munkit.jpg
Vappu ei ole minulle mitenkään tärkeä päivä. Olen toki nauttinut ylimääräisestä vapaapäivästä työssäoloaikanani, mutta koska vappuhan on työn päivä, se on ollut kotityöpäivä. Nyt eläkkeellä ollessa vappu on minulle samanmoinen kuin  muutkin arkipäivät. 

Nautin kuitenkin aina herkuista, siis myös vappuherkuista. Mutta poikkeuksellisesti tänä vuonna en aio valmistaa niitä itse. Siksipä maistelen muiden tekemiä munkkeja ja simoja. Täysin kotisiman veroista simaa tuskin kaupasta löytyy, joskin eräs tuttavani kehui Kaskein Marjan Juhlasiman olevan lähes sellainen. - Lähtisinköhän kuitenkaan sitä kaupoista  metsästämään. Tuskin. Kaupan perussima kelvatkoon nyt.


Sensijaan munkkivalinta on tehty. Olen löytänyt varsinaisen makunautinnon noista kuvan pikkuruisista rahkapalleroista, joita saa tästä läheltä kotikylästämme, Lyylin kahvilasta. Tuo kahvila on muutenkin oiva herkuttelupaikka!
Päivittäin siellä on tarjolla maukas salaatti- ja keittolounas, ja vitriini pursuaa ihanista ihanampia herkkuja, ja hyllyissä on tuoretta leipää kotiinviemisiksi. Olen löytänyt sieltä myös muistojen makuja, eli  Rouvan rouheinen -leivän, joka muistuttaa 70-80 -luvulla Helsingissä myytyä alppileipää.

On onni, että tuo kahvila tuli kyläämme luomaan yhteisöllisyyttä!  Lyylin kahvila on kuin olohuone, jossa eri sukupolvet kohtaavat; sijaitseehan se lähipalvelukeskuksen alakerrassa, koulun ja päiväkodin naapurissa. Kahvilan ylläpitäjänä toimii aurinkoinen Ira ihastuttavan perheensä kanssa. Neulepiirillämmekin on keskiviikkoiltaisin siis mitä mainiommat puitteet, ja siellä on hyvä pitää kokouksia, ja vaikkapa perhejuhliakin.