päivässä kärpäset hävisivät - astiaan. (Siis hukkuivat.)
Katselen aika ajoin tulivuorikameroita Islannista, mutta tänään niissä näkyy vain sumua. Huomasin, että nyt samalle sivustolle on laitettu muitakin ihania live -kameralinkkejä. Oi, luonnon mahtavuutta!
- kuumien lähteiden kentältä, jossa on nyt aika aktiivista toimintaa. Odota vähän, niin näet upeita suihkupatsaita!
Tänä aamuna aikaisin tuntui ilmassakin syksyn läheisyyden ensimmäinen tuulahdus. Ensi viikolla alkavat koulut, ja nyt huomaa, että kesälaitumilta on palattu jo kotikulmille, kun lapset kansoittavat jalankulku- ja pyörätiet. Uudet ekaluokkalaiset harjoittelevat jännittyneinä koulureittiään.
Kaupoissa ostetaan uusia kouluvaatteita ja reppuja. Yllättävää, että koululaiset ostelevat itselleen paljon kyniä ja kumeja, vaikka niitähän saa myös koulusta. Ilmeisesti lienee kilpailua siitä, kenellä on viimeisimmän huudon mukaiset kirjoitustarvikkeet, käytetään niitä tai ei. Lasten merkkitietoisuus on merkillisen vahva jo esikouluiässä, ja kilpailu vain kiihtyy iän myötä. - Eskarissa keväällä pojat vertailivat lippiksiään, ja joukosta eroteltiin heti feikit. Lippis määräsi kuka saa olla pomo. Aitojen merkkilippisten määrä kasvoi kesän alkuun mennessä. Samanlaista vertailua oli muotikenkien eli croksien kanssa. - Voi kunpa lapset oppisivat, että kaveruutta ei kannattaisi ostaa noilla metodeilla!
Markkinoiden voima on vahva, ja ellei lapsella ole perheen ja kasvattajien vahvaa tukea niitä vastaan, ei pieni lapsi siihen itse kykene. Kriittisyyden tulisikin alkaa vanhemmista. "Kun kaikilla muillakin on!" -lauseen painostus saa vanhemmat raottamaan kukkaronsa nyörejä, mutta todellisuudessa ´ne kaikki muut´ saattaakin olla vain yksi ihailtu kaveri tai porukan painostaja. Ja mainokset ovat vahvoja painostajia myös, ja niiden voimasta markkinoijat ovat hyvin tietoisia. Minusta on alkanut tuntua, että esim. televisiossa mainokset alkavat olla niitä parhaimmin tehtyjä ohjelmia. - Ei siis ihme, että lapset rallattelevat mainospätkiä leikkiessään. Ja siitä on sitten lyhyt tie ostaa tuote kaupasta, kun sen hyllyllä näkee.
Nyt mainoksissa ajankohtaisinta tietenkin on koulun alkaminen, ja reppuralli on valmis. Lokakuussa lelukirjat tipahtelevat koteihin, ja sitten alkaa "mä haluun" - kampanja joululahjateemalla.
Monia raastanut hellekausi on nyt takanapäin. Hassua, että kävelylenkillä minulla iho tuli kananlihalle, vaikka ulkona on 23 astetta lämmintä. Nyt palataan siis normaaliin Suomen kesään, jossa nämä 23- 24 -lämpöasteetkin ovat jo korkeita.
Ehkä nyt minunkin on aika jo ryhdistäytyä ja lopettaa tämä lomailu ja nautiskelu. Moni puuha odottaa tekijäänsä, eikä vähiten kaapeistamme aloitettu inventaario.
Tämä kuvan raastinrauta on minulle rakas ja tarpeellinen keittiötyökalu, mutta sen sijaan kone, joka raastaa, pilkkoo ja muhentaa, saa lähtöluvan, sillä en ole käyttänyt sitä kertaakaan kahteenkymmeneen vuoteen. :D - Huomaan selviäväni tavallisilla vekottimilla keittiössäkin. Hyvä veitsi pilkkomiseen, vispilät, raastinrauta ja perunanuija; niillä selviää pitkälle. En tarvitse valkosipulipuristimia, vatkaimia, enkä varsinkaan koneita taloustöissäni.
Muutenkaan en käytä kodinkoneista kuin muutamia. Pölynimuri käy harvakseltaan, sillä minusta pölyt lähtevät parhaiten kosteapyyhinnällä, ja imuroitavia mattoja meillä ei olekaan. (Keinutuolin alusmatto ja eteisen kuramatto puhdistuvat parhaiten tamppaamalla.) Pyykinpesukone toki hoitaa pyykit , kuivausrumpu on käyttämätön ja astianpesukonetta käyttää lähinnä mieheni. Itse pidän käsintiskistä, kun likaisia astioita on yleensä niin vähän. Ruoan valmistan hellalla ja uunissa, en mikrossa. Vedenkeitin keittää kyllä kätevästi veden, joten sitä tulee käytettyä monta kertaa päivässä. Silittämistä inhoan, joten silitänkin vain pakkopakkosilitettävät. Mankeli on varaston uumenissa käyttämättömänä. TV:a en tarvitse, radio sen sijaan saattaa usein olla auki. Kaikki peruskoneet pysyvät huushollissamme silti, koska toivon mukaan niillä on käyttäjiä, edes joskus. - Tietokone on härveleistä sellainen, jota ilman en varmaan enää osaa olla.
Nyt alkaa suunnitelmat kiertoon menevistä tavaroista jo niin pitkällä, että olisi opeteltava kiireesti Huutonetin käyttö, otettava yhteyttä osto-ja myyntiliikkeisiin ja varattava lopultakin kirppispöytä. Muuten nämä tavarat jäävät nurkkiin odottamaan sitä aikaa, jolloin niitä muka saattaisi tarvita, ja kaikki komerot olisivat edelleen täynnä. - Tätä se on, kun on luonteeltaan hamsteri, ja pula-ajan kasvatti! Tunnearvoa sisältävät tavarat saavat toki jäädä, tarvitsee niitä sitten tai ei.
Blogeissa kiertää paljon haasteita, mm, Sata asiaa minusta. En rupea paljastamaan ihan niin monta asiaa itsestäni, mutta Pieni Lintu –blogista löysin kivan
Kuvaile itseäsi aakkosten mukaan -haasteen, johon voin yrittää vastata.
Tällaiset hellesäät pysäyttävät, kun ei jaksa tehdä mitään fyysistä. Nyt on kesä, ja monilla onneksi loma-aika. Näistä säistä ei normaalisti Suomessa osata uneksiakaan, ja nyt meillä on monen viikon lämpöaalto. - Eikö ole hyvä, että voi kerrankin viettää aitoa lomaa? Asennoitua lomaan lomana, eikä stressaantuneena niistä ja näistä puuhista, jotka oli jättänyt lomatekemisikseen.
Onko pakko aina kaiken aikaa ahertaa ja puurtaa, jos ei oikeasti ole siihen pakkoa? Mitäpä jos joskus pysähtyykin - olemaan? Nyky-yhteiskunnan oravanpyörässä ei enää vapaa-aikaakaan erota, kun sekin on yleensä täyteen ohjelmoitua aikaa. Oleminen ja rauhallinen lepo helposti unohtuvat. Esim. suursiivoukset ja monet monet kotipuuhat joutavat kyllä odottamaan aikaa suostuisampaa.
Suhtautuminen helteisiin vaihtelee. Asennekysymyshän se onkin, kuten kaikki muutkin asiat. Itse olen ottanut kiitollisena vastaan nämä hellesäät, sillä pidän lämmöstä. Olenkin nauttinut joka solullani. - Etelän maissa, joissa on totuttu kuumuuteen, vietetään päivällä siestaa. Ihmiset selviävät hengissä sielläkin.
Kovat pakkaset puhuttavat vuorostaan sitten talvella. Oma asenteeni paukkupakkasiin vaatii todella muokkaamista. :D - Siksipä opettelen suhtautumaan jo nyt niin, että ensi talvena päätän olla ärsyyntymättä kylmistä ilmoista. Katsotaan sitten tammi-helmikuussa kuinka siinä onnistun. (Kuitenkin vakaasti toivon, ettei niitä pakkasia tule, vaikka hyvin tiedän, että eivät nämä sääasiatkaan ole omissa käsissämme.)
Kesän ensimmäinen siililapsi tuli näkyville tänä iltana. Isommat siilit kävivät syömässä aikaisemmin, ja tämä pikkarainen tuli aivan yksin. Vein sille kissanpennuille tarkoitettuja nappuloita runsaassa vedessä liotettuna. Poikanen ei pelännyt yhtään, vaikka kaadoin ruoan lautaselle, aivan sen nenän eteen. Nyt yöksi jätin lautaselle pelkästään penturuokaa, jos vaikka pikkuisia olisi useampikin liikkeellä vielä tänään.
Iltalenkillä koiran kanssa näkyi talitinttivanhemmat yhdentoista poikasen kanssa ruokailemassa nurmikolla. Hyvin on siis pesintä niillä onnistunut. Koulun pihalla oli kymmenittäin lokkeja. Suurin osa niistäkin oli poikasia. Pihalla oli valtavasti roskia maassa, ja niiden joukosta lokit etsivät syötävää.
---------------
Minulla oli kakkapussina mukana vain yksi hedelmäpussi, joten keräsin tulomatkalla siihen vain aivan kävelytien vierellä olevat roskat. Koulujen alkaessa täytyy ottaa taas monta pussukkaa mukaan, jotta saa kerättyä pois reitin varrelta kaikki roskat. On se kumma, kun aivan vieressä olevaa roskista ei jakseta käyttää! - Ja metsäänkin, jota koululaiset käyttävät välitunneilla, jätetään päivittäin niin paljon roskaa,että tavallinen muovikassi ei riitä niiden poiskuljettamiseen. :(
Minulla on alkanut, tosin hitaanlaisesti, kaappien kätköissä olevien tavaroiden tarkastelu. Kerään elokuun alussa alkavalle lastenleirille askartelumateriaalia, ja samalla tulee perusteellisemmin siivottua hyllyjäkin. Vuosien mittaan kaikenlaista rompetta on kertynyt aikanaan sekä omien, että perhepäivähoitolasten tarpeisiin. Nyt on jo korkea aika tehdä inventaarioa niistäkin, ja miettiä, mihin niitä loppuja käyttää.
Kaappien siivous on hidasta siksikin, että sieltä tulee löydetyksi niin monenlaisia tavaroita, joiden kanssa vaipuu herkästi muistoihin. En ole sellainen ihminen, joka pystyy avamaan kaapin ja siirtämään kaiken suoraan jätesäkkiin. Sitä paitsi minulta menee jätteisiin ainoastaan sellaista, millä kukaan muukaan ei varmasti tee mitään. Sillä lähes kaiken voi tuunata tai kierrättää. :D
Nyt lajittelen tavarat seitsemään laatikkoon: leirille, kirppikselle (vakaa aikomus mennä myymään), lahjoituskirppikselle, arpajaisvoitoiksi (aina niitäkin jossakin tarvitaan), kaapin hyllylle takaisin, askarteluihini ja roskikseen. Toistaiseksi tyhjin on roskis. - Ja siivottavassa huoneessa on nyt silmin nähden kaaos; hallittu kaaos.
Mutta ... kun meillä täällä on useampi huone komeroineen, ja autotallikin täynnä tavaraa, niin projektiin kuluu aikaa. - Eipä tässä silti kiirettä ole. Ovi kiinni vaan perässä, ja pääsy kielletty -lappu ko. huoneeseen muutamaksi päiväksi. :) :)
Pellon pientareella -blogissa haastettiin kertomaan tämän kesän ilahduttavimmista asioista. Vastaan mielelläni tuohon haasteeseen. Tosin tämä kesä ei onneksi ole vielä lopuillaan, joten lista jatkuu ja jatkuu; kesäkin, toivon mukaan mahdollisimman pitkälle syksyä.
Minä elän täysillä aina kesäisin, ja otan siitä irti mahdollisimman paljon. Nautin kaikin aistein, ja tankkaan voimia, ihania muistoja ja aurinkoenergiaa kylmää talvea varten; talvea, joka valitettavasti on Suomen oloissa väistämätön.
Siispä: Tänä kesänä on kivaa, kun... :)
- on ollut jo pitkään sopivan lämmintä
- on kesäloma, jonka jälkeen ei odotakaan työ, vaan vapaa
- on ehtinyt pysähtyä
- olen saanut levätä ja irtautua oravanpyörästä
- olen ehtinyt antaa aikaa lähimmilleni
- olen saanut monia mukavia ex tempore- kutsuja
- luonto on hellinyt
- kun kaikki pihaamme siirtämäni luonnonkasvit kukoistavat
... niin olisikin ollut paljon mielenkiintoista kuvattavaa.
Koirulin kanssa teimme iltalenkin taas sen mielireittiä. Matkalla oli jos mitä ihania tuoksuja, niin koiran, kuin minunkin nenääni. Koira haisteli kaveriterveisiään ja minä tuoksuttelin, kun jossain pihassa grillattiin, joku muu lämmitti puulämmitteistä saunaa, jossain oli tervattu jotain, metsässä tuoksui sammal ja koivunlehdet. Maistoin mustikoita ja vattuja, ja koiruli mustikanlehtiä. :)
Puissa ja maassa liikuskelivat linnunpoikaset (pikkuvarpuset, mustarastaat, peiponpojat ja talitiaiset). Sepekyyhkyn ja harakan poikaset näyttävät olevan jo aika suuria, mutta ne kulkevat vielä perheidensä kanssa.
Asfalttipintaisella kävelytiellä tietä ylitti maassa kävellen isohangokasuros (ent. nimi haarukkakehrääjä). Vähän matkan päässä asfltilla mateli saman lajin toukka. Onneksi sen meno ei häiriintynyt meistä, eikä sen tarvinnut ruveta uhkailemaan. On se sitten komea toukka! - Ja voi, että kun harmitti, ettei ollut kameraa mukana!
Tämä nykymaailman tekniikka on tehnyt maailman pienemmäksi ja tuonut monia asioita lähemmäksi. Tapahtumia pääsee seuraamaan nyt itsekin livenä, web-kameroiden avulla. Facebookin sivuilta taas saa lukea ystävien ja tuttujen tuoreimmat kuulumiset ja terveiset.
Minulla on suosikeissa monia live-kameroita, joita säännöllisesti poikkean katsomassa. Tiehallinnon kelikameroista voi sään lisäksi katsoa vaikka kotikylän maisemia. Tutut käyvät vilkuttamassa kameroiden kautta tervehdyksensä milloin mistäkin päin Suomea tai maailmaa. - Kameroita alkaa olla jo kaikkialla, ja tekstiviestin hälyttämänä tietää tulla tietokoneelle "moikkaamaan" tuttujaan.
Suosikkejani, joita tällä hetkellä seuraan, ovat kelikamera, haikaranpesäkamera, Sääksikeskuksen allaskamera, Islannin tulivuorikamera, ja täällä käyn seikkailemassa ympäri maailmaa. - Islannin Eyjafjallajökull -tulivuori puskee nyt vesihöyryä tai tuhkaa, joten se lienee taas aktivoitumassa. Edellistä purkausta pystyi seuraamaan kolmen web -kameran kautta. Luonnonvoimien myllerrystäkin näkee siis nyt suorana lähetyksenä muualtakin kuin televisiosta.
Edit. 20.7.
Täältä näkee live-videokuvaa New Yorkin katujen hulinasta ja yöelämästäkin (aamulla Suomen aikaa); sitä voi seurata äänien kera. Näkee mm. kuinka rotat juoksentelevat yöllä katujen poikki ja roskiksien luona, epämääräisiä kaksijalkaisia unohtamatta. - Mielenkiintoista!
Olen kirjoitellut tätä blogiani nyt kolmen vuoden ajan, eikä kyllästymisestä ole merkkiäkään. Tämä blogimaailma on avannut elämääni uusia kanavia, tuottanut ja tuonut mukanaan paljon paljon iloa.
Kiitos kaunis kaikille vierailijoille - vakituisille ja satunnaisesti vieraileville! Ilman Teitä tämä olisi paljosta vailla, niin kuin kotipuolessa sanotaan.
Tiedän, että täällä käy moni sukulainen ja tuttu, ja kiva niin! Monta uutta bloggaajaa on tullut "tutuksi" näiden vuosien aikana näin virtuaalisesti. Olisipa suuri ilo joskus tavata moni teistä oikeastikin! Nyt vuorotteluvapausaikanani luulisi löytyvän aikaa järjestää tapaaminen edes parin kolmen kanssa.
Tällainen bloggailu mahdollistaa kuulumisten kertomisen kerralla laajemmalle piirille. Siksipä joskus onkin hassua, kun joskus alan kertoa jollekin, mitä minulle kuuluu, ja juttukaverini toteaakin, että kyllä sen hän jo tietää. Eikä minkään juoruakan kautta, vaan blogistani. :D - Luulisin, että minut oikeasti tuntevat saavatkin näistä kirjoituksistani enemmän "irti".
Monesti olen miettinyt, miksi kirjoitan täällä anonyymisti, kun ihan hyvin voisin kirjoittaa nimellänikin (niinkuin kotisivujeni blogiakin). Mutta - ainakin toistaiseksi tämä tuntuu paremmalta, joten jatkan näin.
Tapaamisiin jatkossakin Matkani varrella! Hymyillään, kun tavataan!<3
Nyt täällä Suomessakin on sellaiset kelit, että näistä otan kaiken irti, kaikilla aisteilla. Loman aikana saa ja voi irtautua hektisestä kaikki mehut imevästä työstä, ja huomaan, että täysi irtautuminen ei tapahdu vielä viikossa eikä kahdessakaan. Erityisesti minua lomassa viehättää suunnittelemattomuus ja vapaa ajankäyttö. En kaipaa ohjelmoitua ja ohjelmallista lomaa, enkä pode huonoa omaatuntoa tekemättömistä kotitöistä. Sillä nyt on kesä, joka minulle on aina merkinnyt tankkauksen aikaa.
On valoa, lämpöä, vihreyttä, vehreyttä, lintujen viserrystä, kukkien tuoksua, iloisia ihmisiä, laineiden liplatusta, tuulen laulua, jne.
Ei iloja monta ihmislapselle suotu: Yks kevään riemu ja toinen kesän ja kolmansi korkean, selkeän syksyn riemu. Kyntää, kylvää, korjata kokoon, levätä vihdoin rauhassa raatamisestaan.
Ei suruja monta ihmislapselle suotu: Yks sydämen suru, elon huoli toinen ja kolmansi korkean, ankaran kuoleman suru. Ystävä pettää, elämä jättää, taika on ainoa sankarin työ sekä tarmo.
Miks laulaisin siis minä, jolle on kantelo suotu, riemuja muita ja murheita muita? Taida en lukea tähtiä taivahan kannen, en kaloja meren, en kukkia nurmen. Laulan ma siis, mit' on ihmisen laulaa suotu.
Monta on laulua, monta myös laulujen miestä. Yksi on laulu ylitse muiden: ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu. Kansat katoo, ei katoa mahti, jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun.
Pikkuinen suloinen Nuuskamuikkunen tuli hoitooni kolmeksi vuorokaudeksi.
Pennulla on tämä päivä sujunut tutustellessa ympäristöön, ja erityisesti omaan koiruliimme. Tähän asti on mennyt hyvin, ja pojat ovat olleet sovussa. Onneksi Nuuskis tottelee hienosti, joten luottavaisin mielin voi olla.
Vauhtia pennulla riittää, ja tarmoa olemmekin käyneet purkamassa lenkeillä ja pihalla pelaamalla jalkapalloa. Litistynyt jalkapallo näyttää olevan mieluisin leikkikalu, joka talostamme löytyy. Oma koiramme ei siitä ole yhtään kiinnostunut, joten Nuuskis saa viedä sen tuliaisina kotiinsa.
Istutko sinä vain ja annat ajan virrata ohi. Katso ja kuuntele. Hetket ovat kallisarvoisia.
Timantteja on kätketty tiimalasin hiekkaan." -Einari Vuorela
Tänään ollut ihanan hidas aamu. Aamupala ja lehden luku terassilla, metsälenkki koirulin kanssa, lintuperheiden puuhien seurailua, sekä runojen lueskelua.
