gerberat.jpg

 

Tämän kevätkuukauden päivät sujahtavat eteenpäin toinen toisensa jälkeen. Eläkeläisen kiireet vievät mennessään, sillä tekemisestä minulla ei ole puutetta.

Neuletyöt ovat käsissäni nyt yhä harvemmin, sillä jotekin ne nyt vain eivät innosta. Olen kuitenkin katsonut laatikkoa, joka on täynnä talvenaikaisia tuotoksiani; olenhan minä todella ahkeroinut. Niinpä saan kehua ihan aiheesta itseäni, ainakin siitä.  

Kehuja ovat saaneet toki läheiset ja tuttavat, ja myös satunnaiset ohikulkijat, jos on aihetta löytynyt. Olen yrittänyt pitää mielessä, että yhtenäkään päivänä en unohtaisi kehua, jos huomaan pienenkin aiheen siihen. Yllättävän paljon aiheita kehumiseen ja kiittämiseen löytyykin, kun vain pitää silmänsä auki, eikä kulje 'mustat lasit' päässä.

-  Ilahduttavaa on ollut huomata, että ainakin omalla kylällämme auttavaisuus arjen pienissä asioissa on ihan luonnollinen asia. Kuljen päivittäin koulun ohi, ja koulumatkallaan olevat lapset ja nuoret tuntuvat sisäistäneen hyvin kohteliaisuussäännöt. He tervehtivät, kiittävät kädenheilautuksella autoilijoita, jotka päästävät heidät suojatiellä kadun yli, kysyvät tarvitseeko joku rollaattorin kanssa kulkeva apua lumivallin ylityksessä, jne.; mm. näissä tilanteissa olen saanut ilon kiittää ja kehua näitä tulevaisuuden toivoja.  <3