Ai ai, kun on kiva taas touhuilla tämän kalenterin parissa!

Minua jännittää joulun tulo - ihan niinkuin joka vuosi ennenkin. Mutta tämä on kuitenkin ihan mukavaa jännitystä, sillä tiedän tämän kuuluvan ihan kaikkien lasten ja pikkutonttujen elämään. Kyllä isot tontutkin tuntuvat pikkuisen jännittävän, vaikkeivät sitä tietenkään tunnusta.

Minua myös hiukkasen pelottaa nuo kolme talossa kuljeskelevaa nelijalkaista. Ne ressukat luulevat, että me tonttuset olemme joitain koiraleluja. Siinä ne kyllä erehtyvät pahasti. Siksi me kiipeämme aina mahdollisimman korkealle, etteivät ne vaan saa meitä hampaisiinsa. Niillä kaikilla näyttää olevan aika terävät hampaat. - Kun ne nukkuvat, me olemme turvassa.

nusu.jpg

ninu.jpg

leevi%20nukkuu.jpg

Tuo valkoinen puuvillakoira on varmaankin kaikkein vaarattomin, sillä yleensä se vain makailee tai nukkuu. Se toki on ymmärrettävääkin, kun se on jo 15½ vuotias vanhus.

 

Kuten monet teistä muistavatkin, minä kyllä tykkäänkin kiipeilystä. Olen nyt uskaltanut mennä ihan uusiin paikkoihin, joista on soma tarkkailla talon touhuja.

hyllyll%C3%A4.jpg

sis%C3%A4ikkunassa.jpg

piippuhyllyll%C3%A4.jpg

syd%C3%A4mess%C3%A4.jpg

t%C3%A4hdell%C3%A4.jpg

Samalla olen huomannut, että korkeimpien hyllyjen ja kaappien päältä ei varmaan ole pyyhitty pölyjä viime aikoina. Pitääkin muistuttaa emäntää, että aloittaa joulusiivouksen sieltä. Sitäpaitsi, pikkuerissä tehtynä siivous ei tunnu ollenkaan rankalta puuhalta; niin minä tonttuna ainakin ajattelisin. Ja olen kuullut sanonnan 'Sankollinen perunoitakin kuoritaan peruna kerrallaan'. Tarkoittaakohan se samaa? Tämä on niin iso huusholli, että sen kunnollisessa siivouksessa menee muutenkin monta päivää.  - Osaisinkohan minäkin hiukan auttaa?

Mukavaa päivää kaikille! 

toivoo - Ninni