On ensimmäinen adventti, ja meilläkin sytytetään yksi kynttilä ja otetaan myös joulukyntteliköt esiin.
Kuuntelemme Hoosianna -hymniä varmaan montakin kertaa, sillä siitä tulee Jouluradiosta useita eri versioita jo keskiyöstä alkaen pitkin päivää.
 

Eilisiltana aloitimme joulumakujen maistelun. Vietimme "pikkujoulua", ja hyvällä omallatunnolla söimme  kaupasta ostettuja eineslaatikoita ja kinkkusiivuja. Eihän ne tokikaan vedä vertoja omatekemille ruo'ille, mutta saa kai sitä välillä olla laiskakin. Oikeana jouluna ei fuskata, vaan kaikki tehdään itse, jotta ruoat olisivat juuri "oikean makuisia". Perinteet velvoittavat. 

Riisipuuroa ja 'sekametelisoppaa' oli nyt jälkiruokana. Oikeana jouluna syödään sitten ohrauunipuuroa ja tontunkeittoa, eli kanelilla maustettua puolukka-omenasoppaa. Rusinainen joululimppu kuuluu ehdottomasti myös aterialle. Onneksi kaikkein parasta joululimppua saa ihan tuosta lähikahvilasta, eli Lyylin kahvilan leipomosta.

Ja pitihän sitä saada suu muutenkin makeaksi, joten avasimme ensimmäisen suklaakonvehtirasian ihan vain pikkuisen maistaaksemme. Niin, vain maistaaksemme - mutta miten kävikään, sen varmaat arvaatte.  Hih! Ensin yksi, sitten toinen, ja ... rasia oli tyhjä. Maisteltu siis on; kunnolla!

Nyt meidän tonttujen pitää sitten kasvattaa malttiamme, sillä varastossa on odottamassa joulua jo monen monta suklaarasiaa. Ne säilytetään (Kyllä!!!) jouluun, ja viedään tuomaan jouluiloa ystävillemme. Mutta kukaanhan ei kiellä ostamasta lisää itsellemme, jos mieliteko käy liian suureksi. Tähän aikaan kaupoissa on näitä herkkuhoukutuksia runsain mitoin, joten kiusaus voi välillä olla suurikin. Mutta onneksi niihin törmää vain kerran viikossa, sillä meille riittää hyvin yksi viikoittainen kauppareissu. Ennen joulua on siis enää kolme ostospäivää.

- Jokos te muut olette maistelleet joulun makuja, vai säästättekö ne jouluun?