2157018.jpg

Lukukauden päättyessä opettajat antavat taas arvionsa ja "arvostelut" koululaisille jakso- tai joulutodistuksen muodossa. Lapsesta lähtien ihmistä arvioidaan, vertaillaan ja arvostellaan. Toivottavasti pyrkimyksenä ei ole valaa kaikkia samaan muottiin, vaan sallitaan persoonallisuus, ja kunnioitetaan ja arvostetaan lasta / nuorta omana itsenään.

Silmääni osui Positiivareiden nettisivuilla todella puhutteleva kirjoitus 'Kirje opettajalle'. Nuo ajatukset voisivat olla ohjenuorana jokaisen koulun seinällä muistuttamassa elämän ja oppimisen tärkeimmistä tavoitteista. Jos tavoitteena on oppiminen, kyllä kiitos, rohkaisu ja kannustaminen ovat hedelmällisempiä keinoja kuin moite ja arvostelu. Lapsi katselee opettajan "punakynän" jälkeä aivan eri silmin, asian esittämistavasta riippuen.

Oppimisen ilon tulisi säilyä koko ihmisiän. Lannistumisia ja kompastumisia tulee elämässä jokaiselle jo muutenkin aivan tarpeeksi, joten toivottavasti koulutielle löytyy opettajiksi heitä, jotka jaksavat tukea ja innostaa oppimaan ja opettelemaan. Opettaja kulkee tärkeän matkan lapsen rinnalla.