viikottain%20pikkulogo.jpg

Sanahaaste: osa 15. 

Viikon sana: ODOTTAMATON

Viime viikolla katselin olohuoneen peilistä poskeani, kun tuntui kuin ampiainen olisi pistänyt siihen. Kas kummaa, samassa huomasin ison ampiaisen lentävän ympärilläni. Sisällä olohuoneessa!!! Turvonnut poskeni oli siis oikeasti ampiaisen aikaansaannoksia.  
Kyseinen kuningatarampiainen oli ilmeisesti etsimässä tulevaa talvehtimispaikkaansa, tai oli sitten muuten vain eksynyt sisätiloihin. 

Lokakuun loppupuolella lentävän ampiaisen näkeminen oli kyllä täysin ODOTTAMATON kohtaaminen. - Ikävä kyllä, sen lento koitui sen viimeiseksi. 

------------------------------------------------------------------

Sanahaaste: osa 16.

Viikon sana : PAAHTAA

Muistan rippikoululeiriltä aivan ihanan jälkiruoan, paahtokiisselin. Monet kerrat olen yrittänyt saada taiottua samanlaista, mutta vieläkään en ole onnistunut saamaan samanmakuista kuin silloinen Anja-keittäjämme. Sokerin oikea paahtoaste on varmaankin sen suurin salaisuus. En vaan ilmeisesti osaa PAAHTAA sokeria sopivaksi. Yrittämiseni jatkuu aina silloin tällöin, kun kyseinen jälkiruoka alkaa houkuttaa.

Muutamia kertoja olen saanut herkutella myös paahtovanukkaalla. Niissäkin on eroja. Lähes täydellisen makuinen paahtovanukas löytyi Helsingistä ravintola Elitestä, mutta sekin löysi lopulta päihittäjänsä hotelli Kämpin ravintolassa. Itse en ole edes yrittänyt valmistaa paahtovanukasta. 

Sokeria paahtamalla voi, kermaa lisäämällä, tehdä itse maukasta toffeeta, ja piparkakkutalon kokoamiseen paahdettu sokeriliemi on tehokasta. Herkkua on myös esim. voisilmäpullista tai korvapuusteista paistamisen aikana leivinpaperille valunut sokeri. - Sokerihiiri löytää kyllä herkkunsa. :)  

-------------------------------------------------------------------

Sanahaaste: osa 17. 

Viikon sana: RAAHATA

Tämän viikon sana tuo väkisinkin mieleen jotain raskasta, painavaa. 
Jokainen meistä kerää elämänsä aikana aineksia reppuunsa. Vaikka välillä repun kantaminen voi olla tuskaista ja rankkaa, silti löytyy onneksi helpompiakin kausia. Ihan kaikkia kantamuksiaan ei pääse itse valitsemaan, mutta onneksi sentään välillä voi reppuansa keventääkin.

Elämänkoulun varrella tulee väistämättä valittua reppuun isojakin kiviä, ja niillä reppu saattaa tulla jopa liian painavaksi. Siinä tilanteessa hyvät ystävät ovat kultaakin kalliimpia, sillä heidän kanssaan jaetut murheet keventävät taakkaa kummasti. Yhdessä muiden kanssa kannettu kuorma on helpompi kantaa, ja ystäviltä saa myös hyviä neuvoja taakkojen keventämiseksi. Ihan kaikkea ei ole edes järkevää RAAHATA mukanaan.