Perinteenäni on kerätä kesäinen luonnonkukkakimppu juhannusaaton iltana. Tyynyn alle en sitä toki raaski laittaa litistymään. Luonto on nyt kukkeimmillaan, joten sieltä löytää nyt kyllä enemmänkin kuin ne tarvittavat seitsemän tai yhdeksän kukkaa.
Kävimme äsken koirulin kanssa iltalenkin metsässä. Kaikkialla oli niin ihanan rauhallista. Ilmeisesti ihmiset ovat lähteneet viettämään juhannusta vielä enemmän maalle kuin tämä seutu on. Lentokoneiden ja autojen ääniä ei kuulunut. Linnut lauloivat innokkaasti, ja sitä konserttia jäinkin nauliintuneena kuuntelemaan. Äänessä olivat niin peipot, hippiäiset, rastaat, kultarinta, punavarpunen, tiltaltti kuin sepelkyyhkykin. Ja se tuoksu! Aah - sateen jälkeinen koivumetsä - toi mieleen saunan ja vihdat. Oli niin helppo hengittääkin!
Sain eilen, viimeisenä työpäivänäni, tämän vekkulin hiirulaisen muistoksi pikkuiselta työkaveriltani. - Sen ilme on kutakuinkin yhtäläinen omani kanssa. :)
Ensimmäinen lomapäivä on illassa, ja enää iltalenkki koiran kanssa ja sitten nukkumaan. Poikkeuksellista tässä kesälomassa on se, etten sen jälkeen mene töihin, sillä aloitan lukuvuoden kestävän vuorotteluvapaavuoden elokuussa. Moni on kysellyt, kuinka saan aikani kulumaan, mutta eipä liene tekemisen puutetta. Ihaninta tässä on se, etteivät muut täytä kalenteriani, vaan minulla on itselläni mahdollisuus määrätä tekemiseni ja menoni. - Ja kaikkein parasta on, että nuori yksinhuoltajaäiti sai työpaikan vuodeksi.
Jo kauan aikaa sitten osallistuin Päivänpesän elämää -blogin arvontaan. Onni suosi, ja sain ihanan ikkunaliinan ja pesuainetta. Ikkunanpesu-urakkani odotteli siitepölyajan päättymistä ja lomani alkamista. Nyt on sen aika.
- Kiitos vielä kerran hyödyllisestä palkinnosta!
--------
Tänään postipoika toi pehmoisen ison kirjekuoren. Jännityksellä avasin sen, ja mitä sieltä ilmeistyikään!
Aivan ihana iso kangaskassi (lempisävyissäni) ja hurmaava jääkaappimagneetti. Iso kiitos, Sallius, Sekametelisoppaa -blogiarvontapalkinnosta!
Tilavan kassin otankin heti käyttöön.
P.S. Omassa blogissanikin lähenee arvonta-aika. Siitäpä sitten myöhemmin, kun kävijämittarilukema on vielä hieman lähempänä lukua 77777. :)
Osallistutaan nyt sen verran naapurimaan hääjuhliin, että laitan kuvan äsken löytämistäni perunoista. Keitin ison kattilallisen kalakeittoa. Kuoriessani siihen perunoita löysin yhden sydämenmuotoisen perunan, ja päätin kuoria senkin. Heti kohta kadutti, sillä ajattelin, ettei kukaan kuitenkaan usko sen muotoa luontaiseksi. (Sillä totta kai halusin valokuvata sen.) - Onneksi vadin pohjalta löytyi toinen samanmuotoinen peruna, jonka jätinkin silleen.
Onnittelut sydänperunoiden kera kaikille tämän päivän hääpareille! :)
Keskikouluaikanani koulumme rehtori piti aina keskiviikkoaamuisin aamuhartauden. Koko viiden vuoden ajan se toistui täsmälleen samanlaisena. - Kumma kyllä, vaikka aika ajoin tilanne naurattikin, siitä riitti kumminkin eväitä ja miettimistä. Ja riittääpä muuten vieläkin. :)
Aluksi rehtori luki Sanalaskuja kohdasta, jossa lukee: "Mene laiska muurahaisen tykö, katso sen menoa ja viisastu!" Sen jälkeen seurasi virsi "Totuuden Henki johda sitä meitä, etsiessämme valkeuden teitä! Työtämme ohjaa, meitä älä heitä, tietomme siunaa."
Oli siinä siis varsin viisas rehtori, sillä kertaushan on opintojen äiti - elämänkoulussakin.
"En oikein jaksais poseerata, kun on niin paljon mielenkiintoista tutkittavaa."
Pikkuista alkoi väsyttää, ja tuli haukotus.
Kävimme tänään tapaamassa tytärtämme ja hänen uutta, tosi suloista ystäväänsä. "Menetin sydämeni" välittömästi koirulin nähdessäni. Pienen pienet haukut sain tervehdykseksi, mutta pian totesimme - molemmin puolin - olevamme kavereita. - Rapsutusterveiset Nuuskamuikkuselle!
Tämä lappunen on ollut jo vuosikaudet kotini työpöydän kaapin ovessa muistuttamassa siitä, että opittavaa riittää. Ja siitä voi myös kiittää. :)
Tämä lauantaipäivä hurahti lorviessa. Mitään juurikaan mainitsemisen arvoista en saanut aikaiseksi.
Jotakin kuitenkin:
- Tietokoneella tuli vietettyä kiitettävän monta tuntia, Facebookissa ja nettisivuja selatessa. Mahtavaa (ja pelottavaakin) luonnon näytelmää Islannista tuli seurattua livenä aamusta iltaan.
- Kauppareissulla tuli ostettua namipussi, jonka sitten unohdin autuaasti kaappiin. Huomenna on siis karkkipäivä, tai sitten ei.
- Samettikukan siemenet pääsivät tänään multaan. Siinä päivän puutarhatyöt! Piha odottelee haravoimista, mutta ajatusta enempää en asian hyväksi tehnyt.
- Västäräkkien joukkomuutto oli tänään. Pihalla niitä näkyi monta. Kesään on siis enää vain vähäsen aikaa.
-Iltaisen koiran pissatuslenkin aikana kuuntelin kangaskiurun (tuli näille seuduille eilen) laulua mopopoikien säestäessä sitä pärinällään.
Tämännäköiset nyytit odottelevat tänä palmusunnuntaina virpojia.
Kaappeja siivotessani on löytynyt paljon servettejä, jotka on taiteltu joskus valmiiksi, mutta jääneet käyttämättä. Tänä vuonna keräilin rypistyneet sekalaiset yhteen ja laitoin namunyyttien kääreeksi.
Tämän parempaa kuvaa en tämänpäiväisestä lintuvieraasta saanut, sillä se pysytteli sen verran etäällä. Mutta ei kai yksi peippokaan kesää tee kun ei kerran pääskynenkään.
"Virallisen" kesäntulontestini tulos on:
Kesä alkaa 8 - 9 viikon päästä.
Koivunoksassa on nyt vain yksi hiirenkorva, huomenna jo useampi. Kahdeksan päivää on siis kulunut siitä, kun laitoin koivunoksan sisälle maljakkoon.
Teen kesäntulotestiä. Otin kuusi vuorokautta sitten koivunoksan veteen maljakkoon, eikä siinä näy vielä yhtään vihreää. (1 päivä = 1 viikko). Kaukana on siis kesäntulo!
- Ilmoitan sitten täällä, kun oksa on hiirenkorvilla, eli saan testituloksen.
Tämä huppukaulurin alku, muut käsityöt ja kaikki pikkunäperrykset ovat olleet kesken viimeiset kaksi kuukautta; eikä edistymistä niissä ole vielä näköpiirissä. Kirjoittaminen, ruoanlaitto ym. sujuu onneksi yhdelläkin kädellä.
Sikapiikin takia (väärään paikkaan rokotettuna) käsi ei ole toiminut, ja olkapääsärky oli aivan armotonta viiden viikon ajan. Vasen käteni oli kokonaan poissa pelistä viisi viikkoa, ja nytkin se toimii vain osittain. Voimaa kädessä ei vielä ole, ja puristus-, kierto- ja nostoliikkeissä on paljonkin liikerajoituksia. Arkielämän perustilanteetkaan (pukeutuminen, peseytyminen, siivous jne.) eivät suju vielä kunnolla, ja varsinkin hyvän nukkumisasennon valitseminen tuottaa suuria vaikeuksia.
Täytyy tästä varata taas aika lääkärin juttusille, josko nyt jo pääsisi fysioterapeutin arvioitavaksi ja hoidettavaksi.
Kell´onni on se onnen kätkeköön! - Niinhän sitä laulussa sanotaan, mutta kun täällä blogimaailmassa on tapana kertoa voitoista, niin enpäs kätkekään.
- Tämän viikon aikana posti on kiikuttanut kaksi kaunista voittopakettia, ja eräässä matkailutapahtumassa keskiviikkona voitin kahden hengen a´la carte päivälliset Himoksella. Joten syytä hymyyn on. :)
Useista yrityksistäni huolimatta en saanut kameralla tallennettua näitä kimaltavia jääpuikkoja ihan sellaisena kuin silmäni ne näkivät. Hämäräkuvauksessakin on minulla siis vielä paljon harjoiteltavaa.
Mutta nämä jääpuikot ovat todiste siitä, että koko päivän paistanut kevätaurinko sulattaa ja lämmittää jo. - Mikäs sen ihanampaa!!! :)
Suojasää saa kattolumet liikkeelle. Meidän peltikatolta lumet lähtevät aina muutaman suojasääpäivän jälkeen vauhdilla. Toivottavasti tänä vuonnakin. Siispä toivon mukaan lämpöisiä kelejä olisi nyt ainakin kolme-neljä peräkkäin. Myös aurinko ja tuuli haihduttaisivat lunta hyvin.
Katoilla on paljon lunta, ja kehotukset lumenpoistoon on varmaan otettava vakavasti. Uskon kuitenkin, että suomalaiset kotitalot on tehty Suomen oloihin, ja ne kestävät. Jos katolle menee lumenpoistoon, ei kai kannattaisi mennä sinne hinnalla millä hyvänsä. Liian moni on vammautunut tai menehtynyt siinä puuhassa viime aikoina.
Luen lehdestä aamuisin yleensä kolme sarjakuvaa; Harald Hirmuisen, Viivin ja Wagnerin sekä Kamut. Nettikierroksellani löysin muutama kuukausi sitten aivan ihanan Mummo -sarjakuvan, ja niinpä tuohon linkkiin tulee vilkaistua useinkin. :)
Sarjakuvissa asiat tuodaan esille pelkistetyn yksinkertaisesti, sekä kuvallisesti että sanallisesti. Koskaan en ole pitänyt Aku Ankasta ja Nakke Nakuttajasta, enempää kuin seikkailusarjakuvistakaan. Sen sijaan elämänläheiset sarjakuvat kiehtovat minua. Nuorena muistan lukeneeni jostain kumman syystä mielelläni Vihtoria ja Klaaraa.
Aamupiireissä selailimme paikallista sanomalehteä lasten kanssa tällä viikolla. Lapset olisivat olleet erityisen kiinnostuneita sarjakuvista, mutta lehdessä ei ollut mitään lapsille. Harmitti oikeasti! Eikö lapsille enää lueta sanomalehtiä, ja eikö lasten toivota olevan kiinnostuneita sanomalehdistä? - Uskon, että pieni virike saa lapset ja nuoret tarttumaan lehteen, ja kokemaan sen omaksi. Sanomalehden lukutaitohan pitäisi kuulua sivistykseen, kaiken nettilukemisen rinnalla. Yksi sanomalehtiviikko vuodessa ei kyllä yksin riitä tartuttamaan kiinnostusta, puhumattakaan että se riittäisi mediakritiikkitaitojen opettamiseen.
Joku sanoo nyt varmaan, että maailma on muuttunut. Niin onkin ... - Suomi kehuskelee kansalaistensa hyvällä lukutaidolla, mutta säilyykö taso tulevaisuudessa, jos kaikki luetaan vain ruudulta ja tekstiviestitellään lyhytsanaisesti? Onko tulevaisuudessa kaikki OK, XTR, I<3, Xmas, ...? (- eivätkä nuo sanalyhenteet ole edes suomenkieltä.)
- Muutama vuosi sitten yksi eskarilaiseni halusi opetella lukemaan, Aku Ankka-lehden avulla. Pian hän oppikin sanat EI, AHAA, JA, jne. - Sarjakuvalehti siis voi toimia aapisenakin; Minun aapiseni oli aikoinaan sanomalehti.
Edit. 14.2. 66666 mittarissa - Nyt sitten arpomaan!
Edit 11.2. Vielä ehtii mukaan!
Edit. 8.2. Nostelen tätä postausta ajoittain
.
Hymynaama täällä taas!
Kiitos matkaseurasta! - Kävijälukemamittarissa lähenee jo luku66666.
Sehän tarkoittaa sitä, että on arvonnan paikka. Voittajalle on luvassa kosmetiikkapaketti (voittaja saa sitten valita kolmesta vaihtoehdosta jalkahoito-, käsienhoito- tai kasvohoitopaketin). Arvonta suoritetaan, kun ko. välietappi on saavutettu. (Nykyistä vauhtia edeten se lienee helmikuun toisella viikolla.) - Onnea matkaan kaikille!
Nyt sitten voi Googlessa katsella Suomenkin katu- ja tienäkymiä. Eilisiltana kiersin tätä kotiympäristöä sekä parin tuttavan kotitantereilla, ja tänään töistä tultuani olen ehtinyt käydä ja kierrellä Lapissa lapsuusmaisemissani.
Olemme käyttäneet kuvapalvelua jo viime keväänä. Ennen hotellivarausta tutustuimme Roomaan ja sen hotelleihin. Varasimme netin kautta huoneen keskustahotellista, joka näytti viihtyisimmältä ja katuliikenteen suhteen rauhallisimmalta.
Kouluissa ja päiväkodeissa vietetään tällä viikolla Sanomalehtiviikkoa. Tämän viikon ajaksi tilasin omat (maksuttomat) sanomalehdet jokaiselle eskarilaisellemme "luettavaksi" ja kotiin vietäväksi.
Itsellleni sanomalehti on ollut aikoinaan avain lukutaitoon. Kun tarpeeksi uutterasti kyselin aikuisilta, mikä kirjain tuo ja tuo on? ja mitä tässä lukee?, niin oli tullut halu saada selville itsekin. Lapsena huomasin, miten tärkeä asia päivän sanomalehti oli. (Kuten tietysti myös radiouutiset, jolloin lasten piti olla hiljaa, jotta vanhemmat kuulevat ne.) Vanhempamme lukivat uutisia sanomalehdistä ääneenkin, ja niinpä me lapsetkin pysyimme "ajan tasalla".
Noista ajoista perintönä on minulle tarttunut halu tietää ajantasaiset uutiset. Nykyaika tarjoaa ne lähes reaaliajassa, joten ei ole ihme, että ensimmäisenä tietokoneelle päästyäni tarkistan aina uutistarjonnan. Iltaisinkin ennen nukkumaanmenoa katson viimeiseksi, miten maa makaa.
Aamun lehti on osa aamupalaani. Paikallinen sanomalehti on se tärkein, ja Helsingin Sanomia vain selailen. Hesarin nettisivuiltahan saan lukea samat uutiset jo edellisenä iltana.
Aamusella kävin lääkärissä, labrassa ja apteekissa. Sain kunnon tulehduskipulääkkeet rauhoittamaan kipeää olkapäätäni. Lääke tehoaa kipuun näköjään hyvin. Monta päivää kestäneen säryn ja huonosti nukuttujen öiden jälkeen olo on nyt auvoinen. :) Ensi yönä saankin varmaan nukuttua.
Tänään on sitten herkuteltu,
leikelty (ykskätisesti) kiinanruusua (oli paljon nuppuisia oksia, mutta siltikin),
ja iloittu lintujen määrästä, sekä niiden suloisista kevätlauluyrityksistä.
Varikset ja harakat näyttävät olevan jo tositoimissa pariutumispuuhissaan. Korpitkin (kuusi) ilmaantuivat taas maisemiin. - Vajaan puolen tunnin laskennassa oli paljon enemmän lintuja kuin pihabongauspäivän tunnin sessiossa. Lauhalla säällä lienee siihen osuutensa.
Viherpeippoja oli ruokailemassa toistakymmentä, talitiaisia parikymmentä, viisi kuusitiaista, yksi hömötiainen ja sinitiaisia ainakin kolmekymmentä. Kuusi närheä, kaikki kuusi mustarastastamme, yksitoista pikkuvarpusta, kaksi punatulkkua ja kymmenkunta keltasirkkua laskin myös. Käpytikkakin vieraili talipötköllä.
Kävin pikkuostoksilla, ja mukaan tarttui tällainen vekotin. - Kokeilin, ja se pääsi heti kylppärin vakiokalustoon, ja käyttöön. Monen mielestä tuo on turhake, mutta ainakin minun herkkä päänahkani pitää siitä. :)
Nyt tammikuussa on voinut räpsiä todella kauniita talvisia luontokuvia. Tunnustettakoon, että monet kuvani olen mukavuudenhaluisesti ottanut ikkunan läpi, sillä näpit jäässä ei ole kiva olla, eikä kamerakaan taida pakkasesta juurikaan tykätä. Terassin vieressä olevasta lintubaarista otan kuvat takkahuoneen ovi-ikkunan läpi, ja keittiöstä saa kauniita maisemakuvia.
Kun pitää ikkunat puhtaana, ei ainakaan meikäläisen silmät erota kuvista, että ne on kuvattu lasin läpi. Mutta ehkä tarkkanäköisimmät näkevät eroja?
Valon määrä lisääntyy päivä päivältä, kun kevättä kohti mennään. Ihanaa!
Pakkaset saisivat kyllä jo hellittää. Toiveeni ei kuitenkaan taida toteutua aikoihin, mikäli ennustuksiin on uskomista. Ja kun vasta puolet talven lumistakin on satanut, taitaa monta lumituiskua olla vielä edessä ennen kevättä. Parin päivän päästä on kai seuraava. - Tänään saimme ihailla jälleen kauniiden pienenpienten lumitähtien sadetta.
Auringonvalo antaa voimaa, vaikka sitä saisi vain pikkuannoksen päivässä. (Herätysvalossa paistattelen varmuuden vuoksi vielä aamuisin myös.)
Tänään on Paavalin päivä, jonka säästä monet entisajan ennustajat katsoivat tulevia; mm. "Jonsei pauka paavalina eikä kylmä kynttelinä (5.2.), ei hellettä heinäaikana."
Kylläpäs on haasteellista kuvata lumihiutaleita! - Huomenna otetaan uusiksi. :D
Perjantaina ulkoillessamme lasten kanssa ihastelimme yhdessä tähtisadetta. Punaisen ulkoilupukuni hihalla jokainen hiutale erottui selvästi. Harmittavasti kamera oli tietenkin kotona, joten en saanut kuvattua upeita ilmestyksiä.
Tänään ei satanut, mutta yritin tallentaa grillin päällä olevaa ohutta lumikerrosta. Kuvankäsittelylläkään en saanut tähtiä erottumaan toisistaan. Mutta kyllä minä vielä joskus onnistun! Siis eikun harjoittelemaan.
Osallistun tällä mansikkakuvalla "Mustaa ja valkoista" -haasteblogin haasteseen. Olen mukana ensimmäistä kertaa.
Pidän mustavalkoisista kuvista, sillä ne tuovat esiin olennaisimman, pelkistetysti. - Makuhermoja taitaa kuitenkin kutkuttaa enemmän värikuva; väri voi olla osa makua. Onkos näin? Alla olevan kuvan avulla voi tehdä henkilökohtaisen pikatestin. ;)
Eiliseen mahtui monta yllätystä ja onnenhetkeä. - Töissä ollessani posti oli tuonut kotiin ruusuisen paketin - Unelmikolta. Osallistuin taannoin arpajaisiin hänen blogissaan, ja arpa osui minulle. :) Oi, mitä kaikkea ihanaa paketti sisälsikään! Enkelikonvehteja, mietetelmäkirjan, kynttilöitä, pikkuiset kuusenkoriste-enkelit ja ison, aivan mahtavan ihanan enkelin.
