Nyt loman alkaessa on aika huokaista. Yksi toimintakausi on taas päättynyt, ja uusi elokuussa edessäpäin. - Lasten ja heidän vanhempiensa kiitoskortit säästän, kuten aina, ja saamani kauniit pihakukkaset ilahduttavat koko kesän ajan. Kiitollisin mielin muistelen "lapsiani" minäkin, ja samalla virittäydyn kesän aikana vastaanottamaan jo seuraavan lapsijoukon.
Eilisellä kauppareissullani tapasin taaskin muutaman vanhemman, joiden kautta oli ilo kuulla muutaman entisen eskarini kuulumisia. Lämpimästi he muistelevat lastensa eskariaikaa. - On mielenkiintoista huomata, että maailma on nykynuorille paljon laajempi ja avoimempi kuin aikanaan meille. Rohkeasti ja ennakkoluulottomasti he lähtevät opiskelemaan ja töihin, vaikka kauas ulkomaille. Oman tiensä löytäminen on seikkailu, jossa jokainen joutuu etsimään ja kulkemaan oman polkunsa. Mahdollisuuksia on tarjolla paljon, joten valinta ei ole yksinkertaista. Elämä kyllä opettaa, joten usein joutuu kulkemaan yrityksen ja erehdyksenkin kautta, mutta elämä kantaa.
Toivon ja pyydän elämäänsä kaikkea hyvää näille vuosien varrella kanssani kulkeneille "lapsilleni", kuten kaikille muillekin. <3
(Osa ensimmäisistä eskareistani on kasvattamassa jo lapsenlapsiaan.)
Kommentit