Tämä päivä oli täynnä tähtihetkiä.
Levollinen aamun aloitus sopii minulle ja rytmiini. Nyt on aikaa virittäytyä rauhassa tulevaan päivään omassa tahdissa. Olen aina inhonnut kiirettä, ja todella iloitsen tästä mahdollisuudesta kiireettömyyteen.
Puoliltapäivin meillä kävi nuohooja, joka teki työnsä tunnollisesti ja kunnollisesti. Olikin jo korkea aika 25 vuoden jälkeen saada tämän talon hormit puhtaaksi. Tähän mennessä nuohouksen yhteydessä ei koskaan ole hormeja imuroitu, ja sen huomasi siitä tuhkan, lentotuhkan ja noen määrästä, joka meni imurin uumeniin. - Loistava juttu, että nyt saa ihan itse valita, kenet ottaa nuohousta suorittamaan! Valkoinen pikkukoirulimmekin oli hyvin innostunut nuuhkimaan tätä kivaa nuohoojaa, ja siksi sen kuonokarvat saivatkin väritystä ja nokeentuivat somasti.
Iltapäivällä minulla oli suuri ilo tavata pitkästä aikaa sydänystäväni, joka kaikista vakavista sairauksistaan huolimatta jaksaa iloita ja kiittää jokaisesta päivästä ja hetkestä. Hänet tavatessaan ei todellakaan tule mieleenkään valittaa pikkuasioista, eikä juuri suuristakaan. <3 - Eräs hänen ystävistään oli juuri tänään aamulla puhelimessa kutsunut häntä 'enkeliksi'; ja totta - sellainen ihana arjen enkeli hän todella onkin. Uskon, että nämä meidän yhteiset rupatteluhetkemme antavat paljon voimaa, meille kummallekin.
Iltani on kulunut sukankutimen seurassa. Nyt käsitöillekin on aikaa ja intoa, ja samalla saa antaa ajatusten virrata vapaasti.
Kommentit