Kevään mittaan vihreän kaipuuni kiihtyy. Huomaan idättäväni, hyötäväni ja kasvattavani kaikkea, mikä vaan voi tuoda lisää vihreää silmäniloa. Leivän päälle tulee levitettyä myös paljon vihreitä kasviksia ja versoja.
Luonnonvalon lisääntymisen myötä kotimaiset kurkutkin alkavat taas maistua, kun eivät ole enää kalliita ja niin kirpeitäkään kuin talviaikaan keinovalossa kasvatetut. Kaupasta ostetut ruukkusalaatit ja yrtit saavat nyt kasvattaa toisenkin sadon, ellei kukaan ole katkaissut niiden kasvupistettä, sillä keittiön pöydällä on jo tarpeeksi valoa.
Nyt on vielä liian aikaista istuttaa pihakasveja, mutta sormet syyhyävät jo. Siemenpussit odottavat kylvämistään, vain muutamia taimia olen esikasvattamassa. Piha kaipaa tänä kesänä runsaasti uutta multaa, sillä savi "syö" ahnaasti entistä. Lämpökompostorimmekaan ei tuota uutta katemultaa enää samaa tahtia kuin silloin, kun lapset olivat vielä kotona.
Koleasta ilmasta huolimatta nyt on lähdettävä pihalle rapsuttamaan ja varmistamaan hyvät kasvuolot tulevan kesän kasveille.
Kommentit