Taas on aikaa kulunut edellisestä päivityksestä. Joku jo ehti kysyäkin, mitä minulle kuuluu. No, ihan hyvää ja tavallistahan tänne. Eläkeläisen leppoisasta ja rennosta arjesta vaan nautiskelen.
Syksyisessä metsässä saan taas seuralaisteni kanssa käydä haukkaamassa metsäilmaa parit kerrat päivässä. Muutama sienikin löytyy jokaiselta reissulta, ja parit mustikat ja puolukat suuhun.
Koirien nuuskutellessa omia mielenkiinnonkohteitaan saan rauhassa tarkastella luonnon ihmeitä ja kuunnella metsän ääniä. Lintujen äänet ovat vähentyneet roimasti parin viime viikon aikana, kun enin osa muuttolinnuista on jo matkalla etelään. Haikein mielin syksyisin katselen muuttoparvia, mutta onneksi osa linnuista jää ilahduttamaan talveksikin.Metsässä tiksutteli vielä punarinta, ja tiaiset keräsivät ruokaa puunrungoille. Närhet näyttivät kantavan kuvussaan tammenterhoja ja täyttivät niillä varastojaan metsässä oleviin puunkoloihin.
Oravilla riittää nyt syötävää, ja puiden alustoilta löytyykin paljon hyvin tarkkaan nakerrettuja kävynrunkoja.
---
Meidän Leevi-koirulimme (16,5 v) on ollut hyvin kivulias viime viikot, mutta alkaa nyt toipua (välilevytyrät), ja on taas oma iloinen itsensä. Lenkkeily on nyt vielä tauolla parisen viikkoa, ja kipulääkitys jatkuu ainakin jonkin aikaa. Mutta eteenpäin on elävän mieli, ja kielloista huolimatta sen tekee mieli pomppia ja juosta.
Kommentit