Terassimme pöydältä löysin iltapäivällä karvaisen vekkulin. Selvästikin olio rakasti tuoksuja. Kuola valuen se haisteli yrttiämpäriä ja maljakossa olevia sireenejä. Hellyydenkipeäkin kissa oli, kun tuli jatkuvasti kyhnyttämään jalkoihini pihatöitä tehdessäni.

En ole ollenkaan kissaihminen, ja siksi tuo kisuli on elämäni aikana vasta toinen lajinsa edustaja, jota olen suostunut vapaaehtoisesti silittämään. Kissojen kanssa vastenmielisyydentunne yleensä on molemminpuolista. - Ehkä minäkin alan kesyyntyä? :D