Olen nyt ahertanut työni parissa reilut kolme viikkoa vuoden vuorotteluvapaavuoteni jälkeen. Työssäolo maistuu hyvin, ja varsinkin ensimmäistä palkkapäivääni odottelin enemmän kuin ikinä. :D

Kiireisessä ja hektisessä työympäristössä tuntuu vaikealta olla hyppäämättä sen yleiseen vauhtiin. Koska yritän välttää viimeiseen asti joutumasta taas oravanpyörään, ainoa keinoni on keskittyä olennaisimpaan. Silloin kyllä jää paljon asioita kenties tekemättä, mutta ...  tärkeimmät tulevat kuitenkin tehtyä.

Valitettavasti siis on karsittava ylimääräisiä tai vähemmäntärkeitä osioita; ihminen kun ei voi venyä loputtomiin. Olen päättänyt, että työpanokseni hoidan työaikana, enkä ota enää tehtäviä kotiin, kuten aikaisemmin tein paljonkin. Toivon mukaan tämä päätökseni pitää. - Tiedän kyllä, että olen monessa asiassa liiankin tunnollinen, joten varmaan koen jonkinlaisia omantunnontuskia tekemättömistä töistä ja riittämättömyydestäni. 

Elämänkoulu on opettanut, etteivät työt tekemällä lopu; eivät todellakaan. Työ on kuitenkin vain yksi osa elämääni, ja nyt haluan jakaa  aikaani  ja voimiani enemmän muillekin elämänsektoreille. Ehkäpä  tämä asenteeni on myös valmistautumista jaksamiseen (jatkuvasti myöhemmäksi siirtyvään) eläkeikään asti.

 

Edit. 31.8.2011

Tässä oiva linkki: http://hidastaelamaa.fi/2010/11/testaa-oletko-riittavan-hyva/