Eilen keittiössä oli touhua ja tohinaa. Onneksi olen näin pieni, että aina minulle löytyy joku sopukka, etten ole kenenkään tiellä.

Joulupöytään on tulossa koko perheen lempiherkkua, suolalohta. Sitä pitää aina olla paljon, koska sen menekki on melkoinen, vaikka pöydässä on tarjolla paljon paljon muutakin ruokaa.

Katselin silmä tarkkana, kun kalat maustettiin suolalla, valkopippurilla, tillillä ja ihmeellistä kyllä, myös sokerilla. Jos olisi ollut kuivattuja pihlajanmarjoja, niitäkin olisi kuulemma kalojen päälle ripoteltu. Kala on ensin kylmiössä päivän ja sitten se menee pakastimeen odottamaan joulua. Minäkin saan varmaan maistaa sitä silloin. Nyt tuoreena eivät tontutkaan saa syödä raakaa kalaa, ettei tule massuongelmia.

 

Linnuille laitettiin pihalle taas omenakuutioita, joihin sekoitettiin pellavansiemenrouhetta ja pähkinämurskaa. Se on mustarastaiden herkkua.

Ainakin kymmenen mustarastasta käy päivittäin syömässä. Ja muitakin lintuja on ainakin sata, mutta eihän niitä millään pysty tarkasti laskemaan.

 

Minusta on mukava katsella keittiön ikkunassa pihan tapahtumia ja lintujen ruokailua.

Ikkunasta näkee myös paljon lentokoneita, jotka usein nousevat tai laskeutuvat tätä kautta. Helsinki-Vantaan lentokenttä on tuossa aika lähellä. - Pääsenköhän minä joskus lentokoneeseen? Tai itseasiassa olisi hauskaa, jos tontuillakin olisi siivet. Kun minä olen näin pieni ja kevyt, pysyisin varmaankin ilmassa ihan pikkusiivillä. Mutta, olisinko silloin tonttulintu vai tonttuenkeli?

 

Iloista päivää teille <3 

toivottaa Milli