Lapsena minullakin oli suurena aarteena kiiltokuvia; mitä kimaltelevampia, sitä rakkampia ja arvokkaampia. Kiiltokuvat olivat vaihtotavaraa, ja osa niistä liimattiin muistovihkoon.  Kouluikäisenä sisarukset, kaverit ja sukulaiset (muistaakseni myös opettajat) kirjoittivat muistovärssyjään ja elämänohjeitaan vihkojeni sivuille kiiltokuvien lomaan.

Minulla oli alkukesällä ilo nähdä oman vaarini muistovihko. Osa kiiltokuvista oli siirtynyt jälkipolvien vihkoihin, mutta muutama siellä oli vielä.

Tämän muistovihkon kuvat ja värssyt ovat 1920 -luvulta.
Silloin kirjoittamiseen on käytetty kosmoskynää ja mustekynää.

- - -

Omat kiiltokuvavihkoni ovat jossakin laatikossa autotallin hyllyllä. Käyn tässä pikkuhiljaa läpi kaikkien kaappien sisältöjä, hylly kerrallaan, mutta tavaroiden perkaamisessa en ole päässyt vielä autotalliin asti. Kunhan oikea laatikko tulee vastaan, laitan kyllä kuvaa myös omista kiiltokuvistani.