Tulin juuri kävelylenkiltä pikkukoirulimme kanssa. Maa oli märkää tämänpäiväisten runsaiden sateiden jälkeen. Ja mitkä tuoksut olivatkaan ilmassa! - Pihlajien, sireeneiden, ruusujen ja jopa vuohenputkien kukkien tuoksut saattoi aistia. Oli hyvä hengittää. Varsinkin metsässä teki mieli vain olla paikallaan; haistella, kuunnella, katsella - nauttia kesästä. Mutta koiralla oli kiire eteenpäin.

Koira haisteli, ikään kuin kaikki hajut olisivat korostuneet senkin kuonossa. Mieluisimmat haistelupaikat olivat luonnollisesti tienvierustat ja ojat, joissa kaveritkin olivat kulkeneet.

Linnut laulelivat puiden oksilla, ja osa lintuemoista syötteli lähistöllä pysytteleviä poikasiaan. Oli vaikeaa erottaa lintuja laulustaan, sillä ne selvästikin käyttävät erilaista "kieltä jutellessaan" poikastensa kanssa. Tosin räkättirastaan ja poikasten äänestä ei voinut erehtyä. :) Käki kukkui jossain kaukana tosi innokkaasti.

Aurinko yritti kurkistaa pilviverhon välistä, mutta se jäi vain yritykseksi. Ilma oli lämmin, tai sitten tunnelma lämmitti niin, etten tuntenut vilua, vaikka olinkin melko kesäisissä vaatteissa. 

IHANAA, IHANAA - on kesä!