kes%C3%A4.jpg

(Kuva napattu netistä)

Uusi alkaa loppumisesta, taakse jättämisestä ja oven sulkemisesta. Olen valmis kohtaamaan seuraavan vaiheen, uuden ja tuntemattoman.
Eilen jätimme hyvästit "omalle" tutulle päiväkodille. Valitettavasti vain joukkomme joutuu hajaantumaan kuka minnekin; niin lapset kuin aikuisetkin. Haikeuden tunne on väistämätöntä. Parasta on kuitenkin se, että me kaikki pääsemme hengittämään terveempää sisäilmaa. Idyllistä maisemaa ja läheistä luontoa tulemme kaikki ikävöimään, mutta sinnehän pääsee kyllä sitten vapaa-aikana tunnelmoimaan.

Lapset sopeutuvat kuka mitenkin, ainakin näennäisesti, ja meiltä aikuisiltahan sen pitäisi jo sujua. Pysyvät ihmissuhteet pikkuihmisen elämässä olisivat tärkeitä, varsinkin kun päiväkodeissa on jo muutenkin varsin paljon kontakteja. Mutta näin äkkisiirrolla meidät oli vaikeaa sijoittaa samaan paikkaan; semminkin kun myös toinen päiväkoti oli saman tilanteen edessä samaan aikaan.

Seuraava etappini elokuussa on kouluympäristö. Näköjään ehdin ennen eläkeikää tutustua siihenkin. Omista kouluvuosista on niin pitkä aika, että uskon kaiken olevan todella toisin kuin ennenvanhaan. - Mielenkiinnolla riennän uutta kohti.