Tämänvuotinen puurojuhla osui juhlalliseen itsenäisyyspäivään, joten kattauksen väritys oli luonnollisesti sinivalkoinen. 

Puurojuhlassa pääruokana on tietenkin puuro; meillä erityisesti ohrauunipuuro, mutta kyllä riisipuuroakin oli tarjolla. Piti vaan huolehtia, että runsaiden alkupalojen jälkeen vatsaan jää tilaa sille puurollekin.  Puuron seurana meillä on aina luumukeittoa ja tontun keittoa (puolukkaomenakeittoa kanelilla maustettuna). Manteliakaan ei kummastakaan puurosta unohdeta. 
Muistan erään kerran, kun innokas nuorimies popsi puuroa hurjan monta lautasellista saadakseen mantelin, Mantelin saajan palkitsin silloin suklaajoulupukilla, ja sen tavoitteleminen olikin "kovan työn" takana. Lopulta se työ kuitenkin palkittiin, ja poika oli iloinen - ja vatsansa oli täpötaynnä. :D

Pitkään uunissa hautunut ohrapuuro päihittää mielestäni riisipuuron mennen tullen. Lisäksi ohra on kotimaista. Jos ohrapuuroa jää jäljelle, siitä saa leivottua ihanaa rieskaa. 

En ole löytänyt tänä vuonna vielä joululimsaa, joten cokis sai korvata sen. Ruotsalainen joululimsa (Julmust) on meillä yksi tärkeä osa jouluisia juhla-aterioita. Jouluun mennessä sitä pitää kyllä jostain löytää. - Vielä kymmenisen vuotta sitten hankimme sitä Ruotsista, mutta onneksi nykyisin sitä löytyy Suomestakin.

Seuraavan kerran ohrauunipuuroa meillä on tarjolla ainakin jouluaattona, juuri ennen joulurauhan julistusta. Joistakin perinteistä on hyvä pitää tiukasti kiinni, ja tämä on yksi niistä. :)