Lunta, lunta, lunta,  ...sitä riittää nyt täällä.



Lumi on meille jo tuttu juttu. Muistelimme yhdessä viime talvea, jolloin lunta ja pakkasta
riitti silloinkin. Meistä oli mukava tehdä tonttuenkeleitä lumeen ja kiipeillä lumisissa puissa.



Nyt oikein odotamme, milloin emäntämme ehtisi lähteä ulkoiluttamaan meitä.

Joudumme varmaan vielä vaan katselemaan kaunista maisemaa ikkunoiden läpi,
kun kahdestaan meitä ei päästetä ulos. Eipä tuo emäntämme paljon täällä kotona ehdi
olemaan , kun hänellä näyttää olevan aina vaan töitä, töitä ja kokouksia,
Eipä hän ole ottanut meitä vielä mukaan työpaikalleenkaan, vaikka on lupaillut semmoistakin.

- Mutta onhan tässä aikaa!