Joulun alla ihmiset, etenkin lapset, esittävät toivelistojaan joulupukille. Pitää saada sitä ja tätä. Monta. Paljon. Uskotaan, että jos saan tuon haluamani, tulen onnelliseksi. - Näinköhän on?
Nykyajan ihmisillä on lähes kaikkea, tavaraa nurkat pullollaan, paljon. Siitäkö onni syntyy? - Lapsilla on pehmoleluja lisääntyvässä määrin, hyvä että sänkyynsä mahtuvat nukkumaan. Aina kuitenkin halutaan lisää. Lelu- ja tavaramääräkö olisi aidon ilon ja onnen mitta? Voisivatko vanhemmat jossain vaiheessa kertoa lapsilleen, että ihan kaikkea sentään ei tarvitse itselleen hankkia, vaikka kaikilla muilla onkin? Lelukirjojahan voisi selailla vain haaveillen, ei käyttämällä sitä ostoslistana.
Se on onnellinen, joka ei sure sitä, mitä häneltä puuttuu,
vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on.
Näin joulun alla on hyvä hetki miettiä sitä, mikä tässä elämässä on tärkeää, mikä tuo onnen. Kauppakeskukset ovat etenkin viikonloppuisin täynnä väkeä hankkimassa tarjoustuotteita, tavaroita, joululahjoja. Tarkoituksena hankkia lahjoja, jotka hyödyttäisivät ja toisivat iloa saajalleen. Mutta ...
Asuuko onni tavaroissa? Olisiko sittenkin paljon suurempi lahja se, että antaa yhteistä aikaa, on läsnä, kuuntelee, juttelee? Kiireisessä maailmassa lähes jokaisella on aikataulutettu elämä. Riittäisikö meillä aikaa lahjoittaa lapsillemme, ystävillemme, apua tarvitseville, naapureille, tuntemattomille, ...? Annettu aika on paljon arvokkaampi lahja kuin yksikään tavara.
Tällaisia asioita mietin käytyäni jälleen kerran tapaamassa ihanaa ystävääni, joka on sairauksiensa rajoittamana kodissaan, pystymättä kunnolla liikkumaan. Hän on maailman positiivisin ihminen, pienistä asioista iloitseva, elämän tärkeimmät asiat ymmärtävä, viisas, elämän korkeakoulun käynyt ihminen. Jokainen päivä on hänelle lahja, sellaisena kuin se eteen tulee. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua tällaiseen ihmiseen. Haluaisin esitellä hänet ja hänen elämänasenteensa kaikille, jotka valittavat pikkuisista oman maailmansa kaatavista asioista. (Eilen kuultuja esimerkkejä: "Mä en ala, kun en löytänyt kaupoista mun mekkoni väriin sointuvia sukkahousuja." ja "Mä en halua mennä kouluun, kun mun pitää aina kävellä sinne.")
Ystävyys on lahja, jokapäivänlahja.
Hyvät ystävät ovat kuin lyhdyt tiellä
- eivät lyhennä matkaa, mutta tekevät sen valoisammaksi kulkea.
Kommentit