Pakostakin nyt uuden elämänvaiheen alettua tulee palautettua mieleen menneisyyttä. Jo keväästä asti olen kulkenut muistojen polkua setvimällä työpapereitani ja -tavaroitani. Monet ovat joutaneet silppuriin, mutta kirppiksellekin on riittänyt myytävää.

Vuosien varrella työssä on ehtinyt kokea kaikenlaista. Muutoksen, joka on esim. ammattiroolissani ja yleensäkin varhaiskasvatuksessa tapahtunut, olen ottanut ilolla vastaan. Uusi esiopetussuunnitelma on juuri sitä mihin olen kaiken aikaa omassa työssäni pyrkinyt, ja jo vuosikaudet siihen suuntaan työtäni toteuttanut.

Huolimatta siitä, että itse olen ope, olen kyllä joka päivä saanut kokea olevani mitä suurimmassa määrin itsekin oppilas. Rinnallani arjessa on kulkenut lahjakkaita opettajia, joista suurin osa on ollut kuusivuotiaita. :) Heitä on kannattanut kuunnella tarkalla korvalla ja sydämellä. Heidän kauttaan olen saanut rikkaita ja upeita elämyksiä ja arvokasta sisältöä työpäiviini. Todellakin aidosti tuntien olen voinut sanoa jokaiselle lapselle päivittäin "Kiitos tästä päivästä!"

Lasten kanssa eletään totaalisesti 'tässä ja nyt' -hetkiä, ja ne kannattaa huomata. Niistä hetkistä olen ammentanut voimia jaksaakseni muuten niin hektiseksi muuttuneen työelämän.
Olen pyrkinyt kulkemaan avoimin silmin ja olemaan vastaanottavainen uusille asioille. Tosin pureskematta en tokikaan kaikkea ole aina niellyt.

Sain työpaikaltani mm. nämä ihanat kukkaset läksiäistilaisuudessa.

- Lämmin kiitos kaikille työkavereilleni (pienille ja isoille) sekä muille rinnallakulkijoille näistä työvuosien yhteisistä kokemuksista ! <3