Oma pikkuiseni

höyhenenkevyt untuvaiseni,

elämä kutsui

- liian aikaisin.

Tulit maailman melskeeseen,

selviämään

taistelussa kuolemaa vastaan.

Keskoskaapin surinassa

outojen valojen ja äänien seassa

sait piikkien ja anturoiden kosketusta

silitysten sijaan.

Olit kutsuttu elämään,

mutta kuukausien ajaksi erotettiin.

Oma pikkuiseni

höyhenenkevyt untuvaiseni,

Kuka mittaa eron tuskaa,

kuka mittaa menetettyjen hetkien määrää?

Sinussa oli voimaa

- elämänvoimaa.

Sinussa oli sisua

-elämäntahtoa.

Pelastuit - elämälle.

Oma pikkuiseni

höyhenenkevyt untuvaiseni,

miljoonalapsemme.

Olet aarteemme ja elämänlahjamme,

rakkaudenvoimalla kasvanut,

lämpimin ajatuksin kasvatettu

- sydämen ääntä kuunnellen.

Kiitos, että tulit,

kiitos, että olet!

25 -vuotissyntymäpäivänäsi 22.2.2010

- Äiti

Matkani varrelta