Olen tässä, kerro!
Joulu on tarinoiden aikaa. Myös jouluperinteet välittyvät tarinoiden kautta. Joulumuistot ovat mieleenpainuvia tunnelmahetkiä, joista jokaisella on kerrottavana oma tarinansa. - Muisteluhetket ovat tärkeitä pysähdyspaikkoja ihmisen elämässä. Onko niille aikaa ja paikkaa kiireisessä elämänsykkeessä? Onko meillä aikaa toisillemme? Siirtyvätkö vanhempien ihmisten tarinat nuoremmille luontevimmalla tavalla, kerrottuna, ilman välikäsiä.
Mitä jos tänä joulunseutuna jokainen järjestäisi muistelo- tai tarinahetken tai -hetkiä perheenjäsenensä, ystävänsä tai vaikka naapurin yksinäisen, sairaan tai muuten seuraa kaipaavan lähimmäisensä kanssa? - Se saattaisi olla hänelle tämän joulun paras joululahja, jonka antajakin saa oman lahjansa, hyvän mielen. Kuten ainakin jokainen aikuinen tietää, kaikkia joululahjoja ei tarvitse kääriä pakettiin. Voisimmehan antaa näitä tarinahetkiä vaikka jokapäivänlahjoinakin, jos vain haluaisimme. Kuunteleminen on niin vaikea taito, että jokaisella meistä on siinä parantamisen varaa, mutta... voimme tehdä parhaamme, olla läsnä.
(Tämä kalenteriluukun aihe sai ideansa katsellessani Tontturaijan huovuttamaa tonttua, joka muistuttaa ulkonäöltään isäni Edvard -enoa, jonka tarinoita kuunnellessa kului ilta, jos toinenkin. Siihen aikaan ei televisio ja tietokone ollut onneksi täyttämässä lapsuuttamme. - Nuo muisteluhetket ovat säilyneet tärkeinä muistoina, vaikka valitettavasti suuri osa niistä välittyneestä perinnetiedosta onkin aikojen saatossa minulta unohtunut).
Mitä jos tänä joulunseutuna jokainen järjestäisi muistelo- tai tarinahetken tai -hetkiä perheenjäsenensä, ystävänsä tai vaikka naapurin yksinäisen, sairaan tai muuten seuraa kaipaavan lähimmäisensä kanssa? - Se saattaisi olla hänelle tämän joulun paras joululahja, jonka antajakin saa oman lahjansa, hyvän mielen. Kuten ainakin jokainen aikuinen tietää, kaikkia joululahjoja ei tarvitse kääriä pakettiin. Voisimmehan antaa näitä tarinahetkiä vaikka jokapäivänlahjoinakin, jos vain haluaisimme. Kuunteleminen on niin vaikea taito, että jokaisella meistä on siinä parantamisen varaa, mutta... voimme tehdä parhaamme, olla läsnä.
(Tämä kalenteriluukun aihe sai ideansa katsellessani Tontturaijan huovuttamaa tonttua, joka muistuttaa ulkonäöltään isäni Edvard -enoa, jonka tarinoita kuunnellessa kului ilta, jos toinenkin. Siihen aikaan ei televisio ja tietokone ollut onneksi täyttämässä lapsuuttamme. - Nuo muisteluhetket ovat säilyneet tärkeinä muistoina, vaikka valitettavasti suuri osa niistä välittyneestä perinnetiedosta onkin aikojen saatossa minulta unohtunut).
Kommentit