Lämpimät kiitokset Sinulle, Unelmikko!
--------
Tämän kauniin orkidean sain eilen hääpäivälahjana mieheltäni.
Edellisvuotinen orkidea on kukkinut minulla jo kaksi kertaa, joten uskallan luvata tällekin pitkää elämää. - Orkidean kasvatus ei ole ollutkaan niin vaikeaa kuin vuosi sitten luulin. (Kerran viikossa kunnon kastelu lautaselle, ja muuten voi vaikka unohtaa koko kasvin. ;))
Tänäänkin oli aurinkoinen pakkaspäivä. Tänään sain nauttia myös lämpimästä sisäisen auringon paisteesta. Olin nimittäin vierailulla hyvän ystäväni luona.
En lakkaa ihmettelemästä ystäväni positiivisen asenteen voimaa vakavien sairauksiensa keskellä. Tammikuun kuudes päivä kuusi vuotta sitten oli päivä, jolloin hänen elämänliekkinsä oli sammumassa. Mutta silloin ei sittenkään ollut hänen aikansa lähteä. Nämä kuusi vuotta eivät ole olleet helppoja, mutta silti hän on kiitollinen jokaisesta uuden elämänsä päivästä. Nyt hän sanoo elävänsä elämänsä parasta aikaa. - Mikä asenne! Tuon kaiken vajavaisuuden ja sairauden keskellä hän on vahva, ja hänen elämänviisautensa on syvää. Ystäväni elää päivän kerrallaan, usein jopa rämpien vain hetken kerrallaan. Ja osaa kiittää jokaisesta hetkestään, niistä vaikeimmistakin, sillä hän tietää, että hänenkin asiansa on Korkeimman kädessä, ja hänestä pidetään hyvää huolta.
Keskustellessamme katselimme pöydällä olevaa kivenmuotoista palavaa kynttilää. Juuri ennen kuin lähdin kotiin, kynttilänliekki alkoi pienetä, aivan kuin sammuakseen. Seurasimme siinä liekin hiipumista, ja ystäväni sanoi, että katsotaan sitä, kunnes se sammuu. Mutta ... Yhtäkkiä liekki saikin voimaa, ja paloi taas innolla. Totesin siihen: "Tuo liekkihän on aivan kuin Sinä, ystäväiseni!" - Kotiin lähtiessä oli kiitollinen mieli. Elämä kantaa.
Kylläpäs onkin mukavaa välillä vain olla möllöttää. Ei kiirettä minnekään, eikä paineita tehdä mitään, ja silti saa aikaan yhtä sun toista. Päiväunetkin voi vetäistä silloin kun huvittaa. On tämä ihanainen olotila! - Niin, kun nyt on terve. Sairaana ollessa lepääminen oli pakko, ei siitä edes osannut nauttia.
Pikku hiljaa yritän saada kuntoani takaisin, ja taivaalta satava lumi on pitänyt huolen, että kuntotestiä onkin riittämiin. Pikkuisen yskä vielä muistuttaa sikapossutaudista, mutta astmalääke auttaa siihen hyvin.
Nyt joulun aikaan olen matkustellut paljon - blogistaniassa. Löysin monia monia ihania uusia tuttavuuksia, joista moni meni suoraan suosikkeihin. Ideoita pukkaa nyt tekemisiin, niin käsitöiden, askartelujen kuin leivonnan saralla. On rikastavaa kierrellä ja katsella erilaisten ihmisten näkökulmia asioihin, eri puolella maapalloamme! Matkustuskärpänenkin taisi taas puraista. ;)
Rauhaisa jouluelo jatkuu. Eilen meillä oli ilo tarjota suomalainen jouluelämys australialaiselle nuorelle miehelle, joka olisi muuten viettänyt joulunsa yksin vieraassa maassa. Jo valkoinen puhdas lumi oli elämyksiä tuottavaa, puhumattakaan kovasta pakkasesta. Kotimaassaan heillä joulu vietetään beachillä (rannalla). Tänään hän matkustaa Leville, joten kokemuksiin karttuu vielä ainakin kunnon paukkupakkanen ja ensimmäinen hiihtoyritys.
Tarjosimme perinteisen suomalaisen joulupöydän antimia. Rohkeasti hän maistoi kaikkea, ja jopa piti niistä. Kinkku, poro, uunilohi ja laatikot maistuivat hyvin, samoin kuin marjat (lakat, mansikat, villivadelmat) ja luumukermahyytelö.
Pakastin tänään kaikki loput juureslaatikot, sillä syömäkiintiömme on tällä erää täynnä. Lumityöt kutsuvat nyt pihalle polttamaan joulun aikaan hankittuja lisäkaloreita ja hankkimaan punaposkia. :)
Kaunista Marjaretki -lankaa tuli Sibyllalta 88888 -luvun bongaajalle, eli minulle. KIITOS, Sibylla, ihastuttavasta tuttavuudesta! Ennen en olekaan neulonut kuviolangallla, mutta nyt sain siihen tilaisuuden. Tämä lankakerä on muuttumassa jo sukiksi, ja saan ne itselleni; muutamat sukkaset onkin syksyn aikana tullut tehtyä - muille.
---------------------------------
Toinen tonttupaketti tuli Ulla-Kristiinalta. Voi miten ihana yllätys paketista pujahtikaan! - Suuret kiitokset tonttusesta ja joulukortista!
Kuva söpöläisestä, joka pääsi takan reunalle. Tällä tonttusella on tärkeä tehtävä, se nimittäin piilottaa tulitikut hauskasti näkyvistä.
Aamusella kun herään, Ninni on jo vieressäni yöpöydällä nauttimassa kirkasvalosta.
Vuosi sitten hankin valoherättäjän itselleni. Keväällä ja kesällä se ei ollut käytössä, mutta syksyn ja talven hämäryydessä se on oiva vekotin. Olen siihen enemmänkin kuin erittäin tyytyväinen. - Asetan valon herättämään pikkuhiljaa tuntia aikaisemmin kuin aion nousta ylös. Valon määrä lampussa lisääntyy pikkuhiljaa, ja noin tunnin ajan torkuskelen kirkasvalossa ennen ylösnousua. Muuta herätyskelloa en tarvitse. Huomaan olevani virkeämpi, vaikka loppu-unet ovatkin pelkkää torkkumista.
Pelkäsin etukäteen, että mieheni unet häiriintyvät herätysvalostani, mutta se pelko on ollut aiheeton. Hän saa nukkua (ja nukkuukin) pitempään. - Edelleen saan siis lukea aamun lehdet rauhassa. ;)
Kahta en aamustani vaihda: rauhaisaa "omaa" tuntia ja herätysvaloani.
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen. Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien.
On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet. Sen vieras kyllä hylkäjää, mut meille kallein maa on tää, sen salot, saaret, manteret ne meist on kultaiset.
Ovatpa meille rakkahat koskemme kuohuineen, ikuisten honkain huminat, täht´yömme, kesät kirkkahat, kaikk´kuvineen ja lauluineen mi painui sydämeen.
Täss auroin, miekoin, miettehin isämme sotivat, kum päivä piili pilvihin tai loisti onnen paistehin, täss Suomen kansan vaikeimmat he vaivat kokivat.
Tään kansan taistelut ken voi ne kertoella, ken? Kun sota laaksoissamme soi, ja halla näläntuskan toi, ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen?
Täss on sen veri virrannut hyväksi meidänkin, täss iloaan on nauttinut ja murheitansa huokaillut se kansa, jolle muinaisin kuormamme pantihin.
Tääll´olo meill on verraton ja kaikki suotuisaa, vaikk onni mikä tulkohon, maa isänmaa se meillä on. Mi maailmass on armaampaa ja mikä kallimpaa?
Ja tässä, täss´ on tämä maa, sen näkee silmämme. me kättä voimme ojentaa ja vettä rantaa osoittaa ja sanoa: kas tuoss´ on se, maa armas isäimme.
Jos loistoon meitä saatettais vaikk´ kultapilvihin, mis itkien ei huoattais, vaan tärkein riemun sielu sais, ois tähän köyhään kotihin haluamme kuitenkin.
Totuuden, runon kotimaa maa tuhatjärvinen miss´ elämämme suojan saa, sa muistojen, sa toivon maa, ain ollos, onnees tyytyen, vapaa ja iloinen.
Sun kukoistukses kuorestaan se kerran puhkeaa, viel lempemme saa hehkullaan sun toivos, riemus nousemaan, ja kerran, laulus synnyinmaa korkeemman kaiun saa.
Viime aikoina eskarissamme pojat ja tytöt ovat innostuneet lähettelemään toisilleen rakkaus- ja tykkäämisviestejä. - Tänään ruokapöydässä eräs tyttö kysyi tyttölauman suursuosikkipojalta: "Tykkäätkö sä minusta yhtään?" Pojan vastaus oli: "Joo, kyllä vähän. Silleen..." - " Ai silleen niinko kaverina?" Ja vastaus oli: "Joo." :D
Kävin tänään postissa hakemassa monta pakettia. Haltioissani avasin erityisesti punaisessa pehmokuoressa olevan arvontavoiton. - Voi, mitä kaikkea ihanaa löytyikään Pikkukuun lähettämänä! Ensimmäisenä pääsee käyttöön Reseptikirja.
Ninnin kanssa tässä jännitämme, minä päivänä täyttyy kävijälaskurissa 60 000 lukema. Taas on siis arvonnan paikka. :)
Tehtävänänne on arvata, minä päivänä lukema 60 000 täyttyy!
Jouluinen palkinto arvotaan kaikkien oikean päivän arvanneitten kesken. - Huom! Arvonnassa huomioidaan vain tämän vuorokauden (3.12.) aikana tulleet vastaukset.
Taas on aika, jolloin liikenteessä säntäilee hyvin "pimeää" porukkaa. Mustissa vaatteissa jalankulkijoita ja valottomilla polkupyörillä ajelevia pyöräilijöitä on mahdoton havaita. Sateessa ja pimeydessä ei autoilija voi huomata heitä ajoissa, ja siksi tulee läheltä-piti-tilanteita, kolareitakin, liian usein.
Pienillä, jopa ilmaisilla keinoilla saisi itsensä näkyväksi. Heijastimia on meillä jokaisella ja kaupoissa lisää, mutta eteisen laatikossa niistä ei ole mitään hyötyä. Jo oman turvallisuuden takia kannattaisi satsata pieneen mutta tärkeään kapineeseen. - Tehoaisiko, jos joka kerran kun pimeä säntäilijä kulkee auton edestä, autoilija pysähtyisi ja kysyisi: Oletko huomannut, että olet näkymätön? (siis toki vain jos liikennetilanne sen sallii).
Äsken kotimatkalla töistä autoni edestä ajeli polkupyörällä yksi nuorimies, ja tässä aivan lähellä kotiani toinen näkymätön juoksi tien yli. Onneksi ehdin molemmissa tilanteissa jarruttaa ajoissa, kun vauhtini ei ollut kova.
Kiinanruusuhan pitäisi leikata maaliskuussa, mutta koska kasvini oli viime maaliskuussa jo täynnä nuppuja, leikkaus jäi. Nyt tämä iso ihanainen on kukkinut läkähdyttävällä tavalla maaliskuusta asti, ja vieläkin vain. Meillä on siis jouluruusukin.
Yllättävintä kaikessa on, että en ole edes lannoitteita käyttänyt, mutta jutellut sille kyllä olen - ja paljon (erityisesti ihastuksen sanoja). :)
Minulla on ollut viime aikoina melkomoinen tuuri kaikenlaisissa arpajaisissa. Tämän sydäntelineen voitin Resteam Oy:n arpajaisista. Siinä on mukana kivat punavalkoruutuiset pikkupussukat ja metalliset numerot 1-24 (joulukalenteri).
Suuret kiitokset ihanasta palkinnosta, josta on varmasti iloa jokaiseen päivään!
------------
Tämä kranssi-ihanuus koristaa nyt ulko-oveamme. Voitin puksipuukranssin Sannan järjestämistä blogiarpajaisista.
Lämpimät kiitokset tuoksuvaisesta ja ihanan vehreästä palkinnosta!
Tällainen 7.11. kuvattu maisema olisi kenties tämänpäiväistä oikeampi pikkujouluajan maisema, mutta hyvässä seurassa ja jouluruokapatojen äärellä tunnelmasta saa jouluisen, säätilanteesta riippumatta.
Lämpimät kiitokset tämäniltaisen pikkujoulun järjestelytoimikunnalle!Pikkujoulu oli mukava starttaus joulunodotukseen. Ihanan herkullinen lanttulaatikko ja imelletty perunalaatikko kruunasivat kinkkupöydän.
Hauskat ja varsin tarkkasilmäiset pikkutontut pitivät huolen, että kaikki muistivat olla kilttejä. Minulle vain ei selvinnyt, miksi yksi pikkujoulunviettäjä vietiin useita kertoja "vankilaan" pienimmän tonttupojan toimesta. - Onneksi vain leikisti!
Lapset ottivat ilolla ja halaten vastaan aamulla, kun palasin pitkän ajan kuluttua sorvin ääreen. Kylläpä olikin mukavaa päästä taas arjen rytmiin! - Suhteellisen hyvin jaksoin, vaikka toipilashan minä vielä olen; varmaankin vielä monen päivän ajan. Moni lapsistakin oli ollut kohtalotoverini, ja ollut poissa myös useita päiviä.
Aamulla auringonnousun aikoihin taivas oli hetkisen taianomaisen valoisa. Pian kuitenkin sumuverho peitti taas maiseman.
Viikonpäivät ovat seuranneet toisiaan, ja uni on maittanut 20-22 tuntia vuorokaudessa. Lihakseni alkavat olla jo väsyneitä makaamiseen. Mutta muuta en ole reiluun viikkoon jaksanut. Tämä tauti on ottanut yllättävän koville. - Kuume on laskenut, mutta mahdoton puuskainen yskä jatkuu vielä.
Tänään jaksoin jo ottaa puikot ja langat esille, mutta neulominenkaan ei oikein vielä maistu. Valoa on kuitenkin jo näkyvissä, sillä tänään en ole tarvinnut päiväunia. Pikkuisen iltalenkinkin ajattelen tehdä koiran kanssa tänä iltana. (Rauhallinen nuuhkuttelulenkki meille molemmille. :))
Huomiseksi on säätiedotus ennustellut runsaasti lunta. Minulle riittäisi hyvin jo nykyinenkin. :D Nyt kuitenkin on viimeistään minunkin uskottava (ja hyväksyttävä), että talvi on alkamassa. Hyvästi siis, syksy! - Onneksi talven jälkeen tulee taas kevät ja kesä. Ja kevääseenhän on enää 4-5 kk aikaa. :)
P.S. Nämä iloisen ihanat muurahaiset vilkuttivat shanghailaisessa puistossa kesällä. Tässäpä mallia risutöitä tekeville!
Siinä oli toivomukseni mukainen musta virkattu ponnaripidike, joka on jo ahkerassa käytössä. :)
Lämmin kiitos Piialle! :)
--------------------------
Ei kaksi ilman kolmatta:
Tämä kaunis sydämenmuotoinen rintakoru olkoon tämän talven somistuttamassa asujani arjessa ja juhlassa. Sarin riemullisessa blogissa oli arvonta, ja sieltä tupsahti mukava ylläri.
Ostin viikonlopuksi pikkuisia karkkihampurilaisia mahdollisille Halloween-ovikellonsoittajille. Onneksi heitä ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut! Saimme siis syödä itse herkut. :)
Mietin näiden karkkien upeaa pakkausta. En heitä niitä tietenkään roskiin. Nukkekotiin niistä saa kyllä hyviä säilytysjuttuja, mutta keksin niille oivaa käyttöä myös työpaikallani.
Eskarilaisilta nimittäin irtoilee hampaita, harva se päivä joltakin. - Nyt on sitten säilytysrasiat hampaille. Rasiassa ne on kiva kuljettaa kotiin. Hampaathan asetetaan nykyisin tyynyn alle hammaskeijua odottamaan. (Meillä aikoinaan hampaat viskattiin pirtissä uunin muurin taakse, ja toivottiin samalla jotakin.)
Tänään monet käyvät sytyttämässä kynttilän edesmenneiden rakkaittensa muistolle. Kaipaus ja ikävä heitä on, mutta mielen täyttää myös kiitollisuus, että he olivat olemassa.
Me kävimme haudoilla viime sunnuntaina. - Taittelin silloin pihaltamme tuijan oksia ja ostin kauniinpunaisen kanervan, ja ne ovat nyt mieheni vanhempien hautakoristeina tämän talven. Lyhdyssä öljykynttilä palaa useita päiviä.
Tänään on kansainvälinen nallepäivä. - Sunnuntaina käydessäni pehmoleluostoksilla Onnelassa, oma nallekokoelmani lisääntyi taas kahdella ihanaisella karvakuonolla. :)
tästä aivan ihanasta päivääni piristäneestä tunnustuksesta!
Tunnustusplakaatin mukana seuraa ohje:
Anna tämä tunnustus blogeille, jotka tuovat sinulle iloa ja innostusta syksyn harmauteen.
1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa. 2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen. 3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa) joille haluat tunnustuksen antaa, ja linkitä heidän bloginsa. 4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.
Minulle erityistä iloa tuovia blogeja on kyllä useitakin, mutta kun on valittava niistä joku, niin tällä kertaa päätän antaa tunnustuksen uusimmille ihanille blogituttavuuksilleni:
Kesät talvet takan päällä seisoskelevat tontut saavat pian seuraa, sillä joulun aika lähenee ja kaikki tonttuni saavat pikku hiljaa tulla esiin.
Rakastan joulun odotusta. Käsityörintamalla on valmistunut ja valmistumassa pelkästään hys-hys -juttuja, ja siksi niistä ei tule kuvia. - Tämänvuotinen blogini joulukalenterikin on jo suunniteltu lähes kokonaan. Joulukuun ensimmäisenä päivänä avautuu ensimmäinen luukku; enempää en siitä sitten kerrokaan. ;)
Kävijälaskurissa lähestyy luku55555, joten juhlistettakoon sitä pikkuarpajaisilla. Palkintona arvon jotain pientä yhdelle tähän postaukseen kommentoineelle, kun ko. lukema on täyttynyt.
Tämä nallelaatikkoni sisältää joulukorttitarvikkeita. Raotin sen kantta tänään hiukkasen, ja kumma kyllä, vielä ei kiinnosta alkaa askarrella jouluisia kortteja. Annan siis kannen pysyä vielä kiinni.
Kannen nallet inspiroivat minua, ja siksi rasia saakin olla olohuoneessa kesät talvet. Minusta "satu kolmesta karhusta" on saduista suloisimpia. Syysloman jälkeen tuo satu saa olla virikkeenä matematiikan tuokioillani; sisältäähän se moniakin matematiikkaan liittyviä käsitteitä. Ehkäpä satu poikii ohjelmaa myös joulujuhlaan, jos nuo karhuhahmot vaihtaa vaikkapa tontuiksi. Ajatus onkin jo pitkällä itämässä.
Mieheni toi eilen tuliaisia Kreetalta, isoja kreikkalaisia suklaakonvehteja ja pehmeää loukomia. Nyt passaa sitten herkutella, ja samalla muistella 25 vuoden takaista ihanaa häämatkaamme.
P.S. Sainpa tuliaisiksi myös rannalta kerättyjä pikkukiviä, jotka laitoin samaan pieneen lasipurkkiin, jossa on 25 v sitten keräämämme kivet.
Vielä löytyi yksi uusi aurinkokukka pihaltamme, maa-artisokka. Se ei tykännyt sisälle tuomisesta, vaan veti terälehtensä suppuun. Kukkanen ehti kuitenkin ilahduttaa olemassaolollaan.
Pihalta löytyy monia kukkivia kasveja, joskin jo kylmästä ja sateista kärsineitä. - Sitkeitä sissejä!:)
Äskeisellä lenkilläni ylitseni lenteli pieni (12), todennäköisesti tundra- tai kiljuhanhien aura (kimeästä äänestä sen päättelin, vai onko jollain muulla pikkuhanhella samanoloinen ääni?), ja metsässä vihelteli varpuspöllö.
