1289658005_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Päivät tuntuvat vilisevän vauhdilla, siitäkin huolimatta, että saan olla vapaalla työelämäni oravanpyörästä. Marraskuu tosin on kiivasta syyskokousten aikaa, joten siksi puuhaa riittää kyllä omiksi tarpeiksi.

Tälle viikolle osuu kolme syyskokousta ja mahdollisesti muitakin kokouksia. Välillä mietin, miksi ihmeessä en osaa sanoa "ei" edes joskus, kun kysytään hoitamaan yhteisiä asioita. Mutta jos minut katsotaan olevan luottamuksen arvoinen ja tehtävään oikea ihminen, niin uskon, että minun on silloin leiviskäni hoidettava.

Tänä iltana selviävät seurakuntavaalien tulokset, ja täällä jännitän, saanko uusia haasteita. Huomisiltaisessa kokouksessa valitaan yhdistyksemme puheenjohtaja, ja minulle ei ole ilmaantunut vastaehdokkaita, joten ensi vuodeksikin on tiedossa päävastuuta. Tuota pestiä hoidan nyt varsin innolla, sillä tiedän saavani olla mukana edesauttamassa monia asioita ihan valtakunnantasollakin.

Ihmisillä on monia harrastuksia, ja minulla se on politiikka ja yhdistysmaailma. Arkielämän ja tavallisen kansalaisen äänen kuuluminen on tärkeää kaikilla vaikuttamisen tasoilla. Jotta tuo ääni kuuluisi ylimmälle päättäjätasolle, tarvitaan välittäjiä. Tuollaisena äänitorvena tahdon minäkin osaltani toimia, ja siihen taitoa ja voimaa pyytää.

Lopuksi lainaan erästä vanhaa tarinaa, joka kertoo kolmesta muurarista samalla työmaalla.

Ensimmäiseltä kysyttiin: - Mitä sinä teet?

Hän vastasi. – Minä muuraan, olen muurari. Ladon tiiliä päällekkäin, ja asettelen laastia väliin. Se vaatii ammattitaitoa.



Toiselta kysyttiin. – Mitä sinä teet?

Hän vastasi: - Minä teen seinää, suoraa tiiliseinää.



Kolmannelta kysyttiin: - Mitä sinä teet?

Hän vastasi: - Minä rakennan katedraalia.



Nämä kaikki kolme tekivät täsmälleen samaa työtä.