Viikon sana: HAALEA

Minulla on ollut ilo olla työpaikoissa, joissa on ollut huomaavaisia työkavereita. Kahvitauko on työssämme suhteellinen käsite; voisi jopa sanoa, ettei sellaista edes välttämättä ole, vaikka se lakisääteinen onkin. Aikaisempina vuosina sen kesto oli seitsemän minuuttia, mutta sittemmin se venyi 12,5 minuutiksi. 

Olen ollut eskariopettajana, ja kätevintä oli, että eskarit ulkoilivat pienempien lasten päiväunien aikaan. Niinpä "normaalin" työkavereiden kahvitauon aikana oleskelin ulkona. Lapsia ei voi, eikä saa jättää ulos keskenään, joten yhteiset kahvihetket työkavereiden kanssa onnistuivat vain harvoin. - Joskus sain kahvimukini ikkunasta ulos, kun en päässyt piipahtamaan sisällä. Tavallisempaa oli, että kahvini oli kaadettu valmiiksi kuppiin minua odottamaan. Ulkovaatteita riisuessani sitten hörppäsin sen vikkelästi ennenkuin riensin taas ryhmääni. 

Aika usein kahvipöydässä oli herkkujakin, joita sinne vuorotellen tuotiin. Mutta ... viimeinen sai useimmiten jäädä ilman, ja katsella vain murusia muuten tyhjällä lautasella. Opin tosin aika nopeasti siihen, että varasin kaappiin valmiiksi palaseni, mikäli aamupäivällä oli jotain asiaa kopiokoneelle tai vessaan. 

Työpaikat opettivat minulle, että kahvi voi olla hyvää haaleanakin, ja opin jopa pitämään siitä. Siitäköhän johtunee, että nykyisinkin jäähdytän kahvini, vaikka näin eläkeläisenä voisin rauhassa nauttia kuumasta vastakeitetystä kahvistakin.