Tänä iltana olen taas epätoivoisesti yrittänyt saada kommenttejani Bloggerin blogeihin, siinä onnistumatta. :( - Painaessani Lähetä-nappia kaikki häviää taivaan tuuliin. Joissakin blogeissa ei voi edes kommenttia tallentaa, jotta voisi helposti liittää sen uuteen yritykseen. Joskus sattumoisin joku onnistuu menemään perille, mutta liian harvoin. Olen yrittänyt kirjoittaa ensin Wordilla ja sitten liittää kommenttilaatikkoon, mutta sekään ei auta. Olen kirjautunut Googleen ja yrittänyt nimellä ja URL :lla. Mikään ei auta.
- Nyt olisin tosi kiitollinen ohjeista, joilla pääsisin eteenpäin. Kommentit ilahduttavat, mutta omani eivät tavoita vastaanottajiaan.
Valitan Lissu Titityy, Famu falsetissa, Lehtokotilo, Sinkkisanko, Inkivääri, Tiina Mustikkamäestä, Pappi puikoissa, Mammeli, Uuna, Teisa, Pami ja moni muu, joille yritin tänä iltana lähettää kommentteja.Tässä kimppaterveiset Teille jokaiselle!
"Kesää Mikkeliin, syystä jouluun.", näinköhän tänä vuonna? - Eilen ainakin oli vielä melko lämmintä, mutta syyspuhuri toi tänään sitten syksyn. Viime yön jälkeen aamusella auton tuulilasi oli jäässä, mutta onneksi kukkaset pihamaalla näyttävät kuitenkin selvinneen vielä yön koitoksista. :)
”Mikkelistä akat tupaan, perunat kellariin.” - Joopa joo, kaksi peukalonpään kokoista perunaista löytyi myyrien jäljiltä kymmenestä istuttamastani siemenperunasta. Hyvä, että sentään jotain minulle jättivät! ;) Akat tupaan -komento sopii minulle paremmin kuin hyvin, sillä mielelläni pysyttelisin sisätiloissa koko pitkän ja pimeän ajan -ainakin aina kun sataa tai on liukasta. :D
Hymy nousi väkisinkin suupieliin äskeisellä koiran ulkoilutuslenkillä, sillä kaksi heijastinliiveihin pukeutunutta pikkunatiaista (tyttö ja poika) olivat koulun kohdalla "tutkailemassa". Puuhan laillisuudesta en tiedä, mutta tehokas tuo tempaus näytti olevan. :)
Lapset olivat liikkeellä pyörillään ja nojasivat niihin kävelytiellä. Autojen tullessa lähelle he osoittivat niitä rikkinäisellä hiustenkuivaajalla tms. esineellä. Jok´ikinen auto hidasti siinä kohtaa, sillä nopeusrajoitus tuossa on 30 km/t.
Uusi työviikko on taas alkanut. - Kyselin tänään lapsilta aamupiirissä heidän tämän aamuisia ilonaiheita. Vastauksiksi sain mm. isän luo pääseminen, uusi vauva, leikkikaverit, pelaaminen ja leikki. Kerroin myös oman erityisen ilonpisarani, joka on työ. Sen jälkeen alkoi sadella kysymyksiä: Kuinka niin? Missä sun työpaikka on? Mitkä pikkuiset työkaverit? (Kirjoitin lasten ilonpisarat taululle pisarakuvien sisään, ja huomenaamulla niitä sataa varmaan lisää.)
On riemullista omistaa tuollaiset työkaverit, joiden ansiosta jokaisesta arkipäivästä löytyy seikkailua ja avointa vuorovaikutusta.
Operaatio Nälkäpäivässä kerätään varoja Punaisen Ristin katastrofirahastoon, josta lähetetään apua kun jossain sattuu yllättävä katastrofi. Viime vuonna autettiin muun muassa Zimbabwen koleraepidemiasta kärsiviä ihmisiä ja Sri Lankan lapsiperheitä. Suomessa apua menee katastrofeihin, kuten kotinsa tulipalossa menettäneille perheille.
Osaan mielestäni käyttää tehokkaasti jätemateriaalia askarteluissani, ja myös lasten kanssa. Vessapaperirullien hylsyjä ei kuitenkaan 1970 -luvun massakäytön jälkeen ole enää tehnyt mieli käyttää lainkaan.
Sattumalta osuin tälle sivulle, ja niinpä olenkin nyt parina päivänä huvikseni kokeillut "naamanvääntöä". - Taloudellista ja ekologista nykytaidetta tämä! (Omat versioni eivät kyllä vielä ole kuvaamisen arvoisia, mutta kai tuossakin taidossa kehittyy ajan mittaan.) On muuten hauskaa "aivojentyhjennyspuuhaa" ja stressinpurkua rankkojen työpäivien jälkeen!
Tällainen pallomaisen pyöreä hämähäkki ilmestyi eilen illalla kattilakaapistamme keittiössä. Tunnistaiskohan joku sen? - Se oli jotenkin vastenmielinen ilmestys, vaikka en hämppiksiä pelkääkään. Se vaihtoi väriä vaaleasta ruskeaan, ja taas tuossa paperin päällä vaalensi itsensä.
Eilen illalla näin uutisista, että vuorotteluvapaamahdollisuus on tulossa pysyväksi ensi vuoden alusta lähtien. Hyvä juttu! - Olen jo kuukausia odottanut kuulumisia lakiuudistuksesta sillä rintamalla. Kesällähän joku kansanedustajista ehti ehdottaa sitä maksimissaan kolmen kuukauden mittaiseksi, mutta onneksi ajatus ei mennyt läpi. Vuorotteluvapaan pituus voi olla vuodenkin, joten vuoden päästä minäkin aion ´vuorotella´ - koko lukuvuoden mittaisen pätkän.
Ilolla odotan sitä aikaa. - Eläkkeeseen (joka kyllä ei muutenkaan tule olemaan iso) tuo vuosi tuo laskua, mutta olen tottunut elämässäni tulemaan vähälläkin toimeen, ja penninvenytys on tuttu asia, joten en hätkähdä sitäkään. Elämänlaadun taso merkitsee minulle paljon enemmän kuin elintaso.
Puiden lehdet värjäytyvät pikkuhiljaa syysväreihinsä. Nyt viimeistään täytyy minunkin uskoa, että kesä alkaa olla ohi. Syksyaika on ihan mukavaakin, mikäli ei ole usein kylmiä ilmoja ja/tai vaakasuoraa vesisadetta. Viimepäivien tapainen kesäinen syksy sopii meikäläiselle parhaiten. Nyt kannattaa kuitenkin varautua oikeaan syksyyn ja etsiä lämpimämpää päällepantavaa, sillä jonain yönä säätila muuttuu kylmemmäksi.
En halua palella, joten villatakit ja -sukat ovat minulla käytössä jo kymmenen asteen lämmössä. Taidan siis olla ´vilukissa´. Olen kyllä syntynyt syksyllä , mutta silti pidän eniten keväästä ja kesästä. Suunnitelmissa onkin lähteä taas ensi maaliskuussa kevättä vastaan Etelä-Eurooppaan. - Tällä kertaa vuorossa taitaa olla Portugali (Lissabon). Nyt sitten talven aikana yritän pyydystää halvan matkan. Stockan Hulluilta päiviltä on tähän asti löytynyt monta hyvää matkakohdetta ja edullisia matkoja. Hotellitarjoukset löytyvät sitten netistä.
... mutta ei kuitenkaan ole tulossa kesä. Ei silti, en kyllä vielä suostu uskomaan, että edellinenkään olisi loppunut. - Viipyköön siis syksyn tulo vielä pitkään!
Lempikanavani radiossa vaikenee pian. - Mitä nyt kuuntelen töihin mennessäni ja tullessani, autolla ajaessa? Classic -radio on tarjonnut nautittavaa musiikkia. Minusta on ollut kiva siirtyä rentouttavan musiikin siivittämänä tilanteesta toiseen. Aamulla on saanut herätä lempeästi työn tunnelmiin, ja kotiin tullessa heittää työhuolet ja kiireet rauhallisen musiikin vietäväksi.
Minulla on jo valmiiksi ikävä! Ilmeisesti nyt on siirryttävä CD -levyjen kuuntelijaksi, tai kuljettava hiljaisuudessa (eli auton hurinassa).
Edit. 22.8. Olen yrittänyt etsiä nimeä tälle Kesäkukkasekoitus -siemenpussista itäneelle kukkaselle. - Tunteeko joku tämän ristikukkaisen kasvin? (Kukka itsessään on hyvin pienikokoinen, noin retiisin kukan kokoinen). Voisiko olla illakko?
Viimeiset kesän kukkijat ovat nupuillaan, ja syksyn sato korjuukypsää. - Onhan vielä kesää jäljellä, mutta NYYH!... syksyinen tuulahdus on aistittavissa jo. - Yritän ehtiä lähiaikoina kuvaamaan syksyn aurinkokukkia; onneksi niitä lohduttavasti löytyy.
Aamuisella lehdenhakureissulla koleus vaatii pukemaan villatakin ylle, ja illan viileys etsimään jalkaan villasukat. Linnut kokoontuvat parviin, ja aina silloin tällöin taivaalla näkee lentelevän joukkoja etelän maille. En voi sille mitään, että näky tuo kyyneleet silmiini. - Nytkö jo lähtevät, vaikka vasta äsken tulivat? Suomen kesä on niin lyhyt. Yritän ajatella, että kevät tulee taas - puolen vuoden kuluttua.
Jos olisin lintu, taitaisin olla muuttolintu minäkin. :)
Tänään astelevat kotikuntamme pikkuiset, ja isommatkin, koululaiset koulutielle.
Nämä kuvassa olevat ja muut viimevuotiset eskarimme aloittavat ekaluokkansa. Hyvää ja turvallista matkaa heille - ja kaikille muillekin koululaisille! Pikkuisten opintie on vasta alussa, joten eiväthän he millään voi vielä muistaa ja osata kaikkea. Koulumatkalla on niin monta muuta kiinnostavaa asiaa, että liikennesäännötkin saattavat unohtua mielestä, hetkessä. - Suojelusenkeleillä onkin tähän aikaan paljon tehtäviä.
EDIT. 9.8. Nostin taas ylemmäksi, jos joku haluaa vielä osallistua.
Kuva palkinnosta:
Edit. 19.7. Nostelen tätä postausta aika ajoin.
Kävijälaskuri raksuttaa sen verran kiivaasti, ettänyt alkaa arvonta tulevan
50 000luvun kunniaksi. Osallistumisaikaa (kommentointi tähän postaukseen)on siihen asti, että viimeinenkin vakiolukijani ehtii lomaltaan mukaan, eli kun laskurissa pyörähtää em. luku. Palkinto olkoon vielä salaisuus, mutta sen verran voin kertoa, että se on muhkea. - Samalla juhlin kanssanne blogini
kaksivuotissynttäreitä 12.7.
Lämpimät kiitokset Teille kanssamatkaajille tästä ajasta! On ollut ilo kohdata ja tutustua! (Onnistuu se näin virtuaalisestikin!)-Matka jatkukoon!
Eilisten vieraiden tuoma kimppu ansaitsee tulla kuvatuksi ja julkaistavaksi täällä blogissanikin. Iso sininen lattiamaljakko on ollut vuosikausia käytössä kuivakukille, ja nyt siinä saa kukoistaa tämä upea kimppu.
Tämä ensimmäinen loman jälkeinen työviikkoni oli valmistelua ensi toimintakauden koitoksiin. Onneksi sain aloittaa rauhallisesti, sillä tiedossa on ensi viikosta alkaen takuuvarmasti eloisia työpäiviä. Kesälomalla nukuin lähes joka päivä pienet päivätorkut, ja huomaan tarvitsevani sellaiset työpäivien jälkeenkin. Sitten jaksaa taas illalla ahertaa kotitouhuja.
Vattupuskat notkuvat, joten joka toinen päivä olen käynyt vakiopaikassani tyhjentämässä kypsät marjat. Harmi vain, että metsään jää vielä paljon marjoja pilaantumaankin. - Tänä iltana poimin kypsät viinimarjat, mutta varsinkin mustaviinimarjoja on vielä paljon raakileina. Karviaisetkaan eivät olleet vielä kypsiä, joten marjashow tulee jatkumaan parisen viikkoa vielä. - Ja sienet alkavat jo kutsua metsään; milloinkahan niitä ehtisi poimimaan?
Syyskausi on alkamassa, kun työtyöt kutsuvat minua huomenna. Pitkä ihana lomani on ollutkin vain lomaa. Nyt toivottavasti jaksan taas pakertaa uusien haasteiden parissa. - Aika moni uusi eskarilainen tulee heti elokuun alussa päiväkotiin, vaikka eskari meillä varsinaisesti alkaakin vasta 11.8. Onneksi uusista aika moni on jo ennestään päiväkotituttu, joten heidän kanssaan alku sujunee helpommin.
On mielenkiintoista tutustua uuteen joukkoon, ja suunnitella heidän kanssaan eskarivuoden toteuttamista. Lasten into ja motivaatio näyttää olevan suoraan verrannollinen siihen, miten paljon he itse voivat olla toimintaansa vaikuttamassa. Lapsilta aikuinen saa paljon hyviä ideoita, kunhan vain rohkeasti herkällä korvalla ja tarkoilla silmillä heidän viestejään aistii. - Jokainen pikkuinen on oma persoonansa, jokainen oppii omalla tavallaan, ja lisäksi opettamis- ja toteuttamistapoja on monia. Opettajana tehtävänäni eskarissa on ohjata lapsen oppimaan oppimista, ts. tutkimaan maailmaa, ihmettelemään, kokeilemaan ja löytämään.
Ihana tutkimuksien vuosi on siis edessäni jälleen kerran. Uskon, että itsekin opin taas monia, monia asioita vuoden aikana. Ja mikä parasta, yksikään työpäivä ei ole ennalta arvattavissa oleva rutiinipäivä, vaan aina uusi, ja ihmeellinenkin. Erityisen mieluista on huomata aamuisin töihin tullessaan olevansa kaivattu ja odotettu. Työetu siis sekin!
Tutustun tässä lopultakin uuden kamerani ja uuden kuvankäsittelyohjelman tarjoamiin mahdollisuuksiin. - Harjoittelen siis makrokuvausta, sillä haluaisin oppia ottamaan pikkutarkkoja kuvia yksityiskohdista.
Hyönteiskuvauksessa taidosta olisi hyötyä. Tästä korentokuvastakin olisi tullut parempi, jos olisi tuntenut kamerani säädöt. Helpointa on aloittaa kasvien kuvaamisesta, sillä ne pysyvät paikoillaan. ;)
Lomapäivät kuluvat soljuen. Tänään oli rauhallinen päivä koiran kanssa kotona. Mieheni oli jälleen koko päivän "kesämökillään" Kangasalla kuvaamassa kalasääskiä. Siellä on piilokojuja, joista voi nappailla lähikuvia nopesti syöksyvästä suuresta linnusta. Haastetta siis kerrakseen! Toivottavasti hän nyt on saanut hyviä kuvia entisten jatkoksi.
Minun aikaansaannokseni tänään on yhden sukkaparin viimeistely ja virkkaustyön jatkaminen. Pihakeinussa istuessa saattoi kuvitella olevansa itsekin jossakin mökillä, sillä niin rauhallista oli. Muutama tintinpoikanen ja pari pikkuvarpusta kävivät tervehtimässä lähioksilla. Mehiläiset ja kimalaiset pörräsivät ahkerasti pioneissa, mesiangervoissa ja tarha-alpien kimpussa. Ja aurinko paistoi lämpimästi.
Niin, ja
Lämpimät kiitokset kaikille kommentoijille edellisissä postauksissa!
Eilen illalla kymmenen jälkeen huomasimme pikkuruisen piipertäjän nurkissamme. Oli nukkumaanmenovalmistelut jo meneillään, mutta tulikin sitten muuta puuhaa.
Tämä pikkuinen järjesti yllättäen nurkkiensiivoustalkoot. ;) Vilahtamalla keittiöön kahden kylmiömme alle, se sai meidät tyhjentämään kylmäkaapit ja imuroimaan taustat. (Työ, joka kuitenkin olisi ollut piakkoin tehtävä.) Vikkelästi viipottaen vierailija karkasi meiltä kaiken aikaa, eikä suostunut menemään ulko-ovista ulos, vaikka aukaisimme sille aina eri oven sen mukaan, missä se milloinkin piipersi. (Huom! Meillä talossamme on kuusi ulko-ovea!!!)
Veimme takkahuoneesta puukorin pihalle toivoen, että se silloin lymyilisi siellä. Mutta ... varmoja emme voineet olla. Puolenyön jälkeen päätimme mennä nukkumaan, kaikesta huolimatta. Ja aamulla heräsimme kiertämään paikat ja siirtämään taas huonekalut paikoilleen. Missä tuo pikkukaveri on, sitä emme edelleenkään tiedä. - Toivottavasti se on jo ulkona omiensa joukossa. Jos se on täällä sisällä, osatkoon vilahtaa ulos silloin, kun me avaamme ovia. Lisäksi se voisi ystävällisesti olla kiipeilemättä; erityisestikään ei saa tulla sänkyihimme.
Ai niin, kerrotaanpas vieraan nimi: Pikku Päästäinen. :D
Kaksi isoa lasitölkkiä hiutaleille ja muki kylppäriin,
iso uunivuoka/tarjoiluastia, pöytäliinapainoja ja karkkia .
----------
Kirpputorilla oli väljää, sekä myyntipöytien että asiakasmäärän suhteen. Sain kulkea tyhjä ostoskori kädessä pitkän kierroksen, melkein kassoille asti, ennen kuin tärppäsi. Hyvin halvalla selvisin.
Villalankaa ja pussillinen sinisiä tilkkuja, yhteensä 2,50 euroa.
Ihmettelin kirpputorihintoja kierroksellani, sillä suurin osa hinnoista oli yläkanttiin, ja tuotteet yllättäen jopa kallimpia kuin vastaavat uudet kaupassa. Antiikkisia tavaroita ei juurikaan ollut kaupan, sen sijaan Vintage -tyyliä (samoja tarjoustuotteita, joita viereisessä kaupassa ihastelin) löytyi korotetuilla hinnoilla runsaasti. - Ostavatkohan jotkut tarjouksesta myydäkseen ne sitten kirpparilla? Oudon paljon oli tarjolla uutta tavaraa!
Pari kertaa kesässä on kiva käydä shoppailemassa ilman ostoslistaa. Yleensä hoidan hoidan kauppareissut harkitusti (vain tarpeelliset ostokset) ja ruokaostoksetkin kerran viikossa -systeemillä.
Vastaan tuli todella kauniit pöytäliinapainot. Harmi, että niitä oli jäljellä enää vain yksi pakkaus! Tuollaisia olisi kiva antaa lahjaksi, joten olisin ostanut kerralla useammat. - Vaaleanpunainen pukupussi oli niin kaunis, etten voinut jättää sitäkään kauppaan.
Ja nostalginen pallokuosi näköjään houkuttaa! Sillä lahjapaperit ja alakuvassa olevat pikkuiset matkalaukut täytyi myös ottaa mukaan. Kauniit lasit ovat muovia; pihakattauksiinpa sopivat hyvin.
Mitähän tänään löytyy? - On nimittäin se kesän toinen shoppailupäivä. ;)
Tytöille on minusta paljon helppo keksiä lahjoja. Se johtuu siitäkin, että omat lapset ovat tyttöjä, ja itsellenikin tyttömaailma on luonnollisesti tutumpi. - Pojille joutuu aina pitkään harkitsemaan eri vaihtoehtoja. Mietinnän jälkeen löytyi takuuvarma hyötylahja pojalle, joka pääsi eilen ripille. - Tyynypaketissa oleva teksti vielä vakuutti päätökseni oikeellisuuden. ;)
Korttiin etsin ko. pojan lapsuudenkuvan, ja yksinkertaiseksi koristeeksi tein sinisen silkkinauharusetin. Runotekstin poimin vanhasta muistokirjastani:
Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa ...
Mitä kuvasin?
