1262453568_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tänäänkin oli aurinkoinen pakkaspäivä. Tänään sain nauttia myös lämpimästä sisäisen auringon paisteesta. Olin nimittäin vierailulla hyvän ystäväni luona.

En lakkaa ihmettelemästä ystäväni positiivisen asenteen voimaa vakavien sairauksiensa keskellä. Tammikuun kuudes päivä kuusi vuotta sitten oli päivä, jolloin hänen elämänliekkinsä oli sammumassa.  Mutta silloin ei sittenkään ollut hänen aikansa lähteä. Nämä kuusi vuotta eivät ole olleet helppoja, mutta silti hän on kiitollinen jokaisesta uuden elämänsä päivästä. Nyt hän  sanoo elävänsä elämänsä parasta aikaa. - Mikä asenne! Tuon kaiken vajavaisuuden ja sairauden keskellä hän on vahva, ja hänen elämänviisautensa on syvää. Ystäväni elää päivän kerrallaan, usein jopa rämpien vain hetken kerrallaan. Ja osaa kiittää jokaisesta hetkestään, niistä vaikeimmistakin, sillä hän tietää, että hänenkin asiansa on Korkeimman kädessä, ja hänestä pidetään hyvää huolta.

Keskustellessamme katselimme pöydällä olevaa kivenmuotoista palavaa kynttilää. Juuri ennen kuin lähdin kotiin, kynttilänliekki alkoi pienetä, aivan kuin sammuakseen. Seurasimme siinä liekin hiipumista, ja ystäväni sanoi, että katsotaan sitä, kunnes se sammuu. Mutta ... Yhtäkkiä liekki saikin voimaa, ja paloi taas innolla.  Totesin siihen: "Tuo liekkihän on aivan kuin Sinä, ystäväiseni!" -  Kotiin lähtiessä oli kiitollinen mieli. Elämä kantaa.