767827.jpg

Joskus kauan kauan sitten eräs vanhempi täti-ihminen möi tällaiset posliinikupit kirpputorilla. Onneksi juuri minä olin paikalla sillä hetkellä, kun hän kaivoi ne laatikostaan. Pitkään ne eivät olisi myyntipöydällä ehtineet ollakaan, sillä ympärillä oli monta, jotka kanssani seurasivat, mitä laatikoista tulee esiin. - Hinta oli 40 silloista rahaa, eli markkaa. En empinyt ostoksissani hetkeäkään, sillä huomasin tehneeni löydön.

Kolmentoista vuoden ajan joka kesä naistenviikolla joimme tyttöjen kesken "naistenkahvit" (kaakaota) hienosti näistä kupeista, ja söimme minileivoksia tai pullia. Se oli odotettu heinäkuinen perinne.

Siitä on melkeinpä kymmenen vuotta, kun kummityttöni tuli viimeisen kerran viikoksi pariksi meille kesää viettämään. Hän, kuten omat tyttäremmekin, ovat kasvaneet jo tuon pikkukuppiajan ohi, mutta uskon, että nuo kupit jatkavat samaa perinnettä joskus tulevaisuudessa.

Minun tehtäväni on säilyttää kuppeja arvoisellaan tavalla vitriinissä ja pyyhkiä niistä pölyt, heinäkuussa.