Oikea vastaus on:
HIEKKARUUSU, AAVIKKORUUSU, ERÄMAARUUSU
Lainaus www.jalokivigalleria.fi -sivuilta:
"Hiekkaruusu kuuluu luonnon ihmeisiin. Se syntyy suurten hiekka-aavikoiden laitamilla ja niitä tavataan eripuolilla maapalloamme.
Hiekkaruusut muodostuvat hiekan ja pohjaveden raja-alueella. Veteen liuennut rikkipitoinen kalkki ( kipsi ), baryytti ym. sitoo hiekan kiteen tapaan syntyväksi konkreetioksi.
Hiekkaruusu on muodoiltaan ko. mineraaleille tyypillinen - usein lehtimäinen ja muodostaa kukkaa muistuttavia ryhmiä tai pallosia. Nämä voivat sulautua yhteen, jolloin saattaa syntyä jopa satojen kilojen painoisia sykeröitä. Pohjaveden laskiessa ja hiekan kuivuessa tuuli paljastaa ´kukat poimittaviksi´."
Lapissa hiihtokausi ei ole vielä ohi; tänään hiihdetään ainakin Saanalla. Tiehallinnon kelikamerasta näkee, että pohjoisessa paistaa nyt aurinko. Yöttömän yön aurinko - sitä tulee välillä täällä ikävä. Lapsuudesta muistan, että juhannuksena, ja jopa heinäkuussa, pohjoisessa satanut lunta, sillä arktinen ilmasto on ankara. Mutta valo siellä kesällä hellii, ilman lämpötiloista huolimatta.
Kaihoisat terveiset täältä eteläisen Suomen hämärästä sinne pohjoiseen! <3
Säätiedotus ja taivaanpilvetkin kertovat voimakkaan sadealueen tulevan pian tänne Uudellemaalle. Vettä on luvassa runsaasti (20 mm tunnissa) lähituntien aikana. Ilmatieteen laitoksen rankkasadevaroitus taitaa olla nyt ensimmäisiä kertoja käytössä.
Ukkostutka näyttää myös hurjia kuvia juuri nyt, joten laitan tietokoneen pois päältä. Nyt siis katsellaan luonnon näytelmää jonkun aikaa.
Pääsin tänään mukaan kiinnostavalle matkalle maan uumeniin. Kävimme 52 metrin syvyydessä. Rohkeimmat kipittivät sen matkan alas kierreportaita, mutta kun kerran bussikyyti oli tarjolla, tuntui se minusta miellyttävämmältä vaihtoehdolta. Sama matka bussilla oli tunnelissa hieman yli 400 m.
Olimme jätevesipumppaamokierroksella, joten välillä saimme nenäämme tuoksuterveisinä sitä itteään - viemärinhajuja. Jätteet matkaavat pumppaamoista puhdistamolle.
Viemäreihin heitetty ylimääräinen roska häiritsee jätteen kulkua, ja tukkii putket. On suorastaan ällöttävää kuvitella sukeltaja pimeässä viemäriputkistossa etsimässä tukosta ja irrottamassa sitä. Valitettavasti se kuitenkin on jollekin arkea, kun kerran me olemme huolimattomia ja ajattelemattomia jätteenkäsittelijöitä. Mm. Bajamaja -vessoihin heitetyt pullot ovat kuulemma yksi pahimmista tukkijoista, joskin kaikkea muutakin ylimääräistä putkissa kulkee. - Eiköhän ruveta tarkemmiksi?
Kierroksen jälkeen teki mieli heti päästä suihkuun, vaikka olotila olikin varmaan enemmän psyykkistä kuin todellista likaantumisen tunnetta. - On mielenkiintoista päästä perehtymään uusiin asioihin. Suomessa ollaan vesiensuojelussa menossa hyvään suuntaan, mutta parantamisen varaa vielä on. Verorahojen käyttö on näiltä osin tarpeellista, vastuullista ympäristönhoitoa, sillä muutenhan me hukkuisimme jätteisiimme. Elintärkeä puhdas vesi ei ole Suomessakaan enää mikään itsestäänselvyys.
Aamulla heräsin jo ennen viittä - ja mihin? Oman lempilintuni lauleluun!!! Oli ihan uskomatonta kuulla satakielen laulua täällä! Haltioituneena riensin heti pihalle koirulin kanssa kuuntelemaan. Vain muutaman kerran olen kuullut satakielen laulun näiden 17 vuoden aikana, jonka tässä kodissa olemme asuneet. Voi, kunpa tämänpäivän laulaja löytäisi kaverinsa, ja asettuisikin pesimään!
Koko päivänkin lintu on kuulemma laulanut. Ikkuna on auki, ja yhä satakielen sulosoinnut täyttävät tienoon. Aamulla laulu herätti ja ilmeisesti saan nukahtaakin sen säestyksellä. Tämähän on täydellinen päivä, oikea juhlapäivä!
Yksi eskarivuosi on taas takana, ja joukko iloisia koulunaloittajia on ottamassa askeleitaan kohti uutta tulevaisuuttaan. Keväinen haikea eronhetki täyttyi kiitoksilla ja iloisilla muistoilla. Kevätjuhlamme olikin täynnä tunnetta ja tunnelmaa.
Kesäloman alkaessa lapset varmaan useinkin selaavat vuoden tapahtumia eskarikansiostaan ja valokuvista. Tänä lukuvuonna talletin eskareille kuvamuistot CD-levyille, joten jokainen voi muistella kuvienkin avulla yhteisiä hetkiämme. Meillä oli kiva ja toimelias vuosi.
Lapset osaavat todella hyvin ja realistisesti arvioida omaa oppimistaan, ja opekin saa heiltä palautteen spontaanisti, ja suoraan. :) - Kiitos eskarilaisilleni opettavaisesta lukuvuodesta! <3 Ja ihanaa ja aurinkoista kesälomaa Teille jokaiselle!
-------------
Sydämelliset Onnitteluni valkolakin saaville, koulunsa päättäville ja ammattiin valmistuville!
Tämän päivän Suvimarkkinoilta löytyi "lääkettä" ainakin jouluun asti. Ostin nimittäin taas kilon verran kuivattua inkivääriä. Leikkelen nuo palat viiteen kuuteen osaan ja säilytän niitä peltipurkissa.
Napostelen yhden pikkupalan joka aamu aamupalan jälkeen. Ja jos joskus on vatsavaivoja, särkyä tai flunssanpoikasta, popsin ison palan, tai liotan sen kuumassa vedessä ja juon inkivääriteetä. - Särkylääkkeitä tai muitakaan lääkkeitä en mielelläni käytä. Tavallinen päänsärkykin menee minulla yleensä ohimo- ja niskahieronnalla tai inkiväärillä kokonaan pois.
Lapsilla on usein kuva, että aikuinen voi ja saa tehdä mitä haluaa. Eskareiden kanssa olemme useaan otteeseen keskustelleet asiasta, ja kartoittaakseni minkälainen kuva heillä on nyt näiden pohdintojen jälkeen, kyselin sitä suoraan. Suoraan kysymykseeni sain suorat vastauksetkin. :)
AIKUINEN:
voi puuttua, jos joku tekee pahaa
saa määrätä ja suuttua
saa ottaa itse ruokaa ja ottaa lisää niin paljon kuin haluaa
jakaa ruoat lapsille
määrää karkkipäivät
saa syödä kaikki ruoat
käy kokouksissa
saa ajaa autoa, jos on ajokortti
saa määrätä lapset nukkumaan
auttaa lapsia
saa lukea lapsille iltasadun
määrää mitä tehdään
saa juoda kaljaa
osaa ommella rikkinäiset vaatteet
katsoo kirjaa
saa laittaa ruokaa
saa määrätä, milloin mennään hauskoihin paikkoihin (Linnanmäki, Särkänniemi, Puuhamaa,…)
Kiirusta ja touhua tuntuu olevan riittävästi näinä päivinä. Työssä minulla on monenlaista deadlinea lukuvuoden päättyessä, eikä vapaa-aikakaan tee poikkeusta vauhdiltaan. - Oli hyvä nostaa kädet pystyyn ja rentoutua edes se 15 minuuttia, jonka käsienhoito eilisiltana kesti. Mukava naistenilta virkisti, joskin se työllistikin melkoisesti.
Järjestelyvastuut asiassa kuin asiassa näyttävät kasaantuvan usein samoille ihmisille. Itsekin huomaan häärääväni siellä sun täällä, eikä vapaaehtoisia näytä ylen määrin löytyvän palkattomiin puuhiin. Tekevällehän töitä löytyy kyllä aina, ja talkoohengellä pienikin porukka saa onneksi aikaan paljon. Työ antaa paljon, jos ottaakin. Koko porukan hyvä mieli kertoo touhun mielekkyydestä, sekä antaa voimia ja intoa jatkaa.
Päivä päivältä olen vakuuttuneempi verkostoitumisen (nykyajan yhteisöllisyyttä!) tärkeydestä, ja puskaradion toimivuudesta parhaana tiedottajana. Verkostoitumisen avulla voi hoitaa "monta kärpästä yhdellä iskulla", ja siitä eilisilta antoi taas hyvän esimerkin. :)
Kevään mittaan vihreän kaipuuni kiihtyy. Huomaan idättäväni, hyötäväni ja kasvattavani kaikkea, mikä vaan voi tuoda lisää vihreää silmäniloa. Leivän päälle tulee levitettyä myös paljon vihreitä kasviksia ja versoja.
Luonnonvalon lisääntymisen myötä kotimaiset kurkutkin alkavat taas maistua, kun eivät ole enää kalliita ja niin kirpeitäkään kuin talviaikaan keinovalossa kasvatetut. Kaupasta ostetut ruukkusalaatit ja yrtit saavat nyt kasvattaa toisenkin sadon, ellei kukaan ole katkaissut niiden kasvupistettä, sillä keittiön pöydällä on jo tarpeeksi valoa.
Nyt on vielä liian aikaista istuttaa pihakasveja, mutta sormet syyhyävät jo. Siemenpussit odottavat kylvämistään, vain muutamia taimia olen esikasvattamassa. Piha kaipaa tänä kesänä runsaasti uutta multaa, sillä savi "syö" ahnaasti entistä. Lämpökompostorimmekaan ei tuota uutta katemultaa enää samaa tahtia kuin silloin, kun lapset olivat vielä kotona.
Koleasta ilmasta huolimatta nyt on lähdettävä pihalle rapsuttamaan ja varmistamaan hyvät kasvuolot tulevan kesän kasveille.
Uskomusten mukaan sen, minkä eläimen sukkasunnuntaina eli pääsiäissunnuntaina aamulla ensimmäisenä näki, sen luontoinen oli koko vuoden: lammas toi laupiaan mielen, sika suttuista elämää, kissa uneliaisuutta ja viluisuutta, koira viisautta ja äreyttä, kaunis lintunen hyvää tuulta ja naimaonnea, vanha varis pahaa...
Piinaviikon olosuhteet ennustivat myös tulevan kesän säätä. Jos oli tyyntä ja aurinkoista, niin samanlainen olisi tuleva kesäkin. Jos viikko taas oli tuulinen, lupasi se myrskyjä kesälle. Pitkäperjantain kovasta pakkasesta voitiin päätellä, että koko kevät olisi kylmää, ja päinvastoin: lauhat kelit ennustivat leppoisia kevätsäitä. Auringonpaiste puolestaan ennakoi suuria tulipaloja tulevalle vuodelle. Toisen pääsiäispäivän säästä on ennustettu, että sää jatkuu samana aina helluntaihin asti, eli 50 päivää.
Ohjeet: tunnus kopioitava, saajan laitettava blogiinsa ja jatkettava ketjua.
Jouduinpa taas vaikean paikan eteen, sillä blogistaniassa on niiiiiin monia ihastuttavia ja rakkaita kirjoittajia sekä kuvaajia, että en haluaisi kenenkään Teistä jäävän ilman näitä.
Helpottakseni valintaani, jaankin nämä nyt niille luontoblogisteille, joiden blogeja on suorastaan "pakko" käydä paivittäin kurkkailemassa. :) Toivottavasti löydätte itse ansiomerkkinne täältä, sillä en ehdi näitä linkittämään tänään, enkä huomenna.
Tässä uusin harrastusvälineeni. Tiedossa on siis uuden opettelemista ja uusia ulottuvuuksia valokuvaamisessani. Katsotaan, miten pian opin uutta kameraani käyttämään!
Lapsuuteni kotikylän raitilla Palojoensuussa tienvarren lumiukot ilahduttavat olemassaolollaan. Välillä ne joutuvat lumiauran murjomiksi tai muuten kaltoin kohdelluiksi, mutta onneksi korjaus- ja huoltojoukot ovat ajan tasalla ja hoitavat ukkoparat taas kuntoon. Talven alkaessa sitä aina oikein odottaa, milloin ne ilmestyvät tiekameran linssiin, ja päivittäin tulee seurattua, mitä niille kuuluu. Ovatko saaneet uusia vaatteita, tai hukkuneet lumeen vaikka?
Kiitos näistä arjen pieniä iloja tarjoavista ukoista tekijöilleen!
Ihanasta Rooman matkasta olisi mahdollista laittaa vaikka kymmeniä postauksia, mutta olkoon tämä nyt toistaiseksi viimeinen.
Heti ensimmäisenä päivänä kävelyllä tuli vastaan näyteikkuna, jossa oli esillä punainen formula-auto. Hetkessä välähti, että sehän on juuri Se Auto, jota monet suomalaiset rientävät Roomassa katsomaan. Se oli siis kuvattava, jotta minäkin voin todistaa sen nähneeni. :D
Näyteikkunan takaa, sivulta,
ja suoraan edestä; takaa en mennyt kuvaamaan.
Toisessa ikkunassa sitten vasta ihmeitä löytyi. Ferrariväki pukeutuu tietenkin omiin merkkivaatteisiinsa. - Kas, kun en sitäkään tiennyt!
Kengät naisille
ja miehille
- ja mihin hintaan!
Kaikille tiedoksi: En ostanut tuliaisia tuosta kaupasta. :)
Jo taksimatkan aikana sai esimakua historiallisesta Roomasta.
Kadut olivat joskus hyvin kapeita, täynnä autoja, skoottereita ja jalankulkijoita; kaikki suloisessa sekamelskassa.
Kevät oli tullut kaupunkiin.
Historialliset patsaat ja monumentit hallitsivat kaupunkinäkymiä.
Historia ja nykyaika elävät Roomassa sulassa sovussa. - Nyt alkukeväällä oli hyvä aika olla kaupungissa turistina. Vaikka meitä turisteja oli paljon nytkin, kevään ja kesän mittaan määrä moninkertaistuu. Liikennettä oli valtavasti, mutta nyt oli hyvä hengittää, kun keväiset sadekuurot puhdistivat ilmaa muutaman kerran päivässä. Lämpötilakin oli miellyttävä 12-15 C -asteen seuduilla. - Voin vain kuvitella, miten tunkkaista ja ruuhkaista kaupungilla on kesäkuumalla.
(Matkakuvia ilmestyy varmaan seuraavissakin postauksissani.)
Kotikuntamme työntekijät laskevat helmikuussa "hikihelmensä", eli liikunnan parissa viettämänsä ajan. Leikkimielisesti helmien määrästä myös kisaillaan. Jokaisesta puolen tunnin mittaisesta liikunnasta saa yhden helmen, tunnista siis jo kaksi. Flunssanpoikanen verotti omaa saldoani, mutta pikkukoirulimme pitää kyllä huolen, että jonkun verran helmiä kerätään puolikuntoisenakin. Minulle kertyi yhteensä 56 helmeä; huonolla matikkapäällä laskettuna keskimäärin kaksi päivässä.
Liikuntani on arkiliikuntaa, pääasiassa kävelyä, joka tuntuu mielekkäimmältä ja mieluisammalta. Hiihto olisi seuraavaksi mieluisinta, mutta en ole viitsinyt hankkia suksia itselleni lainkaan, koska täällä Etelä-Suomessa talvet ovat yleensä lyhyitä ja vähälumisia. Juoksut, hölkät ja uinti eivät ole minua varten. Kuntosalihikoilua en myöskään koe omakseni. Bodaan kyllä mielelläni - arkisesti työn parissa, elävien punttien kanssa. ;)
Minulle, kuten kai useimmille yli viisikymppisille, riittää "kuntosaleiksi" pääsymaksuttomat kävelytiet ja jalkakäytävät. Kunnolla hiekoitetut tiet mahdollistavat turvallisen liikkumisen talvikeleilläkin. Kunhan sitä hiekkaa vain kylvettäisiin! Peilikirkkaat jäätiköt karkottavat ihmiset ulkoliikunnan parista. Joskus toivoisi, että aurat jättäisivät auraamatta edes kevyen liikenteen väylän toisen puolen, kun kerran sileällä terällä aurattuun jäärataan ei voi samalla levittää hiekkaa. Lumi tallautuisi silloin jalkojen alla "vanhan ajan malliin" poluksi, jossa voisi pysyä pystyssäkin. Muutama vuosi sitten niin tehtiinkin, mutta minne se tapa unohtui?
Ihminen on luotu liikkumaan. Liikunta on hyvä lääke moniin sairauksiin, mutta parastahan olisi pitää itsensä kunnossa ja ehkäistä sairauksia eli "terveysliikkua". Mukavassa seurassa pitempikin matka taittuu rattoisasti; joten: otetaan lapset ja pyydetään vaikkapa yksinäinen naapurin mummo tai pappa seuraksi. Minusta on ihanaa nähdä perheitä lapsineen ulkona, liikkumassa - sillä liian monilla viikonloput kuluvat sisällä oleillen, telkkarin tai tietokoneen parissa.
Kevätauringon valoja lämpö houkuttelee ylös, ulos ja lenkille. Mars matkaan siis, hikihelmiä laskien tai laskematta! Meillä on vielä onneksi paljon luontoa ympärillämme, ja liikuntamahdollisuuksia varmasti jokaiseen makuun.
Eilen illalla oli kulttuurinautintojen vuoro. Olimme Helsingissä katsomassa kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan Speksi 2009 HUKASSA -ensi-iltaesitystä. Nuoret olivat itse valmistaneet kolmituntisen produktion alusta loppuun, ja ilmiselvästi tekijöillä on ollut hauskaa jo alkumetreiltä lähtien. Yhteispeli ja yhdessätekemisen riemu heijastui läpi esityksen. Opiskelijoiden monitaitoisuus näkyi ja kuului. Upeaa! Mahtavaa! - Omstart -huudon kaikuessa löytyi uusintaversio kohtauksista heti, ikään kuin ne olisivat kuuluneet käsikirjoitukseen.
Nuorempi tyttäremme esiintyi lauluryhmässä ja hänellä oli myös sooloesityksiä. Äitinä minusta oli ihanaa seurata lapsensa esiintymistä. Tunnustaa täytyy, että onnenkyyneleitä tipahteli poskilleni aika monta. Lastani on siunattu mm. laulun ja esiintymisen taidoilla, monien muiden lahjojen lisäksi. - Kaunis kiitos illan annista! Porukka jatkaa esiintymisiä Helsingissä vielä kuusi kertaa, ja lähtee sitten kiertueelle muualle Suomeen.
Kuvia - vai ei kuvia, mainoksia - vai ei mainoksia? Tässäpä pulma. Kuvakansioni kuvatila alkaa olla piakkoin täynnä.
Mitä siis nyt teen? En oikein osaa ottaa joitakin kuvia poiskaan, koska yleensä valitsemani kuvat liittyvät oleellisesti tekstiin. Nyt olen liittänyt yhteen postaukseen useitakin kuvia, pitäisikö siis laittaa aina vain yksi?
Jos sallisin mainokset, minkälaisia ne tulisivat olemaan? Liittyisivätkö blogissani käsiteltäviin aiheisiin? - En itse lueskele mainoksia, vaikka niitä on lehdet pullollaan ja postiluukusta niitä tulee jatkuvasti. Osaan kyllä ohittaa ne joustavasti. Osaisivatko lukijanikin tehdä niin?
Katoaako vakiolukijakunta mainosten myötä? Siltikin, vaikka juuri mainokset mahdollistaisivat valokuvalliset tuotokseni ja näkemykseni blogissani? - Voin toki keskittyä sanalliseen pohdintaan täällä vuodatus -blogissani, ja jatkaa kuvien julkaisua enenevässä määrin omilla kotisivuillani, joilla taas on oma lukijajoukkonsa. Minusta kuvat kuitenkin puhuvat enemmän kuin sanat, joskin taitava sananikkari osaa kuvata varsin elävästi sanoillaankin.
