Eilen meillä oli jännä päivä. Saimme vierailla lasten päiväkodissa. Pääsimme sinne autokyydillä takapenkillä istuen. Päiväkodissa meihin suhtauduttiin kunnioittavasti, ja kaikista etukäteisistä peloistamme huolimatta saimme olla rauhassa tarkkailemassa talon touhuja.

Ensimmäisenä aamulla istahdimme varmuuden vuoksi kauemmas lapsista aikuisten työpöydän nurkkaan. Eskariaikuiset pitivät lasten kanssa lattiapiirissä pienen aamukokoontumisen, jossa kerrottiin päivän tekemissuunnitelmat ja kerrottiin tärkeimmät kuulumiset. Ryhmän oma eskarinalle tuli pidennetyltä viikonloppumatkaltaan erään pojan kotoa reissupäiväkirjansa kanssa, ja saimme kuulla nallen tapaturmasta, kun se oli joutunut talon pikkukiran hampaisiin. Onneksi paikalla oli ollut hyvä nallelääkäri, joka oli hoitanut mallikkaasti nallen lähes entisenlaiseksi.

Seuraavana vuorossa oli jouluinen satu, jota kuuntelemaan saliin saapui koko päiväkodin väki. Siellä laulettiin myös meillekin tuttuja joululauluja. Eskarissa oli vuorossa J -kirjain, ja lapset keksivät mahdottoman paljon j-alkuisia sanoja. Niistä on kuulemma tulossa joku j-juttu joskus myöhemmin.



Kun lapset menivät ulkoilemaan, saimme rauhassa katsella eskarihuoneita. Olipa siellä paljon mielenkiintoisia juttuja. Lapset olivat olleet ahkeria jouluntekijöitä. Oli syntynyt jos mitä. Meille näytettiin kultamaalilla spreijattuja isoja käpyjä, ja lapset laittoivat niihin punaiset rusetit ja ripustuslangan.



Yksi käpytonttu tuotiin meille loppupäivän seuraksi.

Kiva päivä meillä oli, mutta kyllä oli mukava tulla takaisin rauhalliseen kotiin, sillä aikamoista menoa ja meteliä siinä poikavoittoisessa ryhmässä oli.  - Onkohan meillä tontuilla liian herkät korvat?

Aikuiset supattelivat keskenään tämänpäiväisistä salaisista joulujutuista. Sen verran näimme, että jotain pikkukääröjä piiloteltiin etsittäväksi ympäri huoneita; siis joku tonttupolku siellä kai on tulossa.  Jouluruokaakin siellä talossa on tänään tarjolla.