1296849859_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kärpän jäljet

 

Täällä blogissani on nyt ollut hengähdystaukoilua; liekö kukaan kaipallutkaan? Lomailu tietokoneen äärestä olisi kyllä terveellistä, mutta tunnustan, että olen viihtynyt koneen äärellä tavallistakin tiiviimmin. "On taottava silloin, kun rauta on kuumaa." - Kirjoituksia on syntynyt viime päivinä paljonkin, sillä inspiraatio on iskenyt, mutta viimeaikaiset juttuni eivät kuitenkaan päädy tänne. :)

Viikko sitten oli Pihabongaus -viikonloppu. Osallistuin siihen lauantaina.  Koko aamupäivän isolepinkäinen piti huolen, etteivät pikkulinnut päässeet ruokailemaan rauhassa. - Menin pihalle puoli yhdeltätoista istuskelemaan tuulensuojaiselle terassillemme. Ihmettelin, mikseivät pikkulinnut tule esiin, vaikka yleensä ne ilmestyvät heti, kun menen ulos (tulevat katsomaan, mitä ruokaa tulee tarjolle). Osa kökötti jähmettyneenä puiden oksistoissa. Arvasin, että joku vaara vaanii ja jäin odottamaan. Puolen tunnin päästä räpisteli "peto" esiin männystä. Isolepinkäinen vaihtoi jahtauspaikkaansa monta kertaa, ja vasta kahden aikaan linnut uskalsivat tulla ruokailemaan. 

Normaalisti meidän pihassa on välillä jopa kolmesataa lintua yhtäaikaa, mutta silloin joukko oli huomattavasti pienempi koko loppupäivänkin. Lauantain klo 14-15 lajilista oli 17.

Joka aamu tarkistan ruokinnalta, ovatko kaksi peippoa ja yksi järripeippomme selvinneet kylmästä yöstä ja muista vaaroista. Tähän asti ovat onneksi selvinneet! Ja on niin IHANAA, kun lintujen kevätlaulukin selvästi alkaa virittyä! Talitintti laulaa jo tityytään ja kuusitiaiset olivat äänessä myös; viherpeippojenkin ryystämistä kuuluu.