Mitä mieltä olette? Saisinko kuulla mielipiteitänne mainosten lisäämisestä blogiin?
Tässä ystävänpäiväarvonnan voittajat: Mertzi, Pami ja Pekka! Onneksi olkoon! - Jäänodottelemaan sähköpostiviestejä osoitetietoineen. Pakettien sisältö vaihtelee sitten saajansa mukaan. ;)
Haluaisin heti tietää, olisiko jossakin aikakauppa. Vuorokauden tunnit eivät meinaa minulla millään riittää kaikkeen, mitä on pakko tai pitää tehdä. Olisin kiitollinen yhdestäkin lisätunnista, mutta kaksikaan ei olisi pahasta. Voisin jopa maksaa saamastani lisäajasta.
Rästitöiden pino sen kun kasvaa. - No, olisihan sitä pinkkaa voinut joululomalla vähentää, mutta onko loma työntekoa varten? Ajattelin, että kerrankin lomailen kunnolla, mutta ehkei olisi kannattanutkaan. ;)
Ensi viikonloppu - eli ansaittu viikkovapaa - menee työnteossa. Siitäkin huolimatta, että mulla on varattuna lippu Educa -messuille. Messuilut jää eittämättä väliin, niin kiva kuin olisikin käydä katsomassa uusimpia tuulia opetusrintamalla. Ja tietenkin tapaamassa kollegoita. Työhönhän sekin liittyy, mutta olisi kuitenkin virkistävää.
Tämä viikko on täysipainoinen työviikko. HÄRKÄVIIKKO - isoilla kirjaimilla vielä, ja pitäisiköhän kirjoittaa vielä vahvennettunakin? Yritän ajatella, että ´niin on voimasi kuin on päiväsikin´. Tälle viikolle tarvitsen härän voimat. PUUH!
Islannin esittelypisteen maisema houkutteli eniten. Seuraavat täyskymppiseni saan toivottavasti juhlia turkoosinsinisessä mineraalivedessä Sinisessä Laguunissa.
Tänään tuli kierreltyä Matka -messuilla lähes jokaisessa maailman kolkassa. Matkakuumeen pystyin välttämään, vaikka kovaa yritystä markkinaihmisillä oli se minuunkin tartuttaa. :D Kaikkiin mahdollisiin kilpailuihin kyllä osallistuin, ja jos onnea niissä on, en vikuroi vastaan, vaan lähden mielelläni.
Ja tähän kilpailuun oli sitten pakko osallistua:
Aihepiiri sattuu olemaan sen verran läheinen! :D :D :D
Tasan 25 vuotta sitten vietettiin Lapin perukoilla häitämme. Tammikuinen vesisade oli kruunaamassa avio-onnemme. Edellispäiväinen lumimyrsky kyllä uhkasi estää pääsymme omiin juhliimme, mutta monien mutkien kautta pääsimme kuin pääsimmekin ajoissa perille. Matka omiin häihimme oli samalla häämatkakin. :) Häissä juhli myös pikkuinen kymmenkuinen kummityttöni, jolla itsellään on nyt samanikäinen pieni poika. - Aika on rientänyt, ja paljon on ehtinyt tässä ajassa tapahtua, ja paljon tullut koettua.
Nämä 25 vuotta ovat olleet antoisia ja mielenkiintoisia. - Perheeseemme on suotu kaksi tyttöä, jotka opettelevat nyt jo aikuisen elämänsä ensiaskeleita opiskelija-asunnoissaan. Olin kotiäitinä kunnes nuorempi täytti 12 vuotta, ja koen että tuo ajanjakso on ollut rikkainta aikaa elämässäni, ei tosin kylläkään rahassa mitattuna. Lapsuus ja nuoruus ovat niin nopeasti ohimenevä vaihe, että koin oman urakehitykseni olevan toissijainen lapsiimme verrattuna. Työuraa minulla on vielä riittävästi jäljellä heidät kasvatettuanikin.
Hääpäivinämme, ainakin alkuaikoina, kyselimme mieheni kanssa toisiltamme, ollaanko vielä toisetkin yksi, kaksi, kolme, ... kymmenen, yksitoista, kaksitoista vuotta naimisissa? Jossakin vaiheessa se tapa sitten vain jäi pois.
Tänään on hopeahääpäivämme. Pieni pakkanen, muutama lumihiutale peittää maan; siinä päivän sää. Mieheni viettää eläkepäiviään ja minulla oli tavallinen työpäivä. Päivää juhlistimme käymällä syömässä kiinalaisessa ravintolassa. Pienimuotoinen juhliminen on ihan riittävää - ja meidäntapaista.
Pakkanen paukkuu nurkissa, maa on paikoin melkein lumeton, kuurassa vain. Aamulla ja töistä lähtiessä olikin varattava runsaasti aikaa auton lämmittämiseen. Ikkunat olivat jäässä, ja tiukassa olevaa jäätä oli vaikea skrapata. Arkinen aherrus alkoi. Pitkän joululoman jälkeen sentään vielä muistin, missä on työpaikkani. :D
Vastassani oli innokkaasti eskarin alkua odottanut joukko lapsia. Oli ihanaa tavata taas! Joulu oli monilla jo enemmänkin mennyttä aikaa; paremmin oli mielessä uusi vuosi ja ilotulitukset. Lähikoululla viikonloppuna sattunut tulipalo puhutti lapsia, ja moni mietti missähän omat sisarukset nyt koulua käyvät. Meidänkin päiväkotiin tulee ehkä ensi viikolla päiväkodin "evakkoja" joksikin aikaa, joten puheenaihe jatkunee.
Vanhempien vastuu lastensa tekosista tulee konkreettisesti puheenaiheeksi, kunhan tutkinta saadaan päätökseen ja korvaussummat tuhotöistä selkenevät. - Olen "Koko kylä kasvattaa" -metodin kannattaja, ja puutunkin aina havaitsemiini tihutyö- yms. tilanteisiin lasten ja nuorten (kyllä myös aikuisten) keskuudessa. Monet lapset ja nuoret sanovat vastauksenaan, ettei ole väliä, sillä olen alaikäinen tai alle 15 v, ja ettei siitä seuraa rangaistusta. Korvausvelvollisuusasia ei siis kuitenkaan ole yleisesti tiedossa. Jotkut perustelevat, että vakuutushan ne korvaa.
Joillekin perheille lankeaa nyt iso lasku. - Olkoon tämä tulipalo nyt varoittavana esimerkkinä kaikille tahoille. Kunnan kiinteistöjen valvonta, jätekatoksien paloturvalliset sijaintipaikat, vanhempien vastuu valvoa lastensa tekemistä sekä, tässä tapauksessa, ilotulitteiden määräystenmukainen käyttö ovat asioita, joihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota.
Turvallinen arki on meidän jokaisen asia ja meillä on siihen oikeus.
Samaa mieltä on pikkukoirulimmekin, kun oma lauma on koossa.
Tämä pitkä joululoma on ollut upeaa aikaa. Tämän ajan olen ottanut tarkoituksella levon kannalta, jotta jaksan taas seuraavat kuukaudet. Olen saanut elää pääosin omassa aikataulussani; nukkua kun huvittaa ja nyt on ollut tarpeeksi aikaa keskittyä itselleen mieluisiin puuhiin. Kamerani onkin ollut ahkerassa käytössä.
Viikonpäivistä ei ole ollut väliä, ja päivärytmityskin on ollut omanlaisensa. Hyvältä on tuntunut pitää taukoa oravanpyöräelämästä. - Pikkuhiljaa ajatuksiin hiipii jo työ ja muut kiireet, mutta uskon, että tämän loman aikana olen saanut tankata energiaa yllin kyllin. Lisääntyvä valoisuus kevääntulon myötä antaa, jo ajatuksenakin, myös paljon voimaa.
Tervetuloa kevätlukukausi, joka alkaa keskiviikkona! Kiitos lomasta!
Tulipa käytyä ihmisten ilmoilla ja tavattua eräs ystävänikin, monen päivän luolailun jälkeen. Busseissa oli tilaa, mutta kaupat ja kahvilat olivat täpötäynnä alennusmyyntiostoksilla olevia ihmisiä. Venäläisiä matkailijoitakin oli paljon uutta vuotta vastaanottamassa.
Minua vastaan "käveli" Etelä-Esplanadilla alehintainen mikrokuitukangastakki. No, takkiahan olen kyllä itselleni katsellutkin, joten hyvä että löytyi. Villalankoja, joita etsin, en sen sijaan nähnyt, tavarataloissakaan, vaikka luulisi neulebuumin kaikuneen jo kauppiaittenkin korviin. Bambuneulepuikkoja löysin Stockmannilta vain kokoa 3, mutta olisin ostanut useampia kokoja, jos niitä olisi ollut tarjolla. Lankavalikoima ko. liikkeessä on myös yllättävän vaatimaton.
Kankurin tuvassa kävin ihailemassa kauniita suomalaisia käsitöitä. Tuomaanristin ostin sieltä mukaani. Huopatossuja ihailin, ja ne olisivat mukavat talviaikaan, mutta niiden käyttömahdollisuudet täällä eteläisessä Suomessa ovat niin rajalliset, etten raaski rahojani niihin sijoittaa.
Moni etsimäni pikkukauppa oli muuttanut jonnekin muualle viime kauppakierrokseni jälkeen, mutta en alkanut niiden uutta sijaintia etsimään. Täytyypä kartoittaakin netin kautta seuraava ostoskierros, ettei tule turhia mutkia. - Nimittäin kaupungilla käyn kyllä mielelläni, mutta en halua siellä viipyä. :)
On taas paukkeitten aika. Pikkukoirammekin on peloissaan jokaisesta vihellyksestä ja paukkeesta, jotka kuuluvat ulkoa. Tulipalovaaran vuoksi on valvottava myös rakennuksia palavien rakettien räiskyessä mihin sattuu.
Olen iloinen, että ilotulitus on rajattu tiettyyn ajankohtaan, joskin rakettien myyntikin tulisi rajata olemaan lähempänä h-hetkeä. Kaikki pikkupojat (?) eivät millään malta odottaa ja olla paukuttelematta "saalistaan". - Heti kun ilotulitusraketteja alettiin myydä, ensimmäiset innokkaat rätkivät niitä jo taivaalle.
Kunpa näkisi rakettien ampujat yhtä innokkaina roskienkerääjinä kuin ovat sotkijoina; omien jälkien siivoamisenhan tulisi olla itsestään selvää. Mutta niin ei näytä olevan, sillä muut saavat korjata jäljet.
Keskitetty ja turvallinen ampumapaikka ja vaikkapa tietyt rakettien lähettäjät, tulisi taajama-alueella olla selviö. Nyt raketteja sinkoilee holtittomasti ristiin rastiin mistä sattuu, ja useinkaan ns. juhlatuulella olevat, alkoholin vaikutuksen alaiset ampujat eivät turvallisuusasioilla päätään vaivaa. - "Ilotulitusrahastoon" kuntalaisilta kerättävillä varoilla voisi saada aikaan näyttävät ilotulitukset, eli raketteja ei ostettaisikaan kaupasta kassikaupalla, vaan samalla rahamäärällä ne hankittaisiin keskitetysti ja myös laukaistaisiin turvallisesti. Verorahoja ei ilotulituksiin tule käyttää.
Lienen tätimäinen ilonpilaaja, mutta järjen käyttö on sallittua, ja jopa suotavaa - juhlittaessakin.
Pari viimeistä päivää olen nyt ottanut rennosti viettäen "luolapäiviä", ts. "pyjamapäiviä". Ihanaa, kun hektisen syyskauden jälkeen on lopultakin mahdollisuus levätä, eikä ole minnekään kiirettä. Sen enempää en ole tulevaa vuotta miettinyt, kuin että huomaan tammikuun kalenterin olevan jo melko täynnä ilta- ja viikonloppumenojakin normaalien työpäivien lisäksi. Mutta enempiä huolia en siitä vielä ota, sillä aika aikaa kutakin. Nyt on voimien keräämisen aika.
Kukahan tuota minun kalenteriani muuten oikein täyttää? :D - No, tiedänhän minä! Itse olen antanut pikkusormeni mm. luottamustoimille, ja niin ovat vieneet koko käden, jopa osan toisestakin. Uusille jutuille toivottavasti osaan sanoa "ei", ellen pääse luopumaan jostain entisestä ensin.
Tämä kuva on otettu eilen iltahämärissä sisäpihaltamme.
Etelä- Suomea myöten maa on lumivalkoinen. Toissapäiväinen lumimyrsky heitti paksun valkoviitan kaikkialle. Onneksi pakkaslumi on kevyttä, joten, huolimatta lumen määrästä, lumityöt eivät olleet mahdottoman rankkaa puuhaa. Varmuuden vuoksi kuljetin etupihan lumet pihan perimmäiseen nurkkaan, sillä eihän sitä tiedä, sulaako tämä lumi kuitenkaan pois ennen seuraavaa satsia. Pikkupihallemme ei valtavan suuria määriä lumia mahdu.
Tien laitaan olen oppinut jättämään koko talven ajaksi tilaa sille jääkuormalle, jonka tiekarhu yleensä höylää keväisin isoksi penkereeksi liittymäämme. Sitä jäämäärää on mahdottoman hankalaa siirtää yhtään minnekään, joten talvella lumikasat on parempi suosiolla kerätä kauemmaksi.
Työpaikkani parkkipaikalle ei aina mahdu kaikkien halukkaitten autot, ja tänään jouduin jättämäänkin autoni yleisen tien varteen. Jotkut äidin pikkukullat olivat ahertaneet autoni luona ja kasanneet tuulilasin ja konepellin päälle valtavia lumi- ja jääkokkareita. Pimeässä en nähnyt, onko konepeltiin tullut lommoja. En tiedä, onko ne paakut heitetty vai vaan kasattu siihen; toivon toki jälkimmäistä. - Ihmettelen vain, eikö kukaan ole huomannut ja puuttunut näiden kullanmurujen toimintaan, sillä sellaista kasaa ei hetkessä tee? Huomenaamulla päivänvalossa täytyy tarkastaa mahdolliset vauriot.
... sisarussarjamme perhekuntineen päätti tehdä yllätyksen 85-vuotiaalle isällemme. Tilausbussi keräsi 43 matkalaista Etelä-Suomesta alkaen pohjoista kohti, ja kuljetti meidät lapsuutemme maisemiin Lappiin yllätyssynttäreille.- Suunnittelimme kaiken valmiiksi, ja mm. ruoat ym.pöydän antimet matkasivat kylmälaukuissa mukanamme. Vuokrasimme kotikylämme entisen kansakoulun asuntolan, nykyisen kylätalon majoitustilan, kahdeksi yöksi käyttöömme.
24.11.2007 aamukahdeksalta kokoonnuimme bussiin ja menimme onnittelemaan syntymäpäiväsankaria. Sopivasti hän oli nostamassa Suomenlippua salkoon, joten juhlatunnelma alkoi jo aamusta. - Yllätys oli täydellinen! Kutsuimme syntymäpäiväsankarin kylätalolle juhliin. Päivän aikana kutsuimme myös kyläläiset, sillä kylällä, paria "luotettua" lukuun ottamatta, kukaan ei tiennyt etukäteen tulostamme.
Tällaisissa talvisissa maisemissa käväisimme. Taustalla on Ruotsi.
Katettu juhlapöytä.
Illalla juhlatalon piha oli valaistu jätkänkynttilöin ja jäälyhdyin.
Meillä oli täydellisen onnistunut matka, ja syntymäpäiväyllätys oli mieluinen myös vanhemmillemme. Noista ihanista muistoista jokainen mukana ollut saa voimaa vielä pitkään.
Hyvää syntymäpäivää, tänään 86 vuotta täyttävä isämme!
Minulla on sisäinen herätyskello, joka herättää yleensä paljon ennen kuin kännykän kello ehtii soittaa "Air" ´a, tai "karvavekkarimmekaan" minua herättämään. - Viime jouluna ostin molemmille tyttärillemme joululahjaksi herätysvalot ja he ovat niihin erittäin tyytyväisiä. Haluan nyt itsekin kokeilla valoherätystä, kun aamut kuulemma ovat virkeämpiä kirkasvalon avulla. Tämä kaamos vaatii valoa.
Tämänpäiväinen hankinta koekäytetään ensi yönä. Huomenaamulla minulla on herätys ennen viittä, joten tänään on käytävä ajoissa nukkumaan, ja tuo valo saa sitten herättää uuteen ja uudenlaiseen aamuun (? :D) myrsky-yön jälkeen, ellei tule sähkökatkoksia. Kokemuksista kerron sitten, kun huomaan onko tullut muutoksia.. - Aamuisin haluan olla tunnin verran aivan rauhassa herättyäni. Kirkasvalon täyttäessä makuuhuoneemme on "vaara", että siippakin saa valoherätyksen, ja lehdenlukemisessa tulee kilpailu, kumpi saa lukea ne ensin.
Sain tällaisen ihanuuden suuresti arvostamaltani Marialta, jonka nukkekotiblogi on aivan omaa luokkaansa. ISO KIITOS! <3
Taaskin pitäisi osata jatkaa tunnustuksenantamista seitsemälle blogille, mutta ... minusta noita aivan mahtavia, erilaisesti painottuneita blogeja on kymmeniä. Mikäli valitsisi vain yhdeltä sektorilta esim. vain nukkekotiblogeista tai vaikka leivontablogeista, tilanne helpottuisi suuresti. Ruusuja ja kiitoksia jokaiselle! Kiva, että olette olemassa! :) - En muuten ole törmännyt vielä yhteenkään blogiin, jossa kirjoittajan oma persoonallisuus ei näkyisi, tai blogikirjoittaminen olisi pakonomaista. Erilaisuuden rikkaus on yksi sellainen asia, joka minua kiehtoo vaellellessani blogistaniassa.
Nettimaailma on täynnä mitä ihmeellisimpiä asioita. Tänä iltana tyttäreni lähetti minulle SUPERIHANAN linkkivinkin. Nyt sitten en osaa tehdä mitään muuta kuin tuijottaa tietokoneen ruutua haltioissani. Koiranpennut ovat suloisia! Kurkatkaa vaikka! - Kuinkahan moni Teistä jää koukkuun? :D :D :D
Ulkona myrskyää. Sähköt vilkkuivat tunti sitten niin paljon, että oli pakko sytyttää varalle kynttilöitä valaisemaan. Onneksi ei kuitenkaan tullut sähkökatkosta, ainakaan vielä. Ilmeisesti myös ukkonen jyrisi, vaikka peltikaton kolinassa ei sitä voinut kuulla.
Kävin koiran kanssa lenkillä, mutta ei koirakaan tällaisella koiranilmalla halunnut lenkkeillä. - Puut taipuivat tuulenpuuskissa ja pilvet kiitivät taivaalla ropsauttaen niskaan muutamat pisarat aika ajoin. Kuu mollotti taivaalla pilvien välistä. Katuvalot paloivat taas, mutta aikaisemmin illalla ne olivat sammuksissa jonkun aikaa.
Eilinen ja tämänaamuinen nettikatkos pani miettimään omaa ja koko yhteiskunnan tietoliikenneriippuvuutta. Tänä iltana mietin sähköriippuvuutta. Miten tärkeää sähkö on kaiken kaikkiaan? Kuinka tottuneita me olemmekaan sen saannin luotettavuuteen! Mitä jos sitä ei tulisikaan töpseleihimme? Kuinka moni varautuu tällaisiin tilanteisiin ja miten?
