Eilen kävin Helsingissä Maailma kylässä -festivaaleilla. Koko Kaisaniemen seutu oli täynnä elämää: ihmisiä ympäri maailmaa, musiikkia, teatteria, tanssia, etnisiä ruokia, reilun kaupan myyntitavaraa, ...  myynti- ja esittelykojuja, isoja telttoja. - Upea yhteisöllisyyden tunne! Sää suosi, kuten myös tänään, jolloin festivaalit jatkuivat. Kansainvälisyys ja yhteistyö, kaiken maailman kulttuurit samassa kylässä, ja kaikille vapaa pääsy - tuli tunne, miksei tällaista voisi useamminkin kuin kerran kesässä, vaikka pienimuotoisemmin.
 
Tänään kotikunnassani perinteisillä kevätmarkkinoilla oli paljon väkeä ja sää suosi. Tunnelma kuitenkin aivan toisenlainen. Musiikkia kuului vain parista teltasta, ja sieltäkin vaimeasti. Ihmiset kuljeskelivat kojujen välissä, tapasivat tuttujaan, toivottavasti ostivatkin jotakin. Markkinamyyjien säännöissä oli kielletty kovaääninen markkinointi, joten kauppiaat odottelivat kiltisti tiskinsä takana, että joku pysähtyisi heidän kojulleen.  Näin siis Suomessa. Vain yksi myyjä uskalsi uhmata sääntöjä ja möi helppoheikkimäiseen tyyliin kassillisen hedelmiä ja vihanneksia halvalla. Varmaan jossain vaiheessa valvoja puuttui hänen rikkeisiinsä.
 
Kovin oli erilainen meininki näiden kahden tapahtuman välillä. - Kummassa paikassa ihmiset näyttivät viihtyvän paremmin? Turha kai kysyäkään! Maailma kylässä veti rutkasti pitemmän korren. Sää ei ollut esteenä kummankaan tapahtuman tunnelmalle.