(vaivaiskoivun ruskaa Lapissa)

Ihanan lämpöisen kesän jälkeen on saapunut syksy. Pidän syksyssä erityisesti sen kuulaudesta ja luonnon värityksestä. Tihkusade ja kosteus ovat miellyttäviä, mutta syystuulen kanssa vaakatasossa vihmova sade saa minut käpertymään sisätiloihin jos suinkin mahdollista.

Olen jo etsinyt esiin villahuovat ja kynttilät. Sukkapuikot ja villalangat odottelevat vielä kopassaan, sillä en ole edes kokeillut, onnistuisiko kutominen (neulominen) jo. Käden kuntouttaminen on kuitenkin hyvällä mallilla, joten uskoisin, että uskallan testata ja yrittää ainakin.

Pihan linnut käyvät koputtelemassa ikkunalaudoilla, josko antaisimme jo niille ruokaa. Ehkä nyt voisi ihan pikkuisen tarjota, ja totuttaa ne ruokailemaan pihassamme, mutta kyllä ne löytävät vielä pitkän aikaa (lumentuloon asti) riittävästi syötävää luonnosta.

Siilejä ei ole näkynyt muutamaan päivään; ovat tainneet etsiytyä talvipesiinsä. Muutama oksakasa on tältä kesältä jäänyt pihalle, kun laiska emäntä ei ole helteen takia viitsinyt tehdä pihatöitä. Nyt taitaakin olla viisainta antaa kasojen olla vaan paikallaan, sillä muuten saattaisin hajottaa jonkun kodin samalla.

Sienten kutsu kaikuu metsästä, ja varmaankin joka päivä tulee haettua sieltä jonkunlainen saalis. Juuri nyt on tattien ja haperoiden aika, rouskuja en ole vielä nähnyt. - Metsän ruoka-aitta tarjoaa pian myös puolukoita, joskaan minulle ei ole tiedossa täällä kuin muutama pieni puolukkamätäs, ja niihinkin yleensä joku muu ehtii ennen minua. Saa nähdä, ehdinkö tänä vuonna ensimmäisenä!

Syksyn tunnelmasta ja sadosta on aika nauttia nyt.