Talossamme on varaava takka ja leivinuuni, joten lämmitys ja ruoanvalmistus sujuu siltä osin. Ruoan säilytys onkin sitten toinen asia. Arkkupakastimessa ruoat säilyvät pitempään kylminä, ja pakastin on täynnä monipuolista ruokaa. Kuivamuonaakin näyttää kaapit pursuavan. Ruokaa siis riittäisi muutamiksi päiviksi isommallekin joukolle. Pienimuotoinen vedenlämmitys sujuisi kaasukeittimellä. Mutta eihän hanoistakaan tulisi vettä, jos vedenpumppaamossakin olisi sähkökatkos. Sadevesitynnyrit ovat meillä käytössä keväästä syksyyn - ja vielä nytkin, kun ei ole ollut liiemmin pakkasia, mutta juomavetenä sitä ei voi käyttää. Varallahan kyllä voisi pitää aina muutaman litran vettä kannuissa ja pulloissa, mikäli vedentulo olisi uhattuna. Vaatteita nykyihmisillä on niin paljon, että puhtaista vaihtovaatteista ei tule pulaa pitkiin aikoihin. Taskulamppuja ja kynttilöitä voi käyttää valaistukseen. Kynttilävarastomme ainakin olisi riittävä, sillä pyhistä suunnitelmistani huolimatta en yhtenäkään vuonna jouluun mennessä ole ehtinyt polttaa varastoa tyhjäksi, kun aina tulee uusia tilalle. Radioon tulisi varata pattereita, jotta ei tarvitsisi olla täysin uutispimennossa.
No niin... aina silloin tällöinhän olisi hyvä päivittää oma valmiussuunnitelma, kaiken varalta. Ja hyvä on myös tietää, että ei ihan heti pulaan joutuisi. Suomessa nykyaikana on, ehkä liiaksikin, tuudittauduttu siihen, että kaikki toimii ja aina. Hyvinhän yleisesti ottaen on toiminutkin, mutta... kukapa tietää kuitenkaan, milloin esim. netti- ja sähkökatkokset yms. sekoittavat vakiokuviot totaalisesti.Onneksi yhteiskunta on tehnyt omat valmiussuunnitelmansa ja varmistaa niiden toteuttamisen jollakin aikataululla, mutta oma tietoisuus ja varautuminen lienee silti myös viisasta.
Tänään iltapäivällä neljältä katkesi nettiyhteys. Olemme niin riippuvaisia tietokoneesta, että oli tuskaa olla tuntikausia nettipimennossa. Yllättävän moni suunniteltu asia jäi tekemättä, vaikka onkin sunnuntai ja lepopäivä. Omat sähköpostikirjeet jäivät lähettämättä, vaikka juuri viikonloppuna niitä ehtisi kirjoittaa. Pankkiasiat eivät katso kellonaikoja ja viikonpäiviä, siksi hoidankin ne yleensä rauhassa sunnuntaisin. Onneksi tänään ei eräänny yksikään lasku. Kiertelen sunnuntaisin parisen tuntia eri blogeissa, ja luen myös nettilehtiä. Nyt nuo kaikki jäivät tekemättä. - Minäkö nettiriippuvainen? Pois se minusta! :D
Tämä kirjoituskin lähtee luettavaksenne vasta, kun yhteys toimii. Word -ohjelmalla voi kirjoitella raportit sun muut valmiiksi ja lähettää ne sitten myöhemmin. Joulukalenterin valmistelu sujuu ilman nettiä, joten taidanpa aloittaa siitä. Ensimmäisen kalenteriluukun avaamiseen on aikaa enää kai vain22 yötä.
Vapahtajani, tee minusta rauhasi välikappale! Niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden, missä loukkausta, toisin anteeksiannon, missä epäsopua, loisin yksimielisyyden, missä erehdystä, osoittaisin totuuden, missä epäilystä, auttaisin uskoon, missä epätoivoa, nostaisin luottamuksen, missä pimeyttä, loisin Sinun valoasi, missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita, hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia, pyytää rakkautta kuin rakastaa muita.
Sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää, unohtaessaan saa anteeksi, kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
Olen aina kuulunut melkolailla omantien kulkijoiden joukkoon. Siksipä en yhtään hämmästy, jos joku kutsuu minua vaikka Omituiseksi Otukseksi.
Blogeissa kiertävä omituisuuksien tunnustamisbuumi iski tännekin. Sain haasteen MammaMyyltä. Liikaapa en kuitenkaan paljasta, :) viisi pientä omituisuuttani vain:
- Pidän kylmästä kahvista ulkonäöstäni huolimatta tai juuri sen takia. Parasta on edellisestä päivästä asti kupissa seisonut kahvi.
- Ostan mm. joululahjoja pitkin vuotta, mutta piilotan ne niin hyvin, etten löydä niitä itsekään, ajoissa.
- Loppuunkulutan, säästän ja kierrätän. Jos joskus heitän jotakin roskiin, sitä ei kyllä takuulla kukaan muukaan koskaan tarvitse.
- Säilytän paperit ja lehdet kasoissa. Vaikka se toisten mielestä saattaa näyttää kaoottiselta, minulle se on hallittua kaaosta. Tiedän lähes tarkasti mitä etsin ja mistä.
- En pidä talvesta ja kylmästä, vaikka muuten olen suomalainen henkeen ja vereen.
Tätä haastetta en jatka, mutta jos joku haluaa liittyä tunnustajien joukkoon, niin rohkeasti siitä vaan!
---------------------------
edit. 15.11. Kiitos myös Inkataikalle haasteesta, mutta enempää omituisuuksiani en paljasta, etten paljastu. :)
Olen tänään kulkenut autolla sekä aamu- että iltahämärissä. Olen aivan ihmeissäni, miten paljon liikenteessä taas oli näkymättömiä ihmisiä. Auton ratissa täytyy olla koko ajan varuillaan, sillä mistä milloinkin auton eteen syöksyy pimeitä ohjuksia. - Edes oman etunsa vuoksi jokaisen kulkijan kannattaisi "valaista" itsensä heijastimin näkyväksi, mutta kanssakulkijoidenkin hermoja sillä säästäisi.
Pienten lasten vaatteissa ja saappaissa on kiitettävästi heijastavia kuvioita jo tehdasvalmisteisesti, mutta nuorten ja aikuisten näkymättömyys huolestuttaa. Tummat vaatteet tummaa asfalttia vasten ovat näkymättömiä. Polkupyörissäkään ei useinkaan käytetä valoja, vaikka kuljetaan pimeässä.
Kuka keksisi vetävän kampanjan heijastimien käytöstä? Miten saataisiin muotiin näkyvyys? - Kiitos niille, jotka näkyivät tänään! Valitettavan harvaan osoitteeseen menee omat kiitokseni.
Nyt se sitten alkaa, hämäräinen kaamosaika. Työpaikallani on kyllä kahvihuoneessa kirkasvalolamppu, mutta en ehdi nauttia sen valosta lainkaan. Onneksi tänään paistoi sentään oikea aurinkokin vielä melko kirkkaasti. - Huomaan tankkaavani jokaikisen auringonsäteen, jonka vain ehdin nähdä. Tarvitsen ne, energiavarastooni. :)
Talveksi haluaisin mieluiten kääriytyä villahuopaan ja nukkua kuin karhu talviuntaan, mutta eihän se onnistu. Onneksi onjoulu-valon juhla - tässä välissä katkaisemassa pimeysajan. Jouluun asti saavatkin sekä sähkövalot että lukuisat kynttilät valaista kotiamme. Joulun jälkeen päivä taas pitenevät, ja sitä aikaa innolla odotan. - Jouluun on 50 yötä. Joulunaluspuuhat kannattaisikin aloittaa nyt, ettei tule lopussa kiirettä. Mistähän päästä niitä aloittaisi?
Doris50 jakoi ylläolevan palkinnon blogilleni. Ilolla otan tämän vastaan! - Kiitos!
Tässä on säännöt:
1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä. 2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin. 3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa. 4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen. 5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat tässä.
Voi, kun osaisin arvottaa lukuisat lukemani blogit johonkin järjestykseen, niin palkinnonjakaminen sujuisi jouhevasti, mutta kun en osaa. Ilolla lueskelen kymmeniä hyviä, mielenkiintoisia, luovia ja persoonallisia blogeja, enkä millään osaa erottaa niistä viittä parasta. En sitten millään...
Piha on nyt valmisteltu talventuloon. Madot saavat kuljettaa loput
lehdet mullan syövereihin, sillä jäistä maata oli lähes mahdotonta
haravoida. Katkoin marjakuusen ja koivuangervon oksia piharuukkuihin ja
kiersin villiviininoksista ovikranssin oveen.
Puuvajassa oli paljon hiirenpapanoita, joten jonkunlaista juhlaa siellä
on vietetty. - Kuusitiainen tupsahti syömään pähkinää
kädeltäni, kun huvin vuoksi ojensin käteni ja kokeilin, uskaltaisiko
joku tintti tulla syömään. Kokeilen kyllä toisenkin kerran joskus. On
se vaan upea tunne, kun luonnoneläin luottaa niin paljon ihmiseen, joka
ei tee sille mitään pahaa!
Toissapäivänä sain
Luonnontieteellisestä keskusmuseosta kirjeen, jossa oli rengastustiedot
muutama viikko sitten ruokintapaikalta löytämästäni linnusta. Pikkuinen
kuusitiainen oli vain neljän kuukauden ikäinen pesäpoikanen, ja
rengastettu tässä ihan lähellä. :(
Nyt on maisteltu ensimmäiset glögit ja piparit, ja on
joululehtien lukemisen vuoro.
Nyt on kuun vaihteen juhlat juhlittu. On upeaa saada joskus hienostella ja herkutella ylellisesti. Ei noita tilaisuuksia tavalliselle tallaajalle usein avaudu. Erityisen iloinen olen tyttäremme ja hänen kavereidensa onnistumisesta ensikeikallaan. Perjantaisessa juhlagaalassa he esittivät Beatlesien Yesterday ja Lisa Nilssonin Var finns du nu? -kappaleet suorastaan upeasti. Toivottavasti ilta poikii heille esiintymismahdollisuuksia, ja sen myötä tuloja opiskelijan kukkaroon!
Eilen sain mahdollisuuden tutustua ahkeriin pienyrittäjiin. He tekevät työtä välillä vuorottakin, perinteisellä suomalaisella sisulla, mutta ovat tyytyväisiä saadessaan laatia omat aikataulunsa. Verottajan kyllä toivoisi mieluummin palkitsevan kuin rankaisevan näitä puurtajia, mutta Suomessa ahkeraa työntekijää rangaistaan ankaralla verotuksella. Siksiköhän on niin paljon hanskat naulaan -heittäneitä ja jopa työnkarttajia? Toimeentulo kun turvataan tarvittaessa verorahoin, ja hyvä niin, mutta kriittisesti voisi tarkastella, kenelle. - Nostan hattua näille Suomen yrittäjäsisupusseille! Välttäköön laman kylmä koura hipaisemastakaan heitä! Ja vältetään uhkaava lama pitämällä rattaat pyörimässä elämällä normaalia elämäämme!
Inhoan mitä suurimmassa määrin vaateostoksilla käymistä, koska olen helppojen ja nopeiden ostosten tekijä. Yleensä vaatteet kävelevät vastaani, eikä toisinpäin. - Tämän viikon lopulla on juhla-asun tarve, ja olen odottanut koko loppukesän ja alkusyksyn, että sopiva vaatekerta vain ilmestyisi eteeni. :D Mutta eipä vain ole vastaan tullut. Siis ei auttanut muu kuin mennä kauppoihin kiertelemään.
Onneksi sitten tavaratalosta löytyi sopivat ja toivottavasti pitkäikäiset. Iltalaukku oli uusimisen tarpeessa, sillä edellinen alkoi jo rapistua yli 25 vuoden käytön jälkeen. Mutta aivan erityisesti ihastuin tuohon silkistä ja kullanvärisestä metallilangasta kudottuun huiviin, joka oli täydellinen löytö. Hintakaan ei noista ostoksista ollut päätä huimaava, sillä satuin menemään kauppoihin sopivasti Pyöreiden päivien aikaan, ja sain kaikki halvalla.
Onneksi on vapaapäiviä! - Huomaan olevani niin tunnollinen työssäkävijä, etten osaa pienen flunssanpoikasen iskiessä jäädä pois töistä. Nyt kuitenkin saan rauhassa parannella itseäni parin päivän ajan, ja huomaan sen olevan todella tarpeeseen.
Kaatosade on tänään vuorotellut auringonpaisteen kanssa koko päivän ajan, joten ulosmeno ei ole houkutellut. Petinpohja onkin kutsunut päivän aikana jo muutaman kerran, ja päiväunet ovat maistuneet. Nyt on siis levon aika. Toivottavasti maanantaiaamuna olen taas työkunnossa.
Tässä Teille jokaiselle uunituore kanelipuusti kiitokseksi vierailustanne! Kävijälaskuri osoittaa käyntien määrän lisääntyneen tuhannella kahdessa viikossa. :)
Tänään olin päivystämässä lippaan kanssa kahden tunnin ajan kauppakeskuksen edustalla. Sain tuossa ajassa lähes kaksi lipasta täyteen, joten hyvän asian puolesta oli ilo tehdä työtä. - Lupauduin kerääjäksi tänäkin vuonna, mutta valitettavasti aikatauluni on kuitenkin sen verran tiukka, että en ehdi enää muina päivinä olemaan mukana.
Lahjoittaminen onnistuu mm. netissä tai puhelimitse, mutta kyllähän taskunpohjalta löytyneillä pikkukolikoillakin potti karttuu. Oma tapani on kerätä vuoden aikana kaikki viisisenttiset muovipussiin ja kiikuttaa ne Nälkäpäiväkeräykseen.
"Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho, kun tuuli käy hänen ylitseen ei häntä enää ole."
Voimia ja jaksamista Kauhajoen uhrien omaisille ja heidän läheisilleen, sekä kaikille heille, joilla Jokelan tragedian aiheuttamat syvät haavat aukesivat!
ARVAUSKILPAILU on päättynyt! Kiitokset kaikille osallistujille! - Oli hauskaa lukea hyviä arvauksianne!
edit. 26.9. Palkinnot postitan ensi viikon alussa. Kärsivällisyyttä siis voittajille!
Arvonnassa (kaikkien osallistujien kesken) voittaja on VELI PONTEVA (nuorempi). - Ilmoittauduthan sähköpostiini! :)
Oikea vastaus on: viinipullot viinikellarissa.
Maarittiesi oikean vastauksen ensimmäisenä, joten palkinto lähtee hänelle. (Laittaisitko yhteystietosi käyttäjäkuvan alta löytyvään sähköpostiosoitteeseeni, kiitos! :) )
Huomenissa arvon kaikkien osallistujien kesken palkinnon. - Täytynee sitten tehdä vakoilureissu voittajan blogiin, että saisi vinkkiä palkintopaketin sisältöön. ;) Tässä jatkoksi vielä lisäkuvia viinikellarista, jossa pääsin vierailemaan kesäisellä Sardinian matkallani.
Pidän itse kaikenlaisista haasteellisista arvaustehtävistä, ja siksipä laitan nyt tähän tällaisen arvauskuvan, sillä blogissani täyttyy piakkoin 25 000 kävijän raja.
- Mitä kuvassa on? (Toivottavasti ei ole liian helppo!) Kun 25 000 luku täyttyy, arvon yhden palkinnon tähän postaukseen kommentoineiden kesken, ja lisäksi ensimmäinen oikein vastannut saa palkinnon.
Posti toi eilen kirjekuoren, jonka ehdin avaamaan vasta tänä aamuna. Voitin Mimikonblogiarvonnassa suloisten arpojien ansiosta :) aivan uskomattoman ihanan palkinnon!
Paketissa oli kaksi virkattua mattoa, kaulaliinoja, pikkukassi, pikkukirjoja, saunasieniä, sakset, pikkunappeja, villalankaa ja käsityötekele, talous- ja wc-paperirullia, kaksi kynttilää ja pikkutaulu. Suurkiitos, Mimiko!!!
Tällainen aurinkokello sopi hyvin Sardiniaan, jossa aurinko paistaa läpi vuoden. Kuinkahan usein (harvoin?) täällä Suomessa voisi ajan tarkistaa aurinkokellosta?
Auringonlaskut ovat kaihoisia hetkiä, samoin syksyn alkaminen. - Olen kesäihminen ja kaipaan aurinkoa ja lämpöä. Viikon voimatankkaus ei taida nyt kantaa kevääseen. Hankin kyllä jo nyt jostakin kirkasvalolampun syksyn ja talven pimeyden varalle, vai riittäisiköhän herätysvalo aamuisin. (Siihen täytynee kysyä lupa vieressänukkuvalta, sillä hän ei välttämättä halua herätä niin aikaisin kuin minä.).
Joissakin asioissa on hyvä, ettei näkisi kovin hyvin, kun taas jotkut asiat kannattaisi nähdä tarkastikin. Kylläpäs maailma olikin toisennäköinen, kun laitoin päähäni nämä uudet rillit. - Totuttelua tämä kirkastunut olotila vaatii. Oma naamakin näyttää siltä, että sille pitää tehdä jotain. :D
Eilen katsoimme autoni konepellin alle, josko moottorin tuloilmansuodattimen alta löytyisi taas hiiren jyvävarasto. Olihan siellä jo hyvä alku. :) - Olisikohan mitään keinoa tukkia hiiren kulkuaukko? Verkko voisi kai olla yksi keino, mutta hiirulainen osannee rikkoa sen. Liikkuva ruokakomero on käytettävissä pihallamme yleensä vain öisin, ja mieleeni onkin tullut, että matkustaakohan hiirulainen joskus löytämässään kopperossa.
Ensi talveksi en aseta kuivakukka-vilja-asetelmia pihalle nakerrettavaksi. Nyt ulko-ovessa olevan mäkimeiramikranssin kukkia ei auton sisällä kuitenkaan ollut, joten ne ovat jossakin muualla. Kenelleköhän nekin kelpaavat, kun kranssi näyttää ohenevan päivä päivältä, ja joku selvästi katkoo kukkavarsia?
Töistä tullessani vastaantulevat autoilijat ajoivat kummallisen hiljaa. Olipa kyllä helppo arvata, miksi. Poliisien tutkat ja ratsiat ovat näköjään ainoat keinot saattaa liikennenopeudet rajoitusten tasolle.
Työmatkani yleisnopeus on yleensä yli 60 km/t, vaikka rajoitusmerkeillä tiheästi osoitetaan 30 tai 40 km/t. Liikennemerkit osoittavat suurimman sallitun nopeuden, mutta yleisesti ottaen kai autoilijat pitävät sitä alimpana sallittuna. Siksi poliisien sakotusjono olikin pitkä, ja kuljettajat joutuvat maksamaan kiltisti lisäveroa valtiolle. - Jokunen kaasujalka keventynee tällä tavoin, ainakin vähäksi aikaa?
Alhainen nopeusrajoitus on ko.tiellä aiheellinen, sillä tie on hyvin mutkainen ja lisäksi koulujen läheisyydessä. Liikennevaloja reitillä ei ole, joten siinä saattaa olla yksi syy, miksi juuri kaaharit suosivat reittiä. Eilen töihin mennessäni, samalla mutkatiellä, poliisit pysäyttivät puhaltamaan. Sakotuspaikalla näytti olevan muutama ratsiassa kärynnyt.
Minulla on tapana kiittää poliiseja valvonnasta, sillä tarpeellista työtä he tekevät. Hyvä, että valvontaan riittää väkeä vaikka harvakseltaankin! Liikennekuri tuntuu Suomessa pelottavasti löystyneen. - Asenteenmuutosta ratin taakse tarvitaan, ja pikaisesti!
Sataako vai paistaa? Säänhaltija ei nyt osaa päättää, joten tarjoaa kumpaakin. Ilolla ottaisin vastaan vielä hellesäätäkin, jos sellaista tarjoaisi.
Uusien, kesän alussa ostamieni kesävaatteiden käyttö on jäänyt vähäiseksi. Kuvittelin niitä tarvitsevani, kun kaksi edellistä kesää ollut hellekesiä. Mutta eipä ole vuodet veljeksiä, ja palasimme takaisin normaaliin kesään, joka on viileä, sateinen ja vähäluminen. Ensi kesää on siis odottamassa lähes käyttämättömiä vaatteita, jotka toivottavasti mahtuvat päälle vielä silloin. :)
Nyt on sitten aika hankkia jo syysvaatteet. Tänä vuonna vaatekertani tarvitseekin aika lailla uudistusta. Panin merkille kotiin saapuneista postimyyntiluetteloista, että nyt minulla on lopultakin toivoa saada itselleni mieluisia klassisia vaatteita ja kenkiä. Muutaman talven olen sinnitellyt mm.ilman talvisaappaita, kun en ole löytänyt oikeita, ajattomia malleja kaupoista. Kaikki muodin oikut jätän suosiolla kauppojen hyllyille.
