teepurkki.jpg


Minulla on vahva haju- ja makumuisti. Muistan lapsuudesta, jo aika varhaisilta ajoilta, erilaisia tuoksuja ja makuja, jotka liittyvät tiettyihin ihmisiin tai paikkoihin. Mieleeni saan  oman vauva-aikani heinäpatjan tuoksun, lapsuuteni silkkipäällysteisen vihertävän täkkini ja oman tyynyni ominaistuoksun ja monta muuta. Mummilassa oli ihan oma piipputupakan sekainen hajumaailmansa, ja varmaan vieläkin saisin kiinni tuttuuden, jos jossain olisi samanlainen tuoksu kuin äitini kodin ulkoeteisessä, jossa roikkui seinällä hajuheinää. Kansakoulumme ominaistuoksu olisi myös joskus kiva löytää uudestaankin. Koulu on kylällä paikallaan suljettuna, mutta siellä luokkarakennuksessa en ole vuosikymmeniin käynyt.

Meillä kotona juotiin paljon teetä. Sitä lapsuuteni "oikean" teen makua olen aktiivisesti yrittänyt etsiä, mutta en täysin ole vielä löytänyt. Tee ostettiin Ruotsista, mutta en muista sen merkkiä. Kolmen sinetin teetä muistan joskus meillä myös olleen.

Mummilan mustikkamehu oli aivan omaa luokkaansa, samoin isän keittämät poron konttiluut, helmipuuro, äidin kirnuama voi, Iita-tätin poronverilätyt ja Helgan ohraleipä. Vesi nousee kielelle tässä muistellessa noita ihania makuja.

Pitääkin joskus kysellä omilta jo aikuisilta lapsiltamme, millaisia maku- ja hajumuistoja heille on lapsuudesta kertynyt.

 -   Onko teille muille jäänyt muistoja tuoksuista ja mauista lapsuuden ajoilta?