Muutama päivä sitten ihmettelin kovasti, mitähän noista puukiekoista, jäätelötikuista, joistain siemenistä ja hamppunarukappaleista on tulossa. Aluksi ne näyttivät ihan peikkotytöiltä ja -pojilta. - Mutta kuuluvatko peikot jouluun? No, voivathan nekin tietysti viettää joulua, peikkojen joulua.

Ompelukoneen ääressä oli monta päivää kasa punaisia tossunkappaleita ja pipontekeleitä. Pikkuhiljaa ompelukone surrutti pikkuisia tonttuhattuja. Hiphurraa, ne pipot näyttivät olevan juuri sopivan kokoisia noihin peikonpäihin. Siis niistä tuli sittenkin pikkutonttuja.

Mutta eiväthän noin pienet tonttuset tarvitse isoja sukkia; nehän ihan hukkuvat sinne. Olen vain aina niin malttamaton ja utelias, etten jaksaisi odottaa, kenelle ne sukat kuuluvat. Ne eivät mahdu ainakaan emännälle,  ja minulle ne ovat liian suuria.

Selvisipä tuokin asia sitten viimein, kun pääsin eilen piipahtamaan emäntäni työpaikalla.

Jokaisessa sukassa oli pikkutontun pesä. Tontulla oli mukanaan siellä joulukalenterin avaajalle pieni käärö, johon oli kirjoitettu jouluruno. Ja mikäli hajuhermoni oikein tunnistivat, taisi siellä sukissa olla myös jotain namia syötävää. - Kovin oli innokkaita joulukalenterin avaajia se pikkulasten porukka, ja siksi sukat kai olikin ripustettu lähes katonrajaan. Varmuuden vuoksi.  :D

 

Iloisiin näkemiin taas huomenissa!

- Ninni <): )