Kirpputorit ovat usein pelastaneet pulasta, kun on täytynyt nopeasti löytää päällepantavaa. Musta, pitkä juhlamekkonikin, jonka hankin kirppikseltä viime kesänä viidellä eurolla, on palvellut vuoden verran kaikissa juhlissa, kun olen vaihdellut siihen jakkua tai erilaisia huiveja. - Lokakuussa oleviin juhliin on kuitenkin yritettävä etsiä uusi puku. Kunpa vain heti tietäisin, mistä sen löytäisin, sillä en rakasta kaupoissa kiertelyä.
En nähnyt harhoja eilenillalla. Tämä Lucia -pukuinen kolmikko ilahdutti laulullaan meitä vohvelikojumme edessä. - Kiitos ihanasta kolmiäänisestä laulusta!
Tuusulan Taiteiden yön tarjoamista elämyksellisestä annista sain muuten vain ripauksia terveisinä kojullamme vierailleilta. Puuskainen tuuli piti huolen siitä, että illan aikana ei ollut tekemisen puutetta, sillä kevytrakenteinen telttakatoksemme ei olisi pysynyt pystyssä, ellei vuorollaan kaksi olisi ollut pitämässä nurkkakepeistä kiinni. Vohvelinpaistaminen ja nurkkapaaluna seisominen olivat siis eilisillan tärkeimmät roolini.
P.S. Nyt näyttää vuodatus.net taas toimivan. Moneen päivään (iltaisin yritän) en ole saanut postauksia enkä kommenttejanikaan lähtemään, ja sivujen avautuminen on ollut todella h i d a s t a.
Kun on kiireinen aika, kuten minulla nyt, ehtii tietokoneellakin vain piipahtaa. Huomaan tekeväni kierroksen nettisivuilla suurin piirtein tietyn kaavan mukaan.
Ensimmäisenä kierrän sähköpostilaatikkoni, joita on yhteensä neljä. On kiva, jos joku on muistanut viestillä, ja olenkin omaksunut sähköpostit luontevaksi kommunikaatiovälineeksi myös henkilökohtaisessa viestinnässä ennen kaikkea nopeutensa ansiosta. En kaipaa tavallisia postitettuja kirjeitä, kuten kylläkin monet ystävistäni näyttävät kaipaavan. - Jokaisella sähköpostiosoitteellani on oma roolinsa, ja työsähköpostilaatikko avautuukin viimeisenä. Valitettavasti harrastuspostilaatikkoni on usein täynnä roskapostia, mutta onneksi se osoite onkin vain satunnaiskäyttöä varten.
Haluan pysyä kiinni uutismaailmassa, ja netissä uutiset ovat ajan tasalla. Suosikkini on Uusimmat uutiset. Sanomalehtien nettisivuista näyttää Oulussa ilmestyvä Kaleva yleensä ehtivän ensimmäisenä välittämään uusinta tietoa. Netti-Hesarin luen illalla juuri ennen nukkumaanmenoani. Aamulla siis Hesarin paperiversio on auttamatta "vanha", mutta selailen kuitenkin lehden pysähtyen lukemaan yleisön osaston, kuolinilmoitukset ja osan sarjakuvista (Harald Hirmuinen, Viivi ja Wagner sekä Kamut). Iltalehden ja Ilta-Sanomat voin lukea riittävän laajasti netissäkin, joten paperiversioita ei enää tarvitse ostaa. - Muuten, monet aikakauslehdetkin tarjoavat sivuillaan osan annistaan verkossa.
Yksi must -kohde on sitten Pönttökamera ja sen nettifoorumi. Eipä ole enää pitkä aika, kun saa iltapäivisin tarkastaa, ovatko tintit tulleet yöpymään pönttöihinsä. Keväällä ja kesällä saa jännittää pesimisien onnistumisia, sekä seurata tipujen perhe-elämää.
Vasta näiden edellämainitsemieni sivujen jälkeen on blogivierailujen aika. Vasta viime kesänähän löysin koko blogimaailman. Ehkä blogiselailussakin on joku "järjestys", mutta se kyllä vaihtelee mielialojen mukaan. Sivuja, joita päivitetään usein, tulee kuitenkin vilkaistua useammin kuin niitä, jotka "nukkuvat" pitkään.
Tällaista on siis nykyajan elämä. Tiedonkulku on nopeaa, ja yhteydenpitoverkostot maailmanlaajuisia. En ole vielä tutustunut Facebookiin, eikä aikani taitaisi siihen riittääkään, mutta Skypen olen todennut todella hyväksi. Matkapuhelinlaskutkin ovat pudonneet minimiin sen myötä. - Kaipa kaikki kehittyy edelleenkin, joten mielenkiinnolla odotan, mitä tulevaisuus tulee sisältämään. Vain muutama kymmenen vuotta sitten ei tällaista kehityksen vauhtia pystynyt edes kuvittelemaan.
Joskus on silti hyvä antaa ajan pysähtyä, sulkea itsensä infomaailman ulkopuolelle, ja pitää jonkin aikaa tietokonekin suljettuna. Sen jälkeen kylläkin sähköpostilaatikot pursuilevat saapuneista viesteistä. Mutta tauko tekee hyvää, ja ilman tietokonettakin pärjää - jonkin aikaa. (Vieroitusoireita voi toki esiintyä. :))
Lähistölle on avattu uusi itsepalvelukirppis. Toki se täytyi käydä katsastamassa. Etsiskelin sieltä lähinnä kankaita ja lankoja, mutta vähissä olivat. Löysin kuitenkin muutaman kerän lankaa ja kaksi isoa puuvillaista sänkypeittoa. Lisäksi löytyi ihana viskoosineulepusero itselleni. Kaulusresori oli neulottu liian kireäksi, ja siksi kai neule oli päätynyt myyntiin. Irrotin resorin pois, ja kaula-aukko on nyt juuri sopivan väljä. Kolmella eurolla ostettu, uusi käsintehty pusero pääsee heti käyttöön.
Kiitos Katiija! Olipas muhkea paketti! - Ihanaa, nyt minullakin on SIILI!
Nyt siis pikkuinen neulasiili on uudessa kodissaan, ja otettu innostuneesti vastaan. Tällaiselle rouva Hajamieloselle muistivihko ja -lappuset ovat myös enemmän kuin tarpeen. Pannulaput ovat löytäneet paikkansa keittiössä, ja namit ... no, nehän ovat aina tarpeen. :)
Kiitos, kiitos, Maija! Onnetar suosi minua Maijan blogiarvonnassa. Aivan uskomaton määrä (1,7 kg !) monipuolista korttimateriaalia löytyi tänään postissa tulleesta paketista. Sisällä oli paperimassalevyä, korttipohjia, käsintehtyä puuvillaista paperia, marmoroitua paperia ja monenlaista muuta ihanaa. Namipalaksi mukana oli Marianne -suklaapatukka. - Paketti oli oikeasta osoitteestaan huolimatta käynyt mutkan naapurikaupungissamme Keravalla, mutta onneksi löysi sitten kuitenkin perille.
Vaikka vielä on kesä, ajatukset lähtivät jo suunnittelemaan jouluisia juttuja. - No, eihän jouluunkaan ole enää kuin noin 150 päivää. ;)
Kun on lomaa ja aikatauluttomat päivät, voi lähteä ex tempore -reissuille. Tarvittiin vain yksi puhelinsoitto, ja tämä tyttö oli valmis lähtöön. Kotikuntamme museoihin oli tänään vapaa pääsy, joten oli aika tehdä museokierros. Sää kyllä oli, mitä oli - eli satoi. Mutta, sateenvarjothan on keksitty.
Kamera oli mukana, mutta koska museoissa on kuvaaminen useimmiten kielletty, kuvasaalis jäi pieneksi. - Jostain kumman syystä ihastelen aina erityisesti vanhoja käsitöitä. Työläiskotimuseossa niitä sai onneksi jopa kuvata.
Entisajan naisten ja miesten työvälineitä oli esillä runsain mitoin.
Taitavasti oli tehty myös lasten puulelut.
Kierroksemme jatkui Martta Wendelin -museoon, jossa käynti virittää aina muistikuvat lapsuuden ja nuoruuden kesistä, kun selasimme kotitalon vintillä vanhoja Kotiliesiä. - Museossa oli esillä myös Helena Tynell´in lasitöitä ja miehensä Paavo Tynell´in näyttäviä valaisimia.
Viime viikolla näin kaupassa muistojeni saippuan. Se kuului ehdottomasti lapsuuteni saunareissuihin, joten asiaa enempää miettimättä nappasin saippuan ostoskoriini. Minulle olikin sopivasti kutsu naisten saunailtaan, joten käyttöönkin se toki pääsi. - Näköjään nostalgia nostaa päätään ja päättää myös ostoksistani. :)
Eilen illalla saunottiin naisten kesken Onnelan rantasaunalla. Kyseessä oli ns. morsiussauna. Ensin morsiamelle jaettiin lukuisat vaaleanpunaiset morsiuslahjat ja herkuteltiin runsaan salaattipöydän äärellä. Saunassa morsian pestiin suolalla, ettei vanha suola janottaisi ja sen jälkeen puhdistettiin ja valkaistiin jauhoilla. Reikäleipä (tällä kertaa huovutettu sellainen) kainalossa ja miehensä paita päällään morsian meni löylytettäväksi. - Hyvä ja iloinen seura kruunasi onnistuneen saunaillan, ja seuraavalla tapaamisella elokuussa pääsemme tarkistamaan, kuinka hääparin yhteinen elo avioliitossa ja uudessa kodissa on päässyt alkuun.
Hyvää ja iloista viikonloppua kaikille tämän pikkukoirulimme hymykuvan kera! Tällainen hymykoira toivottaa meidät tervetulleeksi kotiin, olemme olleet poissa viisi minuuttia tai vaikka viikon. Ilmeisesti hymyily on opittu meiltä ihmisiltä, sillä koirien kieleen se ei taida kuulua. :)
Päivän namihetki - herkullisia hedelmiä ja mansikoita.
Vitamiineja näistä ei löydy, mutta vitimaamia sitäkin enemmän. Vitimaami on vanhimman tyttäremme antama nimi kaikille äitiä virkistäville herkuille. Kaksivuotiaana hän tarjoili minulle vitimaamia jos missä muodossa. Nyt etsin silloin tällöin vitimaamit kaupasta, ja vaahtokarkit ovat suurimpia kiusauksiani.
Suklaabanaanit maistuvat samalta kuin lapsuudessani kaupoissa myydyt Jim -patukat (Onkohan niitä enää? En ole tutkinut karkkihyllyjä nykyisin kovin tarkkaan.), ja saksalaisen lähikaupan hyllyltä suklaabanaaneita saa aika monta ja aika halvalla. Harmi, että ne eivät minulla säily pitkää aikaa. - Nuo kuvassa olevat värikkäät karkit ovat Italian tuliaisia, jotka ostin karkkitiskistä 2,50 euroa kilo (vrt. Suomen hintoihin!).
Yllättäviä :) ehdotuksia sain ammatinvalintatestistä, jonka joutessani äsken tein. Linkkivinkin sain Marian blogista. - Voisihan tässä ennen eläkepäiviä ajatella hankkivansa leivänlisää sivutöillä, esim. mallina, jos kerran sellaiseksikin kelpaisin. (Testi ei kyllä pyytänyt kokovartalokuvaa.) :D
Tuloksesi:
Sosiaalinen
41%
Tieteellinen
15%
Systemaattinen
18%
Yrittävä
49%
Taiteellinen
45%
Käytännöllinen
25%
Vastauksiesi perusteella olet yrittävä ja taiteellinen. Alle on listattu joukko ammatteja, joissa voit parhaiten hyödyntää näitä ominaisuuksia. Tarkemmat kuvaukset eri ammateista ja niihin kouluttautumisesta löydät ammattinetti.fi:stä.
Radiokuuluttaja TV-kuuluttaja Kolumnisti Muotisuunnittelija Malli Kuvataiteilija Näyttelijä
Pappi puikoissa -bloginpitäjä innoitti minuakin muistelemaan vitsejä. Unohdan yleensä hauskatkin vitsit, mutta yksi, karmeasta lopusta huolimatta tai juuri siksi, on kyllä jäänyt muistilokeroihini. Tässäpä tämä:
Seuramatkalaiset lähtivät ratsastamaan kameleilla.
Kameleiden omistaja antoi jokaiselle ohjeet matkan sujumiseksi. Yksi
suomalainen sai henkilökohtaiset ohjeet, sillä hänelle osui kameli, joka
totteli vain tiettyjä ohjeita. Niinpä kun sille kamelille sanoo ”Huh”, se lähtee liikkeelle. ”Huhhuh” -käskystä se juoksee, ja ”Amen” –sanasta kameli pysähtyy.
Suomalainen kiitti ja lähti muiden mukana matkaan. "Huh" ja kameli alkoi kävellä.
Ratsastaja halusi kamelin lisäävän vauhtia ja sanoi "Huhhuh" ja kameli alkoi juosta. Suomalainen huomasi eksyneensä
muusta porukasta, ja kaiken lisäksi edessäpäin häämötti rotko. Hän ei
muistanut, miten kamelin saisi pysähtymään, mutta muisteli, että jotenkin se
liittyi rukoilemiseen. Niinpä hän alkoi rukoilla ääneen Isä meidän –rukousta.Rukous loppui sopivasti juuri rotkon reunalla
"Amen" –sanaan, ja kameli
pysähtyi. - Hikeä otsaltaan pyyhkien ja helpotuksesta huokaisten suomalainen
sanoi "Huhhuh".
Tänään on tasan vuosi siitä, kun aloitin blogikirjoittamiseni. Matkanteko blogistaniassa on ollut todella mielenkiintoista. On ollut mukavaa "tavata" Teitä kanssakulkijoita, joista monista on tullut jo jokapäiväntuttuja. Yhteisöllisyyttä löytyy siis myös nettimaailmassa. - Kiitos, että olette olemassa! Tässä Teille jokaiselle kiitoskukkanen:
Aloitin oman nettisurffailuni kuvablogeista, ja sellaiseksi huomaan oman bloginikin muotoutuvan. Kameralla saan talletettua paljon enemmän kuin koskaan sanoilla; niinpä annan usein kuvien puhua.
Blogilleni oli lomamatkani aikana tullut säihkyviä kunnianosoituksia. - Kiitos Sarafionalle ja Krisulle ! Mielestäni lähes jokainen blogi ansaitsee kunniamaininnan, ovathan ne persoonallisia, kirjoittajiensa näköisiä luomuksia.
Posti oli tuonut myös ihanan palkinnon Tippaliisan 6666. kävijä -kilpailussa. Nyt on siis aika taas käväistä nukkekodin minimaailmassa, kun se on tahtonut jäädä pitkäksikin aikaa unohduksiin. Aivan ihastuttavia käsintehtyjä sisustustavaroita löytyi tuosta palkintokirjekuoresta. -Suuret kiitokset Sinulle, Tippaliisa!
JUHLAPÄIVÄN KUNNIAKSI JÄRJESTÄN ARVONNAN KAIKKIEN SYNTTÄRIVIERAIDENI KESKEN
Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen maanantaihin 14.7. kello 18.00 mennessä. (Palkintoa varten teen "vakoilukäynnin" voittajan blogiin, joten jätäthän blogisi osoitteen / tai yhteystietosi kommenttiisi.)
Sardinian teillä oli varoituskylttejä tielle loikkivista kauriista, lehmistä ja hevosista. Onneksi niitä ei automme eteen ilmestynyt!
Vuoristojen mutkaiset serpentiinitiet vaativat autonkuljettajalta pitkää pinnaa, vaikka vauhti ei päätä huimannutkaan, sillä italialaisten vallaton ajotyyli kannatti ottaa huomioon kaikkialla liikenteessä. Yleisistä liikennesäännöistä huolimatta jokaisella autoilijalla oli oma persoonallinen tapansa ajaa ja pysäköidä. Kaupungillakin autoja oli pysäköitynä siellä sun täällä, miten-päin-vaan, ja jopa suojateillä. Maaseudullakin eli samanlainen kulttuuri. Eräässä kylässä oli koko liikenneympyrä täynnä miten-sattuu-pysäköityjä autoja.
Sateinen sää pakotti siirtämään eilen yhdistyksemme puutarhajuhlan sisätiloihin. Tunnelmaan se ei kuitenkaan vaikuttanut.
Tällaiset verkostotapaamiset ovat tärkeitä, sillä useamman ihmisen mietteet ja ajatukset antavat laajemman perspektiivin asioille. Naisjoukossa puhetta yleensä piisaa, ja hyvässä ja rakentavassa hengessä keskustellen tavoitteisiin saadaan selkeyttä ja monipuolisuutta. - Eilisen illan aikana paransimme maailmaa paljon, ainakin paikallisesti ajatellen. Omat suunnitelmanikin saivat potkua ja vahvistusta. Erityisen paljon työtä näyttää nyt riittävän avoimen ja reilun ilmapiirin luomisessa paikallispolitiikkaan. Toivottavasti se ei jää vain unelmaksi. Tarvitaan lisää yhteistyötaitoisia ja asioihin paneutuvia ihmisiä.
Totuuden nimessä on kerrottava, että teimmehän me muutakin kuin keskustelimme. Nimittäin ruokapöydän herkut tekivät kauppansa. Tarjolla oli katkarapu- ja kasvistäytteisiä lettuja salaatin ja patongin kera, jälkiruokana jäätelöä suklaakastikkeessa
Tulin juuri kävelylenkiltä pikkukoirulimme kanssa. Maa oli märkää tämänpäiväisten runsaiden sateiden jälkeen. Ja mitkä tuoksut olivatkaan ilmassa! - Pihlajien, sireeneiden, ruusujen ja jopa vuohenputkien kukkien tuoksut saattoi aistia. Oli hyvä hengittää. Varsinkin metsässä teki mieli vain olla paikallaan; haistella, kuunnella, katsella - nauttia kesästä. Mutta koiralla oli kiire eteenpäin.
Koira haisteli, ikään kuin kaikki hajut olisivat korostuneet senkin kuonossa. Mieluisimmat haistelupaikat olivat luonnollisesti tienvierustat ja ojat, joissa kaveritkin olivat kulkeneet.
Linnut laulelivat puiden oksilla, ja osa lintuemoista syötteli lähistöllä pysytteleviä poikasiaan. Oli vaikeaa erottaa lintuja laulustaan, sillä ne selvästikin käyttävät erilaista "kieltä jutellessaan" poikastensa kanssa. Tosin räkättirastaan ja poikasten äänestä ei voinut erehtyä. :) Käki kukkui jossain kaukana tosi innokkaasti.
Aurinko yritti kurkistaa pilviverhon välistä, mutta se jäi vain yritykseksi. Ilma oli lämmin, tai sitten tunnelma lämmitti niin, etten tuntenut vilua, vaikka olinkin melko kesäisissä vaatteissa.
, kun tietokoneen käytön alkuaikoina laitoin Skype -keskusteluuni erään hymiön, joka tarkoittikin aivan muuta kuin luulin. Onni onnettomuudessa oli, että keskustelin ja hymiöin netissä vain oman tyttäreni kanssa, joka ystävällisesti ohjasi katsomaan kuvia huomattavasti tarkemmin kuin olin huonolla näkökyvylläni tehnyt. Aina silloin tällöin tosin joku muistaa muistuttaa kömmähdyksestäni. 
On muuten hauskaa "aivojentyhjennyspuuhaa" ja stressinpurkua rankkojen työpäivien jälkeen!
Pietaryrtti
Ylväs laama
Lampaat
Naudat
Muuli
Poro päiväunillaan.
Siat
Villisikaporsaat aloittamassa nassikkapainiaan.
Riikinkukko ei suostunut avaamaan komeaa pyrstöään, vaikka kuinka yritimme lintua kehua.
Vuohi
Ylämaan karja
Näyteikkunan takaa, sivulta,
- ja mihin hintaan!
