Ikkunan takaa kuului äsken haikeaa linnunlaulua. En osannut yhdistää sitä mihinkään tuntemaani kesälinnunääneen. Eikä mieleenikään tulleet talviset pihavierailijat. Mentyäni katsomaan ikkunasta, erotin salavan oksalta tutun talvilintumme. Samalla selvisi haikean äänen salaisuuskin - punatulkku, keskellä kesää. Salavan vieressä on talvinen ruokintapaikka, jossa myös punatulkut ovat käyneet säännöllisesti syömässä. (Kesäaikaan emme ruoki lintuja.) En muista nähneeni pihalla tulkkuja koskaan kesällä. Yleensä ne ilmestyvät silloin, kun alkaa pakastua kunnolla, eli lähempänä joulua.

Maailman kirjat taitavat olla siis monessakin asiassa sekaisin.