Väistämättä ilmat alkavat kylmentyä, ja ihana kesä on ohi.

Mietin, miten tänä syksynä selättäisin etukäteen sen inhontunteen, joka aiheutuu sielussani talven kylmyydestä ja lumimäärän lisääntymisestä.  Vaikka ihmisen pitäisikin elää tässä hetkessä, päätin kuitenkin ajatella pitemmälle. Kehittelen iloisia toiveikkaita ajatuksia, tyyliin: Päivät alkavat pidentyä jo 90 päivän kuluttua. Seuraavaan kevääseen on aikaa enää 5-6 kuukautta. :D  -  Jouluunkaan ei ole aikaa kuin kolme kuukautta; äkkiäkös me siis joulussa ollaan. Ja jokainen päivä tuo kevään aina yhtä päivää lähemmäksi .

Asennettani talveen en ole, huolimatta monivuotisesta yrittämisestäni, onnistunut muuttamaan. Näköjään mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaipaan lämpöä ja aurinkoa. Ymmärrän erittäin hyvin ihmisiä, jotka muuttolintujen lailla lentävät etelän lämpöön talven ajaksi. Niin haluaisin minäkin tehdä. - Toinen vaihtoehto olisi nukkua talviunia, kuten karhu. Sekin vaihtoehto on osittain poissuljettu, mutta olenkin päättänyt nukkua "pätkäunia" - eli vetäydyn aina kun mahdollista villahuovan sisälle teekupin ja hyvien kirjojen ääreen, mahdollisesti lankakerien keskelle. Olen keräillyt kaappiin ihania teelaatuja ja hunajaa, lukemattomia kirjoja on hyllyssä riittävästi, kuten myös kauniinsävyisiä kasvivärjättyjä villalankoja. Pakastin pullottaa marjoja ja sieniä, ja yrtit on kuivattu. Kesäistä ruokaakin siis riittää.

Nytpä pitää vielä etsiä villavaatteet kesäsäilöistä ja tuulettaa ne. Säätiedotukset ennustelevat räntäkelejä tulevalle viikolle, joten taidan siis päästä jo pikkuisen harjoittelemaan "horrostelua".