Pikkuhiljaa jouluajatukset hiipivät mieleen, alkoihan adventtiaikakin jo sunnuntaina. Mikäli joulukuu vilahtaa ohi yhtä nopeasti kuin mennyt syksykin, niin pianpa ollaan jo ensi vuodessa. 
Mutta nyt yritän hidastaa ja elää päivän kerrallaan, ja keskittyä niihin jokaiseen, sillä minusta joulussa parasta on sen odotus. 

Niin pyhästi kuin viime keväänä lupasinkin itselleni päätellä jokainen neuletyö heti sen valmistuttua, unohdin päätökseni kesän aikana. Siksipä nyt on ollut edessä suuri lankojenpäättelyurakka, joka onneksi lopultakin on ohi.  
Pikkutontuilla olikin ihmettelemistä lankakasoista, joita oli ilmestynyt pöydille. 

Viime torstaina oli käsityöpiirimme pikkujoulu, jossa kävi joulutonttuja. Sain lahjaksi mysteerikerän, jossa minullekin riittää ihmettelemistä. En siis vielä tiedä, mitä muuta kuin lankaa se sisältää. Salaisuus paljastuu vähitellen, kun otan kerän puikoille. Pikapikaa alan neuloa siitä muiden punasävyisten lankaloppujen kanssa pipoa. Sitten on hauskaa poimia niitä  matkan varrella ilmestyviä yllätyksiä. 

- Ihan innostuneena tonttunelikkokin tutki kerää. Joulun odottaminen on jännitystä täynnä, joskus myös aikuisille. :D