Luonto on hiljentynyt talveen. Lumipeitekin vaimentaa ääniä. Niinpä metsä on nyt lähes äänetön, sillä linnutkin käyttävät talvella valoisaan aikaan energiansa pääasiassa ruoanhankintaan. Ruokintapaikoilla saattaa olla useita kymmeniä pikkulintuja, mutta ääni ei paljasta niitä. - Hiljaisuus on käsinkosketeltavaa, elleivät ihmisten tai koneiden aiheuttama meteli tätä rauhaa häiritse.

Hiljaisuutta täytyy etsiä, jos sen haluaa löytää. Toivottavasti siitä ei kuitenkaan tarvitse ruveta maksamaan!
Hiljaiset paikat alkavat olla harvinaisuuksia ruuhka-Suomessa, mutta melkein-hiljaisia paikkoja löytyy sentään. - "Oma metsäni" on se paikka, jossa yritän ehtiä käymään koiran kanssa lenkillä joka päivä, edes pistäytymässä.

Hiljaisuudessa on voimaa, ja se hoitaa. Jos ei ole mitään paikkaa, jossa olisi hiljaista, voi yrittää etsiä hiljaisuutta siinä, missä kulloinkin on. Pitää vain malttaa istahtaa, ja vaikkapa sulkea silmänsä. Hiljaisuuden maailman voi löytää vaikka hälynkin keskeltä; joskin harjoittelua se vaatii.

Työpäiväni vietän melkolailla meluisassa :D ja kiireisessä ympäristössä, joten vastapainoksi kaipaan hiljaisuuden kokemuksia. Ja tämä joulunaika suorastaan kutsuu hiljentymään. - Kunhan vain malttaisin!