Tietenkin silloin, kun pitäisi olla kiikarit ja kamera mukana, ne sitä eivät ole. Olen opetellut ottamaan kuvia kännykälläni, mutta sen zoom ei riitä kovinkaan pitkälle.

Tiistaina olimme lasten kanssa kävelyllä havainnoimassa kevättä. Tarkkailimme talvesta herääviä kasveja ja seurailimme lintujen lentoliikennettä. Peipot laulelivat ja tikat koputtelivat puunrunkoja, fasaanit olivat "hippasilla", leskenlehtiaurinkoja oli ilmestynyt ojanpenkereisiin ja puisen sekä pensaiden silmut jo pullistelivat. Yksi mehiläinenkin oli herännyt.

Ja sitten...
Korkealla ison koivun latvassa istuskeli iso-iso musta lintu. Se oli ihan outo minulle. Koko oli valtava ja pitkä pyrstö erikoisen muotoinen. Pyrstö oli ensin pystyssä, ja silloin luulimme siellä istuskelevan kaksi lintua. Mutta yksihän siellä vain oli. Meillä ei ollut mukana kiikareita, enempää kuin kameroitakaan, joten oli pakko yrittää tallentaa ihmelintu kännykkäkameralla kuvaten. Tulos oli onneton. :(
(Kuvasta ei todellakaan saa kunnolla selvää, mutta kaukonäkösilmilleni tallentunut kuva piirtyy onneksi mieleen selvänä yhä.)

Päättelin sen olevan metso, ja lintuja hyvin tunteva tuttavapiirinikin arveli kuvassa olevan ehkä juuri sen. Teertäkin ehdotettiin, mutta teereksi lintu oli kyllä liian iso.

Lopulta päästiin sitten jäljille. Korpimetso (eli metson ja teeren risteymä).

Googlaamalla löytyi kuva samanlaisesta linnusta koivun latvassa; ja siinä se oli.

Huomenna lähdemme lasten kanssa eväsretkelle samoihin maisemiin, ja arvaatte, että meillä on varuilta kaikkein parhaimmat kiikarit ja kamerat mukanamme. Toivon mukaan näemme edes vilauksen tuosta linnusta taas. (Tai sitten meille käy samalla tavalla kuin sateenvarjon kanssa, että kun se on mukana, ei sada. Ja kun sitä tarvittaisiin, se ei olekaan mukana.).