Pihallamme on vielä odottava tunnelma. Pikkuhiljaa siitä rakentuu kesän "olohuone". Nurmikko on alkanut vihertää ja tänään ensimmäinen voikukka avasi keltaisen kruununsa. Onnenpensas on talven lumen painosta lähes maata vasten, mutta kukkii silti, samoin kuin vuorenkilvetkin. Rakkaat kevätkaihonkukkani ja blogiystävältä saadut kevätesikot availevat nuppujaan, ja kielot kurottavat maasta lehtiään.
Monet kasvit uinuvat vielä, tai ovat kokonaan kuolleet. Myyrät ovat saaneet viettää juhliaan paksun lumivaipan alla, ja siksipä mm. moni syreeni on syöty juuristaan. Puutarhurilla onkin puuhaa pihassamme. Iso kasa oksia on silputtava, muutama puu pilkottava, kompostori tyhjennettävä, multaa kärrättävä, ... - Juu juu, kyllä kaikki tehdään, vaikkakin ehkä hidastetussa tahdissa.
Sisällä odottelee pikkutaimia ystäviltä saaduista siemenistä. Ruukkuistutuksiin on tulossa ihmekukkaa, köynnöskrassia, syysasteria, peltonätkelmää, sitruunabasilikaa ja emiliaa. Toivottavasti myös autotallissa talvehtinut runkoruusu on vielä hengissä tai edes elvytettävissä.
----
Ylihuomenna on äitienpäivä. Mitä toivon lahjaksi? - Siihen on helppo vastata: multaa! Multaa ei ole pihassa koskaan tarpeeksi, eikä varsinkaan meidän savipihalla.
Kommentit