No niin, nyt tuli taas tehtyä jotain, jota en itsekään ymmärrä.
En ole sinut tietokoneen kanssa vieläkään, vaikka olen tehnyt tuttavuutta jo kolme vuosikymmentä.
Niinpä nyt ihmettelen, miten kummassa olen deletoinut kolme viimeistä postaustani. Olen siis varmaan painanut jotain näppäintä vahingossa; ja takaisin en tekstejäni saa. :(

Tämä deletointini ei itse asiassa ole ollenkaan uutta, sillä jo kauan sitten olen nimittänyt itseni deletointimestariksi. Muutama vuosi sitten mm. deletoin uudesta kännykästäni puhelinnumerolistan; ja ei sekään mitään, mutta kun tyttäreni latasi sen uudestaan, minä onneton tein saman mokan uudelleen.

Viime joulun jälkeen aloin siirtää joulukuvia kännykästä tietsikalle - ja kas kummaa, kännykän muistissa, eikä muuallakaan ollut kuvan kuvaa. Kuvat eivät olleet tallentuneet edes pilvipalveluun. Kuvien katoaminen suretti mahdottomasti, sillä niiden joukossa olisivat olleet viimeiset kuvani isästämme.

Mitähän kaikkea vielä kerkiänkään tässä elämäni aikana deletoimaan?

---------

Edit. klo 20

JIPPII!

Ihana, että on KUBLO!!! <3 Sen sivuilta löysin nämä kaksi edellistä  postaustani:

Kesäsalaatti n:o 1

Kevyistä kesäruoista ei minusta mikään voita tuoreista marjoista koottua salaattia. Tämä on lisäksi kausiruokaa, jos mikä, ja näissä päivittäiset vitamiinit ja kivennäiset taattu.

Marjat ovat kypsyneet tänä kesänä vauhdilla, joten nyt piti pitää kiirettä, jott´eivät linnut ehdi marjapuskiin ennen minua. Ylimmiltä oksilta oli jo ehdittykin käydä napostelemassa, ja osa mansikoista oli nokittuja. Kaikkein makeimmat marjat pihallamme ovat ahomansikat, ja ne kyllä popsin suoraan suuhuni. Ahomansikkaa kasvaa meillä kukkapenkkien reunuskasvina.

Marja-aroniapensaat ovat täynnä raakileita, joten marjoja tulee kyllä riittämään mustarastaiden lisäksi riittävästi minullekin. Muutamat aikanaan kypsyvät pihlajanmarjatertut yritän ehtiä saada omaan talteen ennen lintujen hyökkäystä; ainakin jos olen siihen aikaan kotona.

Kultaisen marjan eli hillan makuun pääsen parin viikon päästä Lapissa. Siellä lienee silloin vielä hyvinkin poimintakautta jäljellä. Siellä tosin hillojen kimpussa saattaa olla myös hillakarhuja; sekä oikeita että niitä 'pelottelukarhuja', joita kerrotaan olevan juuri sillä hillajänkällä, jossa on oma salainen hyvä hillapaikka.

- - - - - - - - -

 

Kesäisiä keittiömietteitä

 

Tällaisilla kesähelteillä ei jaksa syödä paljon. Grilliruoat eivät minua houkuttele ollenkaan, mutta uusia kotimaisia vihanneksia rakastan. Nyt niitä saa kaupasta onneksi jo suhteellisen edullisesti. Keitetyt vihannekset (erilaiset kaalit, punajuuret, porkkanat,…) voikastikkeen kera ovat suurta herkkuani. Uudet perunat  ja silli kananmunalla vahvistettuna riittävät nekin vallan mainiosti pääruoaksi. Kesäkurpitsasta saa myös mahtavan hyviä ruokia pannulla tai uunissa valmistettuna. Porkkanat, paprikat ja salaatitkaan eivät koskaan muulloin ole niin maukkaita kuin juuri nyt. Odottelen toki jo sienimetsänkin saalista vesi kielellä.

Välipaloina nyt maistuvat marjat joko tuoreena tai puuroina ja kiisseleinä. Itse olen suuri puurojen ystävä, ja ei taida löytyä sellaista puuroversiota, josta en pitäisi. Kunnon rehti ruisjauhopuuro tai ohrajauhopuuro kyllä vievät makutestissäni kirkkaan voiton, mutta niitä ei nykyisin tule keitettyä, sllä pitkän haudutusajan puuroa en ala pikkuannoksena keittelemään. Vispipuurot ovat helppoja, ja niillä saa paljon vaihtelua puuropäiviin, kun käyttää kausituotteita. Tänään keitin raparperi-mansikkapuuroa.

Seuraavana vuorossa lienee omenapuuro, sillä kesäomenapuumme on väärällään kypsiä pikkuomenoita, joista osa jo putoilee maahan.  Pihlajanmarjapuuroa saa vielä tovin odotella. Pihapensaamme sato on yleensä niin pieni, että siitä riittää marjoja vain pariin vispipuuroon, mutta kyllä sillä sentään makuun pääsee.

 

– – –

Tänä kesänä on aikomuksenani tehdä muutamia pikkuisia makumatkoja lapsuuteni mieliruokamaailmaan. Maitokaali, makaroonivelli, jättiläiskaalikääryle uunivuoassa, helmipuuro, punajuurivatkuli, ja mitä muita niitä nyt onkaan, ovat vain toteuttamistaan vailla. Lapsuudenkodissa, äidin luona, on niihin hiljainen tietokin lähellä, ja yhdessä on mukava muistella. <3 

Jokaisella on lapsuusajastaan omat makumuistonsa, ja olisikin mukava kuulla, millaisia ne teillä muilla ovat 🙂