Pihamme kaikki kasvit ovat saaneet elellä luonnonmukaisesti omilla paikoillaan. Pääosin olen pyrkinytkin hankkimaan luonnonkasveja ja suomalaisia perinnekasveja. Karsiutumista on tapahtunut vuosien varrella, ja näyttäisi siltä, että itsestäänhävinneet kasvit ovat olleet kaupasta ostettuja. Luonnosta kerätyt ovat vahvoja, ja levinneet hyvin kasvupaikallaan.

Sisääntulopihan kukkapenkin sain viikonlopun aikana melkein valmiiksi. Irrotin kukkapenkin entiset kasvit mattomaisina palasina ja saatoin uudelle kasvupaikalleen runsaan kastelun kera. Ne saavat nyt levitä rauhassa ja peittää siellä vaikka koko nurmikon.

Ostamani allasmaiset betoniset reunakivet ovat nättejä, mutta silmäni vaatii niitä vielä toisen kerroksen eli pari lisää, jotta kokonaisuus olisi tasapainoinen. Huomenissa käyn hankkimassa ne, samoin kuin lisää liljoja ja pari syysasteria.



Jätän kukkapenkin pitkään reunaan tilaa vuosittaisia kesäkukkakylvöjä varten, ja tien puolella penkkiä rajoittaa valkoinen pihasyreeni ja Terijoensalava. Sipulikukkia istutan myöhään syksyllä penkin keskiosaan, jotta niiden varret saavat kuihtua piilossa. Saksankurjenmiekat odottelevat varaistutuksessa varjoisassa pihanurkkauksessa, ja nyt ne pääsevät aurinkoon.

Talon ympärillä muut istutukset saavat rehottaa rauhassa kuten ennenkin, vain tämä etupiha olkoon myönnytys tiukastirakennetulle ympäristölle.