Juhannusaika vie ajatukset usein menneeseen. Lapsuuteni kesä alkoi yleensä juuri juhannuksesta. Silloin Peräpohjolaan saapuivat pääskyset ja koivunlehdet avautuivat. Tuomet kukkivat ja niiden tuoksu tuli sisällekin, sillä tuomia kasvoi kotitalon ikkunoiden alla. Rantaniityt olivat kulleronkukista keltaisenaan, ojissa ja rannalla veden ääressä kukkivat rentukat. Joen tulva oli yleensä jo laskenut juhannukseen mennessä, mutta vesi oli kylmää, tuntureiden lumethan olivat vasta sulamassa. Juhannusruusut eivät pohjoisessa vielä kukkineet, mutta nuppuja niissä jo oli. Lintujen laulukonsertti kaikui yötä päivää ja aurinko paistoi, ellei pilviä ollut edessä. Ei tarvinnut nukkua paljon.
Kodissa tehtiin perusteellinen juhannussiivous ikkunanpesuineen kaikkineen. Huonekalutkin kannettiin ulos ja pestiin huolella. Piha haravoitiin talven jäljiltä myös. Kesä tuli pohjoiseen tuoksuen sekä sisällä että ulkona. Ensimmäiset sääsket heräsivät henkiin, joten ikkunoihin viriteltiin sääskiverkot, ja ikkunoita saattoi pitää auki yöt ja päivät.
Isä toi takapellolta äidille kullerokimpun joka juhannusaatto, ja teki meille jokaiselle juhannussaunaan vihdat, mikäli koivunlehdet olivat tarpeeksi isoja. Aina pihalle laitettiin juhannuksena myös koivut portaiden molemmin puolin, oli niissä lehtiä tai ei, ja koivunoksia kannettiin sisälle kesäntuoksua tuomaan. Siniristilippu nostettiin salkoon. Äiti ja isä lähtivät kävelylle iltalypsyn jälkeen.
Juhannuksena vietettiin paljon häitä. Joskus meidät lapsetkin otettiin mukaan, ja olihan se tunnelmallista, kun vihkipari vihittiin kotikoivun alla morsiamen kotipihalla, jos sää vain salli. Ne entisajan juhlatäytekakut ovat säilyneet makumuistissa hyvin. Niissä oli voikuorrutukset ja suolattomasta voista tehtyjä ruusujakin. Myös mokkavoikuorrutuksen maku on jäänyt mieleen. Nam! Miksei enää sellaisia löydy? - Yhdessä häätalossa vietettiin kaksoishäät, ja siinä talossa pääsi kulkemaan sisällä huoneesta toiseen ympyrää juosten.:) Siellä oli kamarissa myös iso ruskea peilikaappi, ja peiliin oli kiva välillä kurkistaa, ja ihastella itseään juhlavaatteissaan.
Meille kaikille tytöille äiti ompeli yleensä aina samanlaiset mekot juhannukseksi. Juhannuspäivän aamuna pääsin usein juhannuskirkkoon. Sinne mentiin yleensä isovanhempien kanssa postiautolla tai sitten pikkuautolla, jos samalla reissulla käytiin Norjan puolella ostoksilla. Norjassa juhannusta vietettiin eri aikaan, niin että vaikka meillä oli pyhäpäivä, siellä oli arki ja kaupat auki. Norjasta haettiin sokerit, jauhot, voit ja margariinit, jos ne olivat halvempia kuin Ruotsin puolella. Leipomosta ostettiin tuliaisiksi herkullista räätilimppua. Lapsia oli mukana, jotta saatiin tuotua isompi lasti tullista läpi, muistaisin. Ihmettelin Norjan reissuilla sitä, että kyläteillä kulkivat niin autot, ihmiset, koirat, lampaat kuin siatkin. No, eihän silloin kyllä autoja paljon ollutkaan.
Poikkeuksellisten juhannusmuistojen joukkoon kuuluu lumisateinen aattopäivä, jolloin istuimme takan ääressä ja lauloimme uudelleen sanoittamaamme versiota laulusta "Juhannus on meillä herttainen". Yksi juhannus taas meni sängyssä vesirokkoa potien, ja silloin tuli luettua monta kirjaa äidin kirjahyllystä.
Tällaisia muisteloita löytyi tänään muistojeni aarrearkusta.
Kommentit