Jouluinen tervehdys!

Olen Nelli-tonttu, ja olen Millin kanssa tässä kuvassa.

Milli on hyvin innokas kulkemaan mukanani. Isosiskon sylissä on kai riittävän turvallista tarkkailla maailmanmenoa. Mutta ... onneksi Milli on rohkaistunut myös kulkemaan jonkun verran jo ihan itsenäisestikin. Niin ne vauvat kasvavat.

Olemme jo kahtena viikonloppuna saaneet käydä myyjäisissä, joita ihmiset aina näin joulun alla tykkäävät järjestää. Viime viikonloppuna olimme Paijalan koululla. Hassuinta oli, että ihmiset haluaisivat ostaa meidät, vaikka yritämme myydä vain neuleita, muita käsitöitä ja sytykehiiriä. - Onneksi pääsemme päivän päätteeksi aina turvallisesti omaan kotiin.

 

Eilen oli vuorossa Vaunukankaan koulun myyjäiset.

Missähän kaikki ostajat olivat??? Mahtoiko myyjäisiä olla niin monessa paikassa, niin ettei yleisöä riittänyt minnekään tarpeeksi?

 

Tiinan sytykehiiret olivat suloisia, mutta olisikohan niiden pitänyt piipittää, meidän laulaa lurittaa tms., että meidät olisi huomattu. Tuntui, että ne harvatkin jotka kulkivat pöytämme ohitse, eivät huomanneet meitä. Seinänvieruspöydät vetivät vähän helpommin väkeä. Kaikkein eniten harmitti, että edes joulupukki ei huomioinut meitä lainkaan, vaikka teki karkinjakokierroksiansa salissa ainakin seitsemän kertaa. No, mahtoiko hän ollakaan oikea joulupukki, sillä lähtiessään hän ovelta huusi: "Tavataan vappuna! "

- Kaikenlaisia joulupukkeja sitä onkin!

Kahden viikon päästä olemme menossa Hyökkälän koululle yhteismyyjäisiin, ja sinne yritämme kehitellä jonkun tonttujen supermyyntistrategian, jotta nuo isot tontut pääsevät tavaroistaan eroon; rahan voimalla mieluiten. Rahaa nämä isot tontut tarvitsevat uusien villalankojen ostoon, ja myymättä jääneet neuleet lähtevät hyväntekeväisyyteen.

- - -

Ensi joulua ajatellen kuulisimme mielellämme, millaiset tarvikkeet menevät teillä muilla parhaiten kaupaksi joulun ajan myyjäisissä.

Niin ja kiva, kun avasit tämän kakkosluukun!

Kiittäen Nelli-tonttu