Löysin kolmen vuoden takaisista kuvamuistoistani tämän kuvan. Tämä pahvitonttu on lasketellut kelkallaan jouluisin lapsuuskodissani niin kauan kuin muistan, ja on siellä seinällä aina ensimmäisenä joulukoristeena vieläkin. Meillä oli jouluisin seinällä aina myös muita paperisia joulutauluja; Ruotsista ostettuja. Niitä oli mukava katsella joulu joulun jälkeen. 

Joulu on aikaa, jolloin mieli väkisinkin palaa lapsuuden muistoihin. En ole huomannut muiden vuosittaisten juhlapäivien yhteydessä itsessäni sellaista kaihontunnetta kuin joulussa on. Meillä isossa lapsiperheessä oli aina jouluisin melkoista jännitystä ja  hulinaa ilmassa, mutta silti vanhempamme saivat asiat rullaamaan ja perinteet säilymään.

Kuusi tuotiin pirttiin aattoaamuna, mutta koristelu oli kuitenkin vasta saunan jälkeen. Aaton joulusauna oli jännittävämpi kuin milloinkaan muulloin, koska tonttuja oli kurkkimassa joka paikassa. Saunaan mennessä tutkittiin näkyykö niiden jälkiä, ja puettuamme pyhävaatteet saunomisen jälkeen joulu sai kunnolla alkaa. Kuusi koristeltiin yhdessä, ja muistaakseni meillä jokaisella oli ainakin yksi koriste, jonka halusimme ihan itse ripustaa kuusen oksille. Äiti sai taiottua maukkaat perinteiset jouluruoat pöytään. Joulupukki toi joululahjat illalla, ja joka kerran säkissä oli ainakin yksi lahja jokaiselle. Lahjoja ei ollut koskaan kovin paljoa, mutta jokainen paketti oli ehkä juuri siksi hyvin tärkeä ja arvostettu. Mieleen on jäänyt myös uusi makuelämys, ensimmäiset appelsiinit, jotka me saimme joulupukin säkistä. Appelsiinit olivat käärittyinä yksittäin silkkipaperiin.  

Joulupukin käynnin jälkeen rauhoituttiin, ja saimme valvoa myöhään kuusenkynttilöiden valossa. Yölläkin sai käydä syömässä. Äiti kävi iltalypsyllä, ja jätti valot navettaan jouluyöksi lehmien joulua juhlistamaan. Jouluaamuna vanhemmat heräsivät varhain, ja äiti kuunteli radiosta joulukirkon ennen kuin riensi aamulypsylle. Koko joulupäivä oli rauhoittumisen ja levon aikaa, ja silloin tuli meidän lastenkin olla siivosti koko päivän. 

Joulu oli juhlista jaloin, vaatimattominkin puittein. Ehkä lapsuusmuistoista johtuen arvostan joulussa edelleenkin enemmän tunnelmaa ja perheen yhdessäoloa, kuin sen materiaalista runsautta.