Osallistuin taannoin Pauligin järjestämään blogikilpailuun. Sitä silmälläpitäen kirjoittelin silloin jo valmiiksi muutaman blogikirjoituksenkin. En tullut valituksi, mutta voinhan jakaa muisteloitani - ja ajatuksia kahvista muutoinkin - täällä ikiomassa blogissani. :)

----------

Kahvihetki - arjen pieni juhlahetki

Lapsuuteni lämpöisiin kahvimuistoihin liittyvät isäni joka-aamuiset touhut. Ensimmäisenä tulen sytyttäminen hellaan, veden keittämisen äänet, papujen rapina käsikäyttöisessä kahvimyllyssä ja lopuksi nenään tunkeva, koko kodin täyttävä ihana kahvintuoksu. Tuoksusta tiesin, että on aika nousta ylös sängystä, vaikkemme me lapset saaneet kahvia juodakaan.

Kahvi oli siihen aikaan hyvin arvostettu ja vain aikuisille sallittu juoma, siksipä odottelinkin innolla sitä 15 v iän merkkipaalua, että sain itse aloittaa kahvinjuonnin. - Meille lapsille kahvia annettiin vain maistiaisiksi, sokeripalaan imeytettynä tai kahvissa uitetussa (leipä)juuston palasessa. Kotiseudullani juustokahvi oli arvostetuinta juhlakahvia.

Vanhempien ihmisten kahvinjuontitapoja muistan ihmetelleeni. Monet kaatoivat kahvia kupista aluslautaselle, ja hörppivät äänekkäästi lautaselta. Sokeripaloja kului paljon, pullaa kastettiin kahviin, ja muistaakseni joku mummo laittoi aina suolaakin kahviinsa. Yhteistä kaikille oli, että kahvihetki koettiin juhlahetkenä, rankimmankin arjen keskellä.

Viime aikoina olen alkanut entistä enemmän arvostaa kahvihetken kokonaisuutta. Herkullisin tunnelma kahvin kera syntyykin mielestäni juuri silloin, kun malttaa järjestää rauhallisen "seremonian", vaikka papujen jauhamisesta alkaen. Silloin kaikki aistit saavat osansa, ja kahvin keittämisestä tulee melkeinpä meditaatioon verrattavaa. - Aamukiireessä töihin lähtiessähän ei sellaiseen ole aikaa, mutta onneksi on viikonloppuja ja rauhallisia iltoja, jolloin voi järjestää kaikkien-aistien-kahvinautinnon, mieluiten hyvässä seurassa.