1259788916_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Joulunaikaan on tarjolla monenlaisia mahdollisuuksia ilahduttaa kanssakulkijoita erilaisten keräysten ja kampanjoiden kautta. Joululahjan voi siis antaa järjestöjen, yhdistysten tai seurakuntien välityksellä tuntemattomalle lähimmäiselleen. Lahjansa voi antaa silkkana rahana, kirpputorilahjoituksena tai joulupakettina.

Osa kerätyistä varoista menee kampanja- ja järjestelykuluihin. Kirpputorille lahjoitetuista vaatteista yllättäen suuri osa ei menekään tarvitsijoille, vaan vaatteet myydään kirpputoreilla, ja vain tuotto (kuka sen mitenkin määrittelee?) lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. - Siksi olenkin alkanut suosia sellaisia mahdollisuuksia, joissa tiedän avun menevän sataprosenttisesti tarvitsevalle. Joulupuu -keräys ja SPR:n neulontakampanja mm. ovat sellaisia. 

Arjessa (toki muulloinkin kuin jouluna) on  mahdollisuus tarjota hyvää mieltä. Kekseliäs löytää kyllä keinonsa, on se sitten naapurin lumitöitten tekeminen tai kaupassakäyntikyydin tarjoaminen tai vaikkapa "20 euron "lahjakortti" kassajonossa olevan vanhuksen ostosten maksamiseen (Annan setelin kassalle ja kerron hänelle, kenen ostoksiin se on tarkoitettu. Lahjoittajan kerrotaan olevan tonttu). Punainen Risti ja monet muutkin järjestöt järjestävät ystäväpalvelua, johon voi liittyä.

Vierailu tutun yksinäisen lähimmäisen luona kotona tai sairaalassa ilahduttaa aina. Itse vien usein mukanani lehtiä, sanaristikoita (kerään lehdistä) ja vaikkapa villalankaa leivonnaisten tai hedelmien kanssa. Mutta silti noilla reissuilla tärkeintä ovat yhdessäolon hetket. Valitettavasti nyt en viikkoihin ole voinut possutaudin takia vierailla missään, mutta varmaankin ennen joulua ja jouluaikaan pääsen taas. Puhelu tai korttikin (kirje) on parempi kuin ei mitään.

Ollaan lähellä!  <3