No niin, nyt me tontut olemme jakaneet omat kalenteriluukkupäivämme, ja ensimmäinen vuoro osui minulle.

Talossa on valmisteltu joulua joka vuosi pikkuhiljaa, jottei lopussa tulisi mitään kiirettä. Nyt puuhat on aloitettu kukkasista.

Hyasintit ovat vielä viileässä ja pimeässä, jotta ne osaavat aukaista kukkasensa vasta joulun aikaan.

Mutta jotta tuoksua olis jo ennen joulua, kaupasta tuotiin kolme sipulia, jotka saavat kukkia heti kun haluavat.

 

Jouluruusu ilmestyi olohuoneen pöydälle jo nyt, ja huomasin, että sehän on täynnä nuppuja. Minusta se on tosi kaunis joulukukka. Pihalla se ei ole yhtenäkään kesänä menestynyt, kun sitä ei varmaan osata hoitaa oikein. Pihalle tuokin kukka saa keväällä muuttaa, niin - jos pysyy edes siihen asti hengissä. Jouluruusupa ei taidakaan olla helppo kasvatettava, vaikka täällä asuu muka viherpeukalokin.

Mitenkähän tuon viherpeukalon amarylliksen sipulit jaksavat? Täytyykin kurkistaa tiskipöydän alakaappiin. 

Yksi sipuli on kuivunut rutikuivaksi, ja isoimmassa näkyy jo jotakin vihreää. Mitäs noille nyt pitäisi tehdä? Istuttaa, vai odottaa vielä? - Google kertokoon! Mutta se on selvää, että jouluksi nuo eivät ehdi kukkaan, jos kukkivatkaan.

 

Metsästä on kannettu pikkukuusi takkahuoneen pöydälle. Siinä se söpösti kököttää vedessä, toivottavasti jouluun asti. Minusta se on juuri sopivankokoinen tonttukuusi.

Olen muuten kuullut, että me tontut saamme ihan oman joulutuvan tänä jouluna. Tuleekohan sinnekin joulukuusi? - Ninni sai  muutama vuosi sitten joululahjaksi aivan superihanan hellan, ja arvaan, että ainakin se tulee tupaamme, ja saamme keittää siinä oman joulupuuromme.

Iloa ja valoa päiväänne!

toivottaa - Nelli