Tämä allaoleva Facebookista kopsattu teksti tuli mieleen, kun luin tänään nettilehdistä uutisen, jossa Vantaan kaupunki kielsi vanhempien lapsilleen tekemän luistelukentän turvallisuussyihin vedoten. - Voi, tätä byrokraattista nyky-Suomea!

 

Noin kolmekymppisten ja sitä vanhempien ihmisten pitäisi itse asiassa

olla kuolleet. Nykypäivän lainlaatijoiden ja byrokraattien mielestä meidän

60- ja 70-luvuilla syntyneiden ei olisi pitänyt edes selvitä hengissä.

 

Meidän pinnasängyt oli maalattu lyijyä sisältävällä maalilla. Meillä ei

ollut lapsille turvallisia lääkepulloja, ovia eikä kaappeja ja

pyöräillessä meillä ei kenelläkään ollut kypärää. Joimme vettä

puutarhaletkusta, emme pullosta. Panimme leivän päälle voita ja joimme

limsaa jossa oli sokeria, mutta kukaan meistä ei ollut liian lihava, koska

olimme aina ulkona touhuamassa. Jaoimme limsamme kavereiden kanssa ja

joimme samasta pullosta, eikä kukaan siitä kuollut.

 

Lähdimme aamulla aikaisin ulos ja tulimme kotiin vasta illalla kun

katuvalot oli sytytetty. Meitä ei saanut kiinni koko päivänä - ei ollut

kännyköitä. Meillä ei ollut Playstationia, Nintendoa tai X-boxia, ei

ainuttakaan TV-peliä, ei 99 TV-kanavaa, ei surround-soundia, ei

kännyköitä, kotitietokoneita tai Internetin chattikanavia. Meillä oli

kavereita, me olimme ulkona heidän kanssaan.

 

Me putoilimme puista, saimme haavoja, katkoimme käsiä, jalkoja ja

hampaita, mutta ei ketään haastettu oikeuteen niiden onnettomuuksien

johdosta. Ne olivat vahinkoja, eikä niistä syytetty ketään muita kuin

meitä itseämme.

 

Muistatko ne vahingot? Me tappelimme, saimme mustelmia ja opimme

pärjäämään niitten kanssa. Me leikimme kepeillä ja tennispalloilla, söimme

multaa ja ruohoa. Kaikista varoituksista huolimatta montaakaan silmää ei

puhjennut eikä meissä kasvanut ruohoa lopun elämää.

 

Me pyöräilimme ja kävimme toistemme luona, koputimme ovelle, kävelimme

suoraan sisään ja osallistuimme keskusteluun.

 

Jotkut oppilaista koulussa eivät olleet yhtä hoksaavaisia kuin muut, ne

jäivät jälkeen ja jätettiin luokalle.

 

Tämä sukupolvi on kasvattanut muutamia uskaliaita riskinottajia, parhaita

ongelmien ratkojia ja investoijia. Viimeiset 50 vuotta ovat olleet aikaa,

jolloin uusia ideoita on syntynyt räjähdysmäisellä vauhdilla. Meillä oli

vapaus, fiaskoja, menestystä ja vastuuta. Me opimme sopeutumaan kaikkeen.

Sinä olet yksi niistä.

 

Onnea!

Toivottavasti tämän näkevät kaikki ne joilla on ollut onni viettää

lapsuutensa ennen kuin lainsäätäjät ja muut viranomaiset alkoivat säädellä

elämäämme meidän omaksi parhaaksemme. Meillä oli elämisen laatua! Hyvä

60- ja 70-luku!!