Eilen oli viimeinen työpäiväni ennen joulua. Siivosimme lasten kanssa koko iltapäivän ryhmähuoneitamme välipäivien suursiivousta varten. Kun meillä on touhuttu ja askarreltu nyt ihan urakalla, niin laatikoitten ja hyllyjen järjestelemisessä meni puolituntinen jos toinenkin. Siinä siivotessamme juttelimme ja muistelimme tätä kulunutta syyskautta. Oli hauskaa huomata, että nämä pikkuiset työkaverini ovat oppineet hyviksi keskustelukumppaneiksi, ja osaavat arvioida hyvin sekä omaa osaamistaan, että toimintaansa. He osaavat antaa palautetta myös meille aikuisille.
-Monenlaisia mukavia yhteisiä kokemuksia ja elämyksiä meillä onkin tämän syksyn aikana ollut. Lapset ovat viihtyneet, ja heistä kaikkein parasta on kuulemma se, kun me aikuiset ollaan niin hauskoja. Ei haittaa, vaikka maito sattuisi kaatumaan, kun me ei suututa, vaan sanotaan, että seuraavalla kerralla osaat sitten olla varovaisempi. Jos ei osaa jotakin, niin me vain sanotaan, pitää harjoitella lisää. Jne. :)
Arjessamme on ollut paljon pieniä ja suuria hyviä hetkiä ja meillä kaikilla on ollut kivaa yhdessä. Lapset kertoilivat ihmeissään, että on hassua, kun he oppivat koko ajan vaikkei kukaan opeta. Oppimisen ilo ja innostus on siis löytynyt - ihan "itsestään". :D
Kiitollisin mielin lähetin ihanaiset eskarini ansaitulle joululomalle, toivottaen heille sydänlämpöistä jouluaikaa omien perheidensä parissa. Lapset laittoivat joulun lahjojen ja korttien kera myös omalle eskarikoirallemme Raksulle, joka jäi päivystämään päiväkotiin. Pitäähän silläkin toki olla hyvä joulu. Lähtiessään kotiin he kävivät toivottamassa Raksulle ja sen ystäville ihan erikseen vielä hyvää joulua.
Ensi vuonna tammikuun 7. päivä palaamme toivottavasti hyvin levänneinä ja innolla taas eskariin. Jo nyt tiedän, että jälleennäkeminen tulee olemaan riemuisa, sillä niin haikein mielin lapset laskivat seinäkalenterista päiviä (17), jolloin eivät näe kavereitaan